Näin syntyi Tehy-sopu

Karri Kokko
Politiikka 23.11.2007 08:40

Hoitajien lakko oli ajaa Suomen lähes poikkeustilaan. SK seurasi kulissien takana viimeiset viikot, kun Tehyn Jaana Laitinen-Pesola ja työnantajapomo Markku Jalonen puristivat sopimuksen.
tehy

Teksti Tuomo Lappalainen ja Jarkko Vesikansa
Kuva Hannu Lindroos

Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola istuu raukeana mutta tyytyväisenä työhuoneensa neuvottelupöydän ääressä. Sen ympärillä on käyty viime viikkoina lukemattomia keskusteluja Tehyn neuvottelutaktiikasta ja tavoitteista.

Enää ei tarvitse. Tehy on kamppaillut jäsenilleen reilut palkankorotukset, jonka yksityiskohtia Laitinen-Pesola tosin joutuu vielä selvittämään hoitajille. Sopimus on niin vaikeaselkoinen.

Sopimuksen monimutkaisuus herätti tuoreeltaan närää maanantaina Tehyn valtuustossa. Kriittisten puheenvuorojen saattelemana järjestö kuitenkin hyväksyi sen.

Vielä kesällä monet arvelivat, ettei Tehyn kannata edes uneksia muita suuremmista korotuksista.

”Toivottavasti kesä tuo vähän realismia keskusteluun”, tokaisi työnantajapomo Markku Jalonen heinäkuun alussa (SK 27/2007).

Ei tuonut. Tehy piti tavoitteistaan kiinni.

Taktisena ajatuksena oli luoda sellainen uhka, että kuntatyönantajan ja hallituksen olisi pakko taipua ja kaivaa kuvetta.

Tehy jää yksin

Varsinainen vääntö alkoi lokakuun alussa. Muut kunta-alan järjestöt allekirjoittivat työnantajan tarjouksen uudesta työehtosopimuksesta, Tehy ei. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KT) laskelmien mukaan Tehylle tehty tarjous olisi nostanut hoitajien kokonaisansioita keskimäärin 12,7 prosenttia eli reippaat 300 euroa.

Toiset työnantajat moittivat KT:tä jo silloin taipumisesta liian korkeisiin korotuksiin. Jalonen koki KT:n tulleen ”runsaskätisellä tarjouksella” ihan ”kipurajoille”.

Tehy panttasi edelleen omaa palkkatavoitettaan. Jalonen saattoi vain arvailla, mitä vastapuolen mielessä liikkui. Vasta sovittelijan luona hänelle selvisi, että Tehy perusti vaatimuksensa sisäisiin kyselyihin ja OECD:n selvityksiin, joiden mukaan sairaanhoitajien palkka on noin 80 prosenttia OECD-tasosta.

Pari viikkoa aiemmin hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Laitinen-Pesolan ja toisen hoitajajärjestön eli Superin puheenjohtajan Juhani Palomäen käytös ja kommentit alkoivat poiketa toisistaan.

”Rivien välistä saattoi lukea, että Tehy ja Super eivät välttämättä päätyisi samaan ratkaisuun.”

Tehyssä ajateltiin pitkään, että Super pysyisi samassa rintamassa. Tavoitteet olivat paljossa yhtenevät ja järjestöt olivat tehneet yhteiskunnallista vaikuttamista yhdessä. Tehyssäkin oli tosin aistittu, että Superin jäsenistössä oltiin tyytyväisempiä kuntasopimuksen korotustasoihin kuin tehyläisten piirissä.

”Sopimus oli yleistä linjaa parempi, ja Super kunnioitti jäsenistön ääntä, kuten Tehykin. Varmasti taustalla vaikutti myös ajatus, että kahden ja puolen vuoden päästä palkkojen korotuksesta voitaisiin sopia uudelleen”, Laitinen-Pesola arveli tuoreeltaan.

Tehyn valtuusto hylkäsi työnantajan tarjouksen 29.9. Laitinen-Pesola oli vakuuttunut, että oli oikea aika iskeä.

Hyvä taloustilanne, hoitotyövoiman kova kysyntä sekä palkkataistoon valmistettu jäsenistö ja Tehyn aktiivien päättäväisyys puolsivat kaikki taistelun aloittamista.

Irtisanoutumiset aseeksi

Tehy ilmoitti tavoittelevansa 24 prosentin palkankorotuksia. Laitinen-Pesola kuvasi tavoitetta ”realistiseksi”, työnantaja nieleskeli tyrmistystään.

”Kun nämä luvut pamahtivat, ensimmäinen ajatus oli, että miten ihmeessä tästä voidaan mennä eteenpäin. Se vaatimus meni täysin yli minun realismini”, Jalonen muistelee.

KT:n valtuuskunta kommentoi Tehyn tavoitteita ”täysin ylimitoitetuiksi” ja ”mahdottomaksi lähtökohdaksi neuvotteluille”.

Vaikka Tehy-kiista oli jo vahvasti puoluepolitisoitunut, valtuuskunta oli yksituumainen. Sekä hallitus- että oppositiopuolueet vetivät samaa linjaa.

Tehy jätti työtaisteluvaroituksen 15.10. Samana aamuna sillä oli tiivistunnelmainen tiedotustilaisuus pienessä kabinetissa Yrjönkadulla Helsingissä. Laitinen-Pesola kertoi, että 12 800 hoitajaa oli valmiina irtisanoutumaan. Myöhemmin joukko vielä kasvoi.

Jalonen oli eri puolilta saamiensa tiedonmurusten perusteella aavistellut jo jonkin aikaa, että jotain tuon tapaista oli suunnitteilla, mutta irtisanoutumisten laajuus yllätti hänetkin.

Joukkoirtisanoutumiset olivat Tehyn järjestöpäällikön Kirsti Viljakaisen keksintö. Hän esitti ajatuksen Tehyn johtoryhmälle, joka pohti asiaa ja lopulta lämpeni sille. Yksi peruste oli, että hoitajat olivat turvautuneet samaan keinoon ennenkin, jo 1955.

Joukkoirtisanoutumisiin ei olisi ryhdytty, jos ei olisi luotettu kentän tukeen. Ajatusta testattiin kenttätapaamisissa. Niissä varmistui, että rankkaan työtaistelutoimeen oli valmiutta.

KT pyysi Tehyä jättämään työtaistelun ulkopuolelle ne yksiköt, joissa ihmisten henki on suoraan vaarassa, mutta järjestö kieltäytyi johdonmukaisesti.

Työnantaja tulkitsi, että Tehyn keräämät nimilistat eivät riittäneet irtisanoutumisilmoituksiksi, vaan jokaisen hoitajan piti väärinkäsitysten välttämiseksi irtisanoutua henkilökohtaisesti.

Kylmä hiki nousi Jalosen otsalle, kun työministeri Tarja Cronberg (vihr) ilmoitti, että listat voisivat sittenkin kelvata. Ministeri kuitenkin perääntyi vähin äänin, eikä hallituksen suunnalta asiaan enää palattu.

”Kun työriita on päällä, ei työministerin eikä kenenkään muunkaan hallituksessa pidä lähteä antamaan kumpaakaan puolta tukevia kommentteja”, Jalonen puhisee vielä jälkeenpäin.

Loppujen lopuksi vain murto-osa Tehyn listoille nimensä laittaneista hoitajista perui irtisanoutumisen. Jalonen kiistää, että se olisi ollut pettymys. ”Tehyllä oli sen verran kova ralli päällä, että tulos oli aika odotettu.”

Lue koko juttu SK:sta 47/2007.

Viikon puheenaihe: Mistä rahat hoitajien palkkoihin?