Kuntavaalit: ”Kuntaliitos ei ole ainoa ratkaisu”

Karri Kokko
Politiikka 16.10.2008 08:55

Kuntien yhdistäminen ei ole ainoa mahdollinen ratkaisu, sanoo professori Heikki Loikkanen. Esimerkiksi Tukholma ja Bryssel ovat ratkaisseet ongelmansa ilman kuntaliitoksia.
heikki loikkanen

Professori Heikki Loikkasen mukaan Helsingin seudun kuntavaalikeskustelussa on erikoisia ristiriitoja ja aukkoja. Ensinnäkin pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä markkinoidaan niin, kuin se olisi ainoa mahdollinen ratkaisu alueen ongelmien ratkaisemiselle.

Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Monet Euroopan suuret metropolit ovat pystyneet ratkaisemaan ongelmansa ilman kuntaliitoksia. 

Esimerkiksi Tukholman metropolialueella on 26 kuntaa ja Brysselissä 19 kuntaa.

Molemmissa tapauksissa on myös aluetason päätöksentekoelimet, jotka vastaavat esimerkiksi maankäytöstä ja liikenteestä ja joilla on oma rahoituksensa.

Toiseksi Uudenmaan maakuntasuunnitelmasta ei puhuta mitään, vaikka se voisi olla keskeinen instrumentti pääkaupunkiseudun kehittämiseksi.

Helsingin seudun suuria teemoja ovat asuminen, elinkeinot ja osaaminen, hyvinvointi, infrastruktuuri eli yhdyskuntien perusrakenne kuten muun muassa liikenneväylät, sekä ympäristö.

Samat aiheet sattuvat olemaan myös Uudenmaan maakuntasuunnitelman avainteemoja.

Tämä suunnitelma hyväksytään Uudenmaan maakuntavaltuustossa, jonka valitsevat maakunnan kunnanvaltuustot keskuudestaan. 

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja on helsinkiläisvaltuutettu Arto Bryggare (sd) ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara (vihr), joka myös on helsinkiläinen.

Jostakin syystä yksikään Helsingin, Espoon tai Vantaan kuntavaaliehdokas ei puhu mitään maakuntavaltuustosta saati ilmoita pyrkivänsä maakuntavaltuustoon edistämään vaikkapa hyvien asumissuunnitelmien laatimista alueelle.

Useimmat kansalaiset eivät ilmeisesti ole edes kuulleet koko maakuntavaltuustosta.

Loikkanen testasi työpaikallaan työkaverien tietoja tästä aiheesta. Tulos: puolen tusinan valistuneen henkilön otoksesta ei yksikään tiennyt edes sitä, että se oli olemassa.

Kuntayhtymistä
ei puhuta mitään

Samalla kun maakuntavaltuustot ja -hallitukset ovat musta aukko sekä päättäjille että kuntalaisille, on rakennettu uusia sopimuksia ja instituutioita seudullisten asioiden käsittelemiseksi.

Valtion ja Helsingin seudun kuntien aiesopimus asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi on hyvä esimerkki uusista järjestelyistä.

Kolmanneksi kuntayhtymissä – kuntien yhteisissä organisaatioissa, joista tunnetuin esimerkki lienee HUS – tehdään tärkeitä päätöksiä suurista asioista.

Tässä suhteessa ne eroavat maakuntavaltuustoista, joiden visiot ja strategiat ovat toistaiseksi kiinnostaneet ilmeisesti lähinnä maakuntaliittojen virkamieskuntaa.

Loikkasta ihmetyttää se, mikseivät kuntayhtymien suunnitelmat näyttele mitään osaa kunnallisvaaleissa siitä huolimatta, että näillä organisaatioilla on niin suuri taloudellinen merkitys.

Heikki Loikkasen
kahdeksan teesiä

1. Kuntavaalit ovat periaatteessa tärkeät.

Suomen kunnilla on enemmän tehtäviä kuin paikallishallinnolla on juuri missään muussa maassa, ja kunnat käyttävät valtaisat määrät rahaa.

2. Kampanjoista puuttuu ohjelmallisuus.

Äänestäjien on vaikea saada otetta kuntavaaleista, koska puolueet eivät kerro etukäteen, mitä asioita ne ajavat. Kunnallisvaalien suurin salaisuus on niiden seuraamukset. Eduskuntavaalien jälkeinen hallitusohjelma kertoo mitä tuleman pitää, mutta kuntavaalien jälkeenkään ei tehdä selvää poliittista strategia-asiakirjaa.

3. Vaalit eivät juuri vaikuta kuntien toimintaan.

Vaalien ohjausvaikutus on heikko: tutkimusteni mukaan valtuuston poliittinen kokoonpano ei selitä kuntien toiminnan taloudellista tehokkuutta. On siis aivan sama mitä äänestää, palvelutuotannon organisointiin se ei vaikuta keskimäärin sitä eikä tätä.

4. Kunnissa on demokratiaongelma.

Kunnallisvaalit eivät siis takaa, että äänestäjien näkemykset menevät perille. Tämä johtaa toisaalta siihen, että valtaa viedään virkamiesten ja vahvojen poliitikkojen suuntaan, toisaalta siihen, että kansalaisten vaikutuskanaviksi jäävät asukasyhdistykset ym. valitusryhmät. Kumpikin suunta on ongelmallinen demokratian kannalta.

5. Kuntaliitokset ovat ylimainostettu reformisuunta.

Suurten kuntien palvelutuotanto ei ole osoittautunut tehokkaaksi, päinvastoin. Kuntien yhdistäminen lisää byrokratiaa; hallinnon väliportaat lisääntyvät ja valtaa siirtyy virkamieskoneistolle. Se myös vähentää kuntien välistä verotus- ja palvelukilpailua, mikä taas jarruttaa niiden kehitystä.

6. Monien kunnallisten palveluiden tuotannossa ei ole mittakaavaetuja.

’Mittakaavaetu’ tarkoittaa sitä, että mitä suurempi tuotanto, sitä pienempi kustannus tuotettua hyödykettä kohti. Esimerkiksi lasten päivähoidossa, kouluissa ja terveysasemien toiminnassa voidaan nähdä skaalaetuja, mutta ne loppuvat jo verraten pienen yksikkökoon jälkeen. Kun kunnan väkimäärä kasvaa, näitä palveluja tarjoavia yksiköitä tarvitaan lisää, sen sijaan että rakennettaisiin mammuttilaitoksia.

7. Metropolialueen päätöksenteon ei tarvitse koskea kaikkea mahdollista.

Pääkaupunkiseudun päätöksentekoa tarvitaan omine demokraattisine elimineen ja sille pitäisi antaa myös omat taloