Hätäinen miljardi

Hallitus päätyi syytämään tuhat miljoonaa euroa yritystukeen, joka kätilöitiin viikonlopussa 30 miljoonan jakamista varten.

Business Finland
Teksti
Jarno Liski
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ovatko tuet menneet sinne minne piti, A-studion toimittaja Katri Makkonen kysyi.

Business Finlandin pääjohtaja Nina Kopola vastasi tukien menneen sinne, minne päätettiin. Hän vilkaisi viereisellä tuolilla studiossa istuvaa työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikköä Jari Gustafssonia.

Muutama päivä ennen 22. huhtikuuta tehtyä lähetystä Suomen Kuvalehti oli kertonut, miten koronakriisin vuoksi myönnetyt yritystuet jakautuivat eri toimialoille. Tuolloin luvatusta miljardista oli jaettu lähes 200 miljoonaa euroa. Suurimpia tuensaajia olivat ohjelmisto- ja konsultointiyhtiöt.

Kansalaiset – jopa monet tukien puolesta äänestäneet poliitikot – olivat ihmeissään. Eivätkö tuet olleetkaan menneet aloille, jotka kärsivät nyt eniten? Ihmetys oli perusteltu, sillä lupaus oli ollut yksiselitteinen.

”Matkailu-, ravintola- ja palvelusektorit sekä luovat alat kohtaavat varmasti nopeimmin koronan vaikutukset. Business Finlandin kautta etenkin juuri nämä alat saavat tukea”, oli elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) kirjoittanut julkistaessaan tuen 16. maaliskuuta.

A-studion haastattelussa ministeriön Gustafsson selitti tukimallin valintaa.

”Se mitä me alun perin tässä haimme on se, että meidän täytyy ennen muuta ponnistella sellaisten yritysten eteen, joilla on olemassa joku suunnitelma, että mitä tehdä tässä tilanteessa, kun rajoitukset tulevat päälle, myynti lakkaa, liikevaihdot alkaa mennä nollaan.”

”Ne yritykset on olleet juuri niitä, joita Business Finland on tässä priorisoinut sen takia, että siinä on ollut tämä kehittämisvelvoite.”

Velvoite tarkoittaa sitä, että yrityksille ei annettu rahaa normaalin liiketoiminnan tukemiseen vaan ainoastaan uusien kehityshankkeiden kuluihin.

”Nyt on alkanut uusi keskustelu, pitäisikö [tukea] myös niitä yrityksiä, jotka ovat kärsineet tästä tilanteesta”, Gustafsson sanoi.

Vastauksessa välttämättömyydestä tuli hyve. Todellisuudessa kehittämisvelvoite oli ongelma, jota pyrittiin kiertämään laventamalla kehittämisen määritelmää äärimmilleen.

Toinen vaihtoehto olisi ollut muuttaa lakia siten, että Business Finland olisi voinut myöntää rahaa suoraan yritysten tappioiden kattamiseen. Niin ei kuitenkaan tehty.

 

Jos koronakriisille pitäisi valita Suomessa yksi alkupäivämäärä, se olisi torstai 12. maaliskuuta.

Tuolloin Sanna Marinin (sd) hallitus ilmoitti ensimmäisistä rajoitustoimista. Yli 500 hengen tilaisuudet kielletään. Lähikontakteja toisiin ihmisiin pitää välttää. Ulkomaanmatkat olisi syytä perua. Päivän dramaattisuutta lisäsi uutinen, että Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump oli ilmoittanut kieltävänsä lennot Euroopasta.

Rajoitukset osuivat nopeasti matkailu-alaan, tapahtumajärjestäjiin ja esiintyjiin. Valtiolta vaadittiin tukea. Tanskassa oli jo luvattu 12 miljoonaa euroa tapahtumajärjestäjille.

Seuraavana viikonloppuna työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiot ja yritysrahoitus -osastolla tehtiin töitä. Niitä johti osaston päällikkö, ylijohtaja Ilona Lundström. Viikonlopun aikana laadittiin malli, jolla pienille ja keskisuurille yrityksille voitaisiin jakaa suoraa tukea. Jo aiemmin viikolla yrityksille oli luvattu lainojen takauksia Finnveran kautta.

Ajatuksena oli jakaa 30 miljoonaa euroa kolmeen eri kohteeseen, 10 miljoonaa euroa kullekin: luoville aloille, matkailuun sekä ”tuotantoketjujen häiriöiden korjaamiseen” toimialasta riippumatta.

Sunnuntaina iltapäivällä ministeriössä valmistuneessa muistiossa mainitaan esimerkkinä juuri Tanskassa annettu tuki.

Ennen kun viikonloppu oli ohi, malli oli jo käsitelty ministeriön virkamiesjohdossa, Business Finlandin johdossa sekä Marinin hallituksen ministeriviisikossa.

Maanantaina 16. maaliskuuta ministeri Lintilä julkisti yritystuen keskellä pahenevaa kriisiä. Se oli sama päivä, jolloin hallitus kertoi ottavansa valmiuslain käyttöön ja muun muassa sulkevansa koulut.

Rahoitushaku avattiin yrityksille keskiviikkoiltana ja hakemuksia alkoi tulvia. Parissa päivässä hakemuksia oli tullut yli 2 500, noin 110 miljoonan euron edestä. Oli selvää, että varatut rahat eivät riittäisi mihinkään.

Perjantaina 20. maaliskuuta Business Finland teki ensimmäiset tukipäätökset. Tuolloin valmistui myös Marinin hallituksen lisätalousarvioesitys. Siinä Business Finlandin rahoitusvaltuuksiin esitettiin 150 miljoonan euron korotusta. Näin alkuperäinen 30 miljoonan euron potti viisinkertaistui. Lisäksi hallitus halusi jakaa alueellisten ely-keskusten kautta 50 miljoonaa euroa.

Eduskunnassa yritystuista syntyi suoranainen huutokauppa. Oppositiossa perussuomalaiset esitti 300 miljoonaa euroa jaettavaksi erityisesti pienimmille yrityksille. Kokoomus olisi nostanut potin 500 miljoonaan euroon.

Pokeritermein kuvattuna hallitus katsoi ja korotti. Se nosti esityksensä peräti miljardiin euroon. Eduskunnan päätöksen myötä Business Finland sai jakoon 700 miljoonaa euroa ja elyille varattiin 300 miljoonaa euroa. Vielä viikkoa aikaisemmin oli jaettu 30 miljoonaa euroa. Nyt summa nousi 33-kertaiseksi.

Verkkokauppaa sai tuella ”suunnitella” mutta ei ”rakentaa”.

Päätöksenteossa ei pysähdytty kunnolla pohtimaan, oliko yhdessä viikonlopussa pienen siivun jakamiseen kehitetty malli järkevä tapa jakaa tuhat miljoonaa euroa yrityskentälle.

Maaliskuun lopussa julkistalouden professori Matti Tuomala kirjoitti Tampereen yliopiston Alusta-verkkolehdessä, että valtion pitäisi korvata epidemiakriisistä ja sen hillitsemisestä kärsivien yritysten palkkamenoja ja toiminnan ylläpitokustannuksia.

Suomessa oli valittu toinen tie. Yritystukea ei siis saanut käyttää yhtiön normaalin toiminnan kustannuksiin, vaan sitä oli tarjolla ainoastaan erillisiin hankkeisiin, jossa kehitettiin yritykselle uusia toimintatapoja tai esiselvitettiin niiden mahdollisuutta.

Liian konkreettisesta tekemisestä ei saanut olla kyse, sillä myöskään investointeja ei tuettu. Esimerkiksi verkkokauppaa sai rahoilla ”suunnitella” mutta ei ”rakentaa”.

Rajoitteet tulivat Business Finlandia koskevasta lainsäädännöstä. Sitä olisi voitu muuttaa, mutta se olisi vienyt päiviä tai viikkoja.

Rahaa sai myöntää vain kehitystyöhön, mutta kehittämiseksi kelpasi lähes mikä vain. Rima ei ollut korkealla, sillä Business Finlandin sisäisessä ohjeessa nimenomaisesti ohjeistettiin, että ”kehitystyön haastavuutta tai tutkimuksellisuutta ei arvioida”.

Ministeriön käytävillä puhuttiin, että tukikelpoiseksi kehitystyöksi riittäisi sekin, että yrittäjä istuu pöydän ääressä ja murehtii, miten kriisistä selvitään. Moni perinteinen yrittäjä ei tätä viestiä ymmärtänyt.

”Rahaa saavat ne, jotka osaavat kirjoittaa sen, mitä Business Finland haluaa kuulla”, kritisoi ravintoloitsija Tuomas Sara Ylen haastattelussa.

Yritysten avuksi tulivat konsulttitoimistot, jotka tarjosivat osaamistaan hakemusten laadintaan – tyypillisesti saadakseen myönnettävästä tuesta osansa.

Ministeri Lintilä on halunnut saada rahan liikkeelle väljentämällä kriteereitä. Ylijohtaja Lundströmin mukaan ministeri on päättänyt myös nostaa ”flatratea” eli kiinteiden sivukulujen osuutta. Alkuperäisen ohjeistuksen mukaan Business Finlandin tuissa 20 prosenttia hankkeen kuluista voitiin hyväksyä ilman kuitteja tai muita selvityksiä.

