Päin naamaa ei saa valehdella

Karri Kokko
Politiikka 10.3.2008 11:53

Kuinka usein politiikassa törmää valheeseen? Kysyimme asiaa kolmelta poliitikolta.

Teksti Jarmo Raivio
SK 27/2003

Kansanedustaja Suvi-Anne Siimes (vas)
»Poliitikkojen keskinäisessä kanssakäymisessä, esimerkiksi hallitustyöskentelyssä tai eduskunnassa, ei mielestäni hirveästi valehdella suoraan päin naamaa. Se on aika yleistä, ettei kaikkea sanota. Mutta aina ei kaikkea voikaan kertoa, on esimerkiksi liikesalaisuuksia tai muuta luottamuksellista.»

»Useammin törmää sellaiseen, että turuilla ja toreilla puhutaan kansalaisille vähän miten sattuu. Kenttäpuheissa muita puolueita mustamaalataan ja oman puolueen kilpeä kirkastetaan, mikä ei aina vastaa totuutta. Mutta yleensä ottaen pidän poliitikkoja aika rehellisenä väkenä.»

»Poliitikoille asetetaan totuuden suhteen korkeampia vaatimuksia kuin ihmisille yleensä, ja urheilijoille erityisesti. Luulen tämän johtuvan siitä, että kansanedustajalla tai kunnallispoliitikollakin on luottamustehtävä. Tähän luottamukseen kuuluu käyttäytyä asiallisesti erityisesti totuuden suhteen.»

»Jos haluan jonkun toisen hoitavan asioitani, toivon, ettei toinen tee vilunkia. Pidän ihan hyväksyttävänä, että normit on poliitikkojen kohdalla asetettu vähän korkeammalle.»

»Ehkä itse olen sitä mieltä, ettei päin naamaa valehteleminen ole hyväksyttävää missään tilanteessa. Jossain tilanteessa voi olla hyväksyttävää sanoa, ettei tiedä, vaikka tietääkin. Mutta ei ole hyväksyttävää sanoa asia suoraan eri päin kuin se on.»

»Jos ei voi vastata kysymykseen, täytyy kunniallisesti pyristellä tilanteesta ulos. Yksi tapa on sanoa, että tietää, mutta ei voi kertoa. Sitä ihmiset kokeilevat yllättävän harvoin.»

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk)
»Mielestäni politiikassa on hyvin vahva pyrkimys totuuteen. Politiikassa ei saa mustaa valkoiseksi, on pyrittävä totuuteen ja ainoastaan totuuteen. Jos poliitikko ei puhu totta, hän ennen pitkää menettää uskottavuutensa ja sitten asemansa.»

»Suoraan valehteluun ei mielestäni politiikassa usein törmää. Varmaan sellaistakin on isommissa ja pienemmissä asioissa, mutta politiikassa valheen jäljet ovat vielä lyhyemmät kuin yhteiskunnallisessa elämässä yleensä.»

»Jos puhutaan pehmeistä faktoista, ne ovat enemmänkin mielipiteitä. Esimerkiksi kysymys siitä, onko Suomessa paljon köyhiä vai ei. Joku voi sanoa tilastojen perusteella, että ei ole, joku toinen taas että on. Samasta asiasta voi olla useita vastauksia, kun otetaan huomioon arvot ja aatteet. Näissä tilanteissa on vaikea mennä sanomaan, että tuo valehtelee ja tuo puhuu totta.»

»Neuvottelutilanteissa osapuolet eivät välttämättä kerro kaikkea. Mutta jos harhauttaa vastapuolta jättämällä asioita kertomatta, ollaan jo valheen tiellä. Voi olla, että politiikassa sellaista joskus tapahtuu. Mutta valhe saa sen palkkansa, joka sillä yhteiskunnassa ja politiikassa pitää ollakin. Huonosti siinä käy.»

»Tietysti politiikassa voi toimia, vaikka puhuisi aina vain totta. Ja uskon, että poliitikot pääsääntöisesti puhuvatkin kovissa faktoissa totta. Ei niissä saa olla muuta kuin totuus.»

Kansanedustaja Rosa Meriläinen (vihr)
»Sanotaan vaikka niin, että politiikassa laskelmoinnin ja valehtelun raja on häilyvä.»

»Poliitikkojen kesken esiintyy myös suoraa valehtelua. Suoriin kysymyksiin ei saa vastausta, joskus luvataan tukea mutta ei tuetakaan. On ikävän paljon myös sitä, ettei poliitikkojen välisessä neuvottelupelissä olla aina rehellisiä. Kokemukset ovat lähinnä kunnallispolitiikasta, en ole ehtinyt olla eduskunnassa niin kauan, että olisin tämän järjestelmän ykkösasiantuntija.»

»Politiikassa on kohtuullisen yleistä myös se, että ihmiset eivät sano mielipiteitään olettaessaan, että ne eivät saa äänestäjien suosiota. Ei valehdella vaan jätetään sanomatta.»

»Itse mietin vaalien alla huumekohun yhteydessä hetken, uskaltaako suoraan kysymykseen antaa suoran vastauksen. Jälkeenpäin yllättävän moni tuli sanomaan, että etkö olisi voinut valehdella vaalinalustilanteessa.»

»Vaikea keksiä tilannetta, jossa suora valehtelu olisi politiikassa kunniakasta ja sallittua. Niin päin ehkä, että joissakin tilanteissa asioita pitää jättää kertomatta. Esimerkiksi neuvottelutilanteessa. Mutta kun asiakysymyksistä puhutaan, ei ole pakko valehdella. Voi sanoa, että en voi tähän kysymykseen nyt vastata. Se on mielestäni meidän järjestelmässä ihan sallittavaa.»

»Vaikka totuuden puhuminen ei aina ole suuressa huudossa, ei valehteleminen todellakaan ole mikään pääsääntö. Kevät on osoittanut, että meidän järjestelmässä valehtelemista pidetään edelleen vakavana virheenä. Ei pelkästään kiinnijäämistä, vaan myös valehtelemista. Se on mielestäni hyvä merkki.»