Reissuministeri Stubb pyörän satulassa

Karri Kokko
Politiikka 1.7.2008 09:39

Ulkoministeri Alexander Stubb pyöräili SK:n toimittajan kanssa 134 kilometriä Näsijärven ympäri. Satulassa paljastui, miten Stubb jaksaa – ja suuttuu.
alexander stubb

Teksti Jarkko Vesikansa Kuva Kaisa Rautaheimo

Mikä on vauhti?”

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok) on kysellyt minulta matkavauhtiamme jo monta kertaa. Hänen kilpapyörässään ei ole nopeus- ja matkamittaria, joten Stubb joutuu utelemaan tietoja.

Kokoomuksen puoluekokouksen hulina Tampereella on jäänyt taakse. Kerron, että etenemme 37 kilometrin tuntivauhtia. Ajamme alamäkeen, vauhti on helppo pitää korkealla.

Stubbia kiinnostaa enemmän keskivauhtimme. Kerron sen säilyneen 31 kilometrissä, ja Stubb vaikuttaa tyytyväiseltä.

Stubb ei ole musta tuntuu -miehiä, ei Suomen ulkopolitiikkaa tehdessään eikä urheillessaan. Hän haluaa tietää tarkasti, missä mennään.

Tietäminen on merkinnyt Stubbille valtaa, niin suomalaisena EU-virkamiehenä, EU-tutkijana, europarlamentaarikkona kuin nyt ulkoministerinä. Tietämällä hän on hallinnut tilanteita, voittanut vastustajia ja saavuttanut tuloksia.

Stubb tuntuu olevan tarkasti selvillä, mikä vauhti sopii hänelle. Sen arvioimiseksi hänellä on tosin nopeusmittariakin parempi väline: sykemittari. Hän vilkuilee säännöllisesti sydämensä lyöntejä rannekellostaan.

”Alle 130.”

Syke tuntuu yllättävän alhaiselta, omani on viitisentoista lyöntiä korkeampi.

Ulkoministeri on hämmästyttävän hyvässä kunnossa, tietäen hänen tappavan reissutahtinsa. Viime viikollakin Stubb sukkuloi useita päiviä Tadzhikistanissa, Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa Euroopan yhteistyöjärjestön Etyjin vetojuhtana.

”Sykkeet ovat niin yksilöllisiä. Maksimini on 190 tienoilla”, tasoittelen Stubbille, ettei hän alkaisi kuvitella liikoja.

Kilpailusta ei silti ole kyse. Olemme mukana Pirkan kuntopyöräilyssä, jonka reitti kulkee Tampereen pohjoispuolella Näsijärven ympäri. Asvalttia olisi taitettava 134 kilometriä.

Stubb osallistuu heinäkuussa Joroisissa puolimatkan triathloniin, joten Pirkan yöpyöräily toimii hyvänä harjoituksena. Joroisissa Stubbin pitäisi uida 1,9 kilometriä, pyöräillä 90 kilometriä ja juosta puolimaraton. Tämän pyöräilyn vauhdista voi päätellä, miten kovaa Joroisissa voi ja kannattaa pyöräillä, jaksaakseen vielä juosta.

”Olen ajatellut, että Joroisissa hyvä aikatavoite olisi 5.15.”

Ikuinen optimisti taitaa unelmoida vielä kovemmasta kyydistä. Hän on pystynyt töiden ohessa harjoittelemaan noin kahdeksan tuntia viikossa.

Näsijärvi pilkahtelee metsän takaa. Ympärillämme on suurimmaksi osaksi metsää, välillä vihertäviä peltoja. Päivällä satoi, mutta illan tullen taivas on selkeytynyt.

Lähdimme matkaan Hakametsän jäähallilta puoli kahdeksan jälkeen. Lehtikuvaajien lauma syöksyi pyöräilyasuisen ulkoministerin luokse. Stubbin kanssa eivät mediakiinnostavuudessaan kokoomuksessa kilpaile kuin Jyrki Katainen ja Sauli Niinistö, mutta kansanedustaja Henna Virkkusen kaltaisia nousijoita on tulossa.

Kello lähestyy iltakymmentä, aurinko valaisee muttei enää lämmitä. Järven poukamissa vedenpinta höyryää, viileä ilma valtaa alaa.

”Kesämaisema ei paremmaksi muutu. Tällaiset hetket on elämän kohokohtia”, Stubb lausahtaa. ”Huonomminkin illan voisi viettää.”

Kokoomuksen puoluekokousväki nostelee parhaillaan maljoja Tampereen ravintoloissa ja baareissa.

Minuutilleen tahditetun arjen takia Stubb on oppinut arvostamaan hetken vapautta. Ulkoministerillä ei ole mukana edes kännykkää, johon hän varautuu vastaamaan päivin ja öin.

”Nukkuessa vain hälytyskeskuksen puhelu voi tulla läpi ja herättää minut”, ulkoministeri huomauttaa. Raja se on tavoitettavuudellakin.

Kun viikkoon on tungettu 40-60 kalenterimerkintää – matkaa, tapaamista, kokousta tai puhelua – ja vähäinen vapaa-aika kuluu perheen ja urheilun parissa, Stubb yrittää huolehtia kohtuullisista yöunista. Ilman niitä hän ei palautuisi henkisistä ja fyysisistä rasituksista eikä voisi haaveilla Joroisten puolimatkasta.

Hälytyksiin ei Stubb ole vielä lyhyellä ulkoministeriurallaan herännyt. Espanjan bussiturmasta hän sai tiedon suoraan 40-vuotisjuhliinsa, ennen hälytyskeskuksen soittoa. Mutta vielä yöunetkin katkeavat, vielä maailma yllättää, Stubb tiedostaa.

Mikä näkymä”, Stubb ihastelee ylittäessämme Ruoveden Muroleenkosken. Sen kuohuihin ihastui aikoinaan myös taidemaalari Ellen Thesleff, joka kuvasi maisemia monissa maalauksissaan.

Koskea seuraa pitkä mäki, jota kiivetessään Stubb alkaa ensimmäistä kertaa huohottaa. Hän nousee satulalta putkelle ja puskee ylöspäin. Nyt Stubb hyötyy jääkiekkokaukaloissa nuoruudessa vahvistuneista reisistään, jotka tahtovat maratoneilla kuluttaa liikaa happea.

Urheilussa jokainen joutuu nöyrtymään sen edessä, ettei ole täydellinen. Stubb on törmännyt kykyjensä rajoihin aikoinaan jääkiekossa, golfissa ja viime vuonna maratonilla. Selkä ei kestänyt kovaa juoksuharjoittelua. Ulkoministeri kuntouttaa yhä itseään välilevyn pullistumasta.

Stubb on innostunut ajatuksesta, että pyöräily saattaisi olla hänelle luontaisesti sopivin kestävyyslaji. Uinnissa hän ei kuvittele kehittyvänsä mestariksi, mutta jo sujuvan vapaauinnin oppiminen nelikymppisenä tuottaa tyydytystä.

Mäkeä seuraa lasku, joka päättyy Pirkan yöpyöräilyn ainoalle huoltopisteelle. Muroleessa parikymmentä kyläläistä on juottamassa ja syöttämässä pyöräilijöitä. Ulkoministerin saapuminen otetaan suurena kunniana. Stubbille tarjotaan mustikkasoppaa, leipää ja velliä.

Soppa kelpaa ulkoministerille, joka kehuu maisemia ja tapahtuman henkeä. Avoin kosmopoliitti hallitsee läpänheiton kaikkien kanssa.

Huoltajat suhtautuvat mieheen kuin Suomi-tähteen. Ei oikein tiedetä, miten epämuodolliseksi uskallettaisiin heittäytyä. Kun tv-kuvista tuttu hahmo on yhtäkkiä nenän edessä tiukoissa trikoissa, näky hämmentää helposti.

