Lamaministeri Iiro Viinasen uudet, vihreät arvot

Karri Kokko
Politiikka 20.12.2008 06:43

Iiro Viinanen haluaa suojella Lapin metsät, pelastaa vesistöt ja nostaa rikkaiden veroja. Mitä lamavuosien valtiovarainministerin oikeistolaisuudesta on jäljellä?
iiro viinanen
Iiro Viinanen ei olisi koskaan uskonut ryhtyvänsä esimerkiksi kierrättämään omia jätteitään.

Rautanyrkki, kovanaama, verenimijä. Siinä muutamia luonnehdintoja, joita media käytti kriisivuosina 1991-1996 valtiovarainministeri Viinasesta.

Yleisradion poliittinen tv-satiiri Iltalypsy kuvasi hänet ja pääministeri Esko Ahon (kesk) vampyyreina. Viinasen näköisnukkeja poltettiin mielenosoituksissa. Kansalaiset vapisivat, kun televisiossa vilahti nuivakka rahakirstun vartija hokemassa monomaanisesti sanomaansa: ei ole varaa, ei ole varaa, ei ole…

Viinanen viis veisasi arvostelusta, ainakin julkisesti. Hän piti kiinni tiukasta menokurista ja otti yhteen ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärtäneet, että varaa ei ollut. Heidän joukossaan oli myös puoluetoveri, ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen, jonka vihreät linjaukset riipivät Viinasta.

Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Viinanen on itsekin monilta elämäntavoiltaan vihreä.

”Näin se on, ihme ja kumma”, hän myöntää hyväntuulisesti ja haukkaa bebee-leivosta.

”En olisi ikinä uskonut, että lajittelen jätteitä! Olisin voinut lyödä vetoa vaikka kenen kanssa, että niin ei tule koskaan tapahtumaan.”

Ihme ja kumma tosiaan: aikoinaan ministerin ymmärrys ei riittänyt edes siihen, miksi paperia piti lajitella. Tänä päivänä hän erottelee pahvit ja kartongit, noudattaa normeja ja suosituksia orjallisesti.

Tärkeä syy uuteen asenteeseen näkyy kodin suurista ikkunoista: Vesijärvi. Se voi huonosti, tosin ei enää niin huonosti kuin muutama vuosi sitten.

”Pidämme itsestään selvänä, että meillä on puhtaat vedet. Tosiasiassa ne ovat lähes kaikki rehevöitymässä. Maatalouden päästöjen vaikutuksesta ei saa edes keskustella. Mökkiläinen joutuu rakentamaan kalliit käsittelyjärjestelmät, mutta maatalouden jätevedet menevät minne sattuu.”

Viinanen lähtee etsimään Vesijärvi-mapistaan vanhaa valokuvaa, joka havainnollistaa vesistöjen rappiota. Kuvassa vihreä levälautta kelluu Lahden ylpeyden, Sibelius-konserttitalon edustalla. Talo näkyy Viinasen ikkunasta.

”Tällainen antaa hirveän imagon hienolle rakennukselle, sotii koko sen ajatusta vastaan.”

Luonto koskettaa. Viinanen on liikkunut vuosikymmeniä Lapin metsissä, erityisen tiiviisti sen jälkeen kun hän jäi vuosituhannen vaihteessa eläkkeelle. Hän olisi valmis lopettamaan hakkuut Lapissa kokonaan.

”Yhtään uutta laskettelurinnettä ei myöskään enää tarvita.”

Viinanen myöntää, että vihreät ovat puolueena tehneet arvokasta asennemuokkausta.

”Kyllä heille täytyy tunnustusta antaa, en kiistä sitä ollenkaan. Enkä haluakaan kiistää. Mutta nyt alkavat myös muut puolueet ymmärtää ympäristön merkityksen, joten hommat hoituvat ilman vihreitäkin.”

Ja se Sirpa Pietikäinen, joka 1990-luvun alussa kävi niin kovasti hermoille?

”Hän oli varmasti aikaansa edellä. Mutta hän oli vähän liian… Kaikki joutuivat silloin tinkimään omista tavoitteistaan. Ei ympäristö ollut päällimmäinen asia, vaan hengissä pysyminen. Kukaan ei saa maailmaa mieleisekseen kertaheitolla, pitää edetä pikku hiljaa.”

Oikeudenmukaisuus
hukassa

Viinanen hätkähdytti syksyllä, kun hän totesi Turun Sanomien ja Väli-Suomen lehtien haastattelussa, että pääomaverotusta olisi kiristettävä ja ylintä marginaaliveroa alennettava.

