Nyt erätauolle!

Karri Kokko
Politiikka 28.9.2007 08:22

Rymistely ulkopolitiikassa on katkaistava, vaatii Raimo Väyrynen. Päättäjien erilaiset maailmankuvat pitää nyt sovittaa yhteisen linjan taakse.

Tasavallassa kihisee kiivas ulkopoliittinen keskustelu, mutta Raimo Väyrynen vaikuttaa rauhalliselta.

Väyrynen on ollut eduskunnan alaisen ulkopoliittisen instituutin johtaja vasta muutaman kuukauden. Kokoomusministerit ovat reissanneet salamavalojen saattelemina maailmalla ja pitäneet näyttäviä puheita. Presidentti Tarja Halonen on vastavetona jakanut ministereitä kahteen kastiin: ulkopolitiikan ydinpäättäjiin ja muihin.

Kuka johtaa ulkopolitiikkaa? Mikä on Suomen linja? Kysymyksiä heitellään, myös ulkomailla.
Väyrysen mielestä keskustelu ei johdu valtasuhteiden hämäryydestä vaan ”ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön muutoksista” sekä päättäjien taustoista.

Kokoomuksen tarttuminen ulkopolitiikan ruoriin näkyy ulostuloissa. Niissä on erilaista terää kuin ennen – tarkoituksella. Samanaikaisesti geopolitiikka (maantiede ja luonnonvarat) sekä ”voiman projisointi” (sotilasvoiman käyttö) ovat palanneet keskeiseksi osaksi kansainvälistä politiikkaa, vaikkapa Venäjällä, Väyrynen arvioi.

Geopolitiikan paluuta julisti puolustusministeri Jyri Häkämies (kok), joka paalutti Venäjän tärkeimmäksi turvahaasteeksi kohupuheessaan Washingtonissa.

”Kuinka pitkälle geopoliittista maailmankuvaa on syytä juurruttaa Suomen ulkopolitiikkaan”, Väyrynen kysyy, kriittisesti. Hänen mielestään ”liian geopoliittinen ulkopolitiikka ei palvelisi Suomen intressejä”.

”Kansainvälinen politiikka toimii voimallisemmin muilla perusteilla. Kansainvälinen talous on Suomelle tärkeämpää, ja sen avautumisesta nimenomaan Suomi on hyötynyt.”

”Kun ulkopoliittinen keskustelu nyt lainehtii, olisi hyvä ottaa erätauko ja paneutua peruskysymyksiin. Niihin kuuluvat kansallinen turvallisuus ja geopolitiikka, mutta nykymaailmassa myös monia muita tekijöitä. Tämä ei saa hämärtyä.”

Erilaiset maailmankuvat

Raimo Väyrysellä on kirkas näkemys siitä, mistä pulppuava keskustelu johtuu. ”Kaiken taustalla on, että ulkopoliittisilla päätöksentekijöillä on erilaisia maailmankuvia.”

Tätä ei pidä kavahtaa, koska ”yhtä totuutta ei voi olla”, Väyrynen muistuttaa. Hän tuntee parhaiten oman puolueensa eli sosiaalidemokraatit.

”Sdp:ssä on erilaisia maailmankuvia. Tuskin minun tarvitsee luetella nimiä”, hän naurahtaa.
Presidentti Halonen on painottanut reilua globalisaatiota, siviilikriisinhallintaa, YK:ta ja uusia uhkia. Kokoomuksen ulkopoliittiset toimijat taas korostavat enemmän kansallista turvallisuutta ja suurvaltasuhteita. Vastakkain ovat uudempi ja perinteisempi agenda.

Oman värinsä politiikkaan tuo ulkopolitiikan tekijöiden määrän kasvu. Ulkoministerin, presidentin ja pääministerin rinnalla ulkopolitiikkaa tekevät myös muun muassa puolustusministeri ja ympäristöministeri, Väyrynen huomauttaa.

”EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Naton rauhanturvaoperaatiot, kaikki nämä ovat vahvistaneet puolustusministerin asemaa aikaisempaan verrattuna. Ei voi ajatella, että hän pysyy kotimaassa ja tarkistaa joukko-osastoja. Se ei ole nykymaailmasta.”

”Turhan dramaattisia korostuksia pitäisi kuitenkin välttää. Ne antavat helposti väärän kuvan, missä järjestyksessä varsinainen ulkopoliittinen linja muotoutuu.”

Lue koko juttu SK:sta 38/2007.

Aiheesta lisää
Kanerva: ”Liittoutumattomuus historiaa” (SK 23/2007)
Uusille vesille (SK 29/2007)
Jäähyväiset Natolle? (SK 37/2007)