Stubb on aina pyrkinyt yllättämään ihmiset rentoudellaan. Vaikutelma itsevarmasta, mutta rennon sosiaalisesta EU-tuntijasta on tehnyt Stubbista poliittisen julkkiksen. Hänessä on jotain samaa kuin demokraattien presidenttiehdokkaassa Barack Obamassa.

Stubb ammentaa voimaa ihmisistä, joihin tietää tekevänsä vaikutuksen. Se on aiempaakin helpompaa ulkoministerinä, jota pidetään Suomen edustajana maailmalla – presidentin ohella. Tämä takaa Stubbille sinivalkoisen leiman, aivan kuin huippu-urheilijalle, jollaiseksi hän aikoinaan pyrki maajoukkue-golffarina.

Ennen politiikkaa Stubb kokeili rajojaan myös tieteessä. Hän ahersi EU:n joustavaa yhdentymistä käsitelleen väitöskirjansa kasaan 14 kuukaudessa. Väitös hyväksyttiin London School of Economicsissa ja myöhemminkin Stubb on kirjoittanut tieteellisiä artikkeleja.

Sulkeutuminen kuukausiksi lähdeteosten kanssa lontoolaiseen asuntoon jätti Stubbiin jäljen. Hän päätti, ettei pyhittäydy pelkästään tieteelle. EU-tuntemuksen hyödyntäminen politiikassa alkoi näyttäytyä kiehtovalta vaihtoehdolta.

Ulkoministerin tehtävä on Stubbille ”unelmatyö”. Vielä korkeampia tehtäviä hän ei viitsi ajatella, vaikka ympärillä niin tehtäisiin.
Sitä paitsi vaalirahoituskohu osoitti, miten herkästi katoavaa on poliittinen luottamus, jonka varassa hallitus toimii. Ministerin paikka voi kadota alta, vaikka ei olisi itse tehnyt mitään väärin.

Stubb luottaa hallituksen istuvan vankasti vallassa. Suunnitelmissa on, että vaimo Suzanne Innes-Stubb sekä lapset Emilie ja Oliver Johan muuttavat syksyllä Suomeen. Stubbit ovat asettumassa maahan pysyvämmin asuttuaan vuosikymmenen Brysselissä.

Onko yhdeksänkymppiä kohta täynnä”, Stubb kyselee.

Yö alkaa hämärtää ja hengitys huuruaa. Jaloissakin jo painaa.

Kuultuaan mittarin näyttävän 88 kilometriä Stubb kiihdyttää vauhtia. Hän haluaa alittaa Joroisten pyöräilymatkan alle kolmessa tunnissa. Se onnistuukin.

Tampereen lähestyessä teillä liikkuu enemmän autoja. Kaksi autoilijaa melkein hipaisee ulkoministeriä. Stubb suutahtaa ja näyttää törkeämmälle kuljettajalle kansainvälistä käsimerkkiä.

Valtioiden suhteissakin vahvempien piittaamaton voimapolitiikka on häirinnyt Stubbia. Mutta kansainvälisessä politiikassa protestointi on yleensä vielä tehottomampaa kuin liikenteessä. Siksi EU-idealisti on keskittynyt monenkeskisen yhteistyön edistämiseen, niin EU:n sisällä kuin unionin suhteissa Yhdysvaltoihin tai Venäjään.

Kurvaamme Hakametsän hallille ajettuamme neljä tuntia seitsemän minuuttia. Tavoiteltu yli 30 kilometrin tuntivauhti on pitänyt.

Stubb ei valittele väsymystä, voimia on vielä jäljellä. Hän kehuu järjestäjiä ja puraisee energiapatukkaa.

Kohta ulkoministeri sujahtaa pyörineen Tomi Ahlholmin kuljettamaan virkapakettiautoon. Kello on yli puolen yön ja aikaisin aamulla Stubbin ohjelmassa on puhe karjalaisten kesätapahtumassa. Unet jäävät normaalia vähemmälle, kunnon kohotuksen nimissä.

SK 25–26/2008 (ilm. 19.6.2008)

Lue täältä koko juttu juttu
Reissuministeri satulassa (pdf; SK 25-26/2008)