Lintilä on siis halunnut höllentää jälkikäteisvalvontaa, vaikka julkisuudessa hän on korostanut valvonnan merkitystä sen varmistamisessa, että tuki päätyy vain tarvitseville.

Jo mallin kätilöinnin alkumetreillä ministeriössä kuitenkin tiedostettiin, että tuensaajien rahankäyttöä olisi vaikeaa valvoa, kun tekeillä oli niin kevyen byrokratian tukimalli.

”Tästä voi syntyä jälkikäteen mainehaittaa, mikäli esimerkiksi Valtion talouden tarkastusvirasto tarttuu tähän omassa tarkastustoiminnassaan”, muistioon kirjattiin 15. maaliskuuta.

 

Työ- ja elinkeinoministeriön innovaatio- ja yritysrahoitusosaston ylijohtaja Ilona Lundström.
Työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiot ja yritysrahoitus -osaston ylijohtaja Ilona Lundström. © Roni Rekomaa/lk

Miksi lakia ei muutettu, jotta Business Finlandista olisi voitu myöntää yleistukea esimerkiksi palkkoihin ja vuokranmaksuun?

Ministeri Lintilä, alivaltiosihteeri Petri Peltonen ja ylijohtaja Lundström vastasivat huhtikuussa Helsingin Sanomissa, että yleistukea ei nähty alkuvaiheessa tarpeelliseksi. Uskottiin, että valtiontakaukset riittävät kassakriisin hoitoon.

SK:lle Lundström kertoo, että Business Finland Oy:n toimialan laajentaminen yleistuet mahdollistavaksi olisi vaatinut lakimuutoksen ja sitä olisi pitänyt käsitellä perustuslakivaliokunnassa.

Ministeriö halusi edetä nopeammin. Yleistuen tärkeys oli kuitenkin tiedostettu jo kehitystukea räätälöidessä.

”Tappiokorvaukset mahdollistava EU-notifikaatio tulee laittaa liikkeelle mahdollisimman pikaisesti, mikä mahdollistaa ELYjen ja Business Finlandin rahoituksen laajentamisen tarvittaessa kattamaan tämän sekä vaikeuksissa olevat yritykset”, lukee muistiossa.

Vasta maaliskuun lopussa Vesa Vihriälän työryhmä alkoi valmistella yleistukimallia. Ryhmä totesi kehitystukien soveltuvan huonosti kriisiyritysten auttamiseen. Ryhmä jätti yleistukimallistaan väliraportin huhtikuun toisella viikolla. Vasta tuolloin Suomi haki EU:lta hyväksynnän yleistuelle.

Silloin oli kulunut jo kuukausi kriisin alusta, ja eduskunta oli ohjannut miljardi euroa käytettäväksi nimenomaan kehitystukiin.

Taloudellista pelivaraa oli käytetty runsaasti. Ehkä vieläkin merkittävämpää oli, että Business Finland ja ely-keskukset olivat hukkua hakemuksiin. Valtion tärkeimmät rahanjakokanavat oli siis tukittu.

Pitkän etsinnän jälkeen yleistuen maksukanavaksi löytyi Valtiokonttori. Sitä kautta yrityksille on luvassa tukea akuuttiin kriisiin aikaisintaan juhannuksen tienoilla. Tukea voisi saada enintään kahdelle kuukaudelle.

Vihriälän työryhmässä istunut professori Roope Uusitalo sanoo, että kriisituet tulivat väärässä järjestyksessä. Ensin olisi pitänyt saada tuki firmojen pitämiseksi hengissä. Vasta sen jälkeen olisi ollut aika tukea kehittämistä.

Uusitalo sanoo ymmärtävänsä kiireessä tehtyjä ratkaisuja, mutta huomauttaa, että ”eiväthän ne firmat nyt viikossa olisi kaatuneet”.

Alivaltiosihteeri Peltonen sanoo, että olemassa olevan toiminnan pyörittämiseen suunnattu yleistuki on niin päinvastainen yritystukien tavanomaisille periaatteille, että sille tarvittiin makrotaloudelliset perustelut Vihriälän professoriryhmältä.

Myös useat muut haastateltavat katsovat, että mallissa näkyy vahvasti sitä valmistelleiden virkamiesten innovaatiorahoitustausta. Tukea ja sen kohdentamista ajateltiin enemmän mikrotalouden eli yksittäisten yritysten kuin koko kansantalouden näkökulmasta.

”Me olemme mikrotalousministeriö”, Peltonen sanoo.