Outoa puhetta kovan linjan oikeistolaiselta, joka oli itse eriyttämässä palkkatulojen ja pääomatulojen verotusta vuonna 1993 Ahon hallituksen suuressa verouudistuksessa.

Verot nousevat keskusteluun joka syksy, kun lehdet listaavat Suomen kovatuloisimpia. Tavalliset palkansaajat lukevat hiuksia nostattavia tarinoita siitä, miten pienellä veroprosentilla osa suomalaisista porskuttaa.

Pääomaveron korotuksen vastustajat vetoavat siihen, että korkeammilla veroilla yritykset pakenisivat ulkomaille.Viinanen oli itsekin tätä mieltä viisitoista vuotta sitten. Ei ole enää.

”Prosenttiahan on jo nostettu niistä ajoista, se oli silloin 25. Eivät yritykset mihinkään ole lähteneet, ainakaan verosyistä. Olen muuttanut kantaani, koska käytäntö on osoittanut toista kuin alun perin uskottiin.”

”Ja jos katsotaan, ketkä sitä argumenttia käyttävät, heillä on aika suuri oma intressi. En välty ajatukselta, että asennoidutaan kuin firman rahat ja omat rahat olisivat sama asia.”

Viinasen mielestä on moraalitonta, että kunta ei saa senttiäkään veroja pelkkiä pääomatuloja nostavilta. Kaikki käyttävät yhteiskunnan palveluita jossain muodossa; kaikkien olisi osallistuttava niiden rahoitukseen.

Ongelmia aiheuttavat myös pääomaverotuksen ”perimmäisen tarkoituksen kiertäjät”, kuten lääkärit, jotka muuttavat palkkatuloja osingoiksi.

”Ihan samalla tavalla pitäisi duunarin, kirvesmiehen tai muurarin, saada käydä töissä oman yrityksensä nimissä. Kyllä veropohja sillä pelillä nopeasti rapautuu. Ei pääomaverouudistusta tällaista kikkailua varten aikoinaan tehty!”

On mielenkiintoista, että vahvasti vasemmistoväritteisiä termejä, kuten solidaarisuus, kuulee nykyään lähinnä vanhojen kokoomuspoliitikkojen suusta.

Viinanen nostaisi pääomaveroja, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) haluaisi lykätä veronkevennyksiä. 1980-luvun lopun kokoomuslainen pääministeri Harri Holkeri on paasannut jo vuosikausia kehitysyhteistyörahojen nostamisen ja köyhyyden poistamisen puolesta.

”En ole koskaan ollut perusluonteeltani äärioikeistolainen, vaikka sellainen kuva on ehkä välittynyt”, Viinanen protestoi.
Hänen mielestään yritysjohdon palkitseminen on kasvanut viime vuosina mahdottomaksi.

”Ajattelen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, joku raja pitää olla. Päätösten pitää olla sellaisia, että myös tavallinen palkansaaja voi ne hyväksyä.”

Oikeudenmukaisuudesta, tai pikemminkin sen puutteesta, kiisteltiin myös Viinasen luotsaamaan vakuutusyhtiön Pohjolan ympärillä kymmenen vuotta sitten.

Yhtiö jakoi omistajilleen osinkoja yhteensä 1,2 miljardia markkaa samaan aikaan kun se kävi irtisanomisneuvotteluja yli 200 työntekijän kanssa. Epäoikeudenmukaista jos mikä?

”Kyllä, pitää paikkansa. En olisi koskaan halunnut maksaa miljardiosinkoja, vaan säästänyt pahan päivän varalle ja jakanut paljon vähemmän. Se olisi riittänyt aivan hyvin. Mutta asia päätettiin toisin.”

Yritysten yhteiskuntavastuusta ja moraalista puhutaan nykyään paljon. Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos totesi taannoin, että moraali on vain yksilöiden ominaisuus eikä yrityksellä voi olla muuta vastuuta kuin tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen.

Viinanen on eri mieltä kuin Wahlroos.

”Yritysten pitää kantaa vastuuta työntekijöistä paljon enemmän kun nyt. Eivät potkut voi olla ainoa vaihtoehto. Jos vain hetkeä ennen on vannottu, että työntekijät ovat yrityksen arvokkain pääoma, ja sen jälkeen heille annetaan potkut eli pääoma on varaa heittää pihalle, ei yrityksellä ole häävi tulevaisuus.”

Teksti
Leena Sharma
Kuva
Petri Kaipiainen

Lue lisää SK:sta 51-52/2008 (ilm. 19.12.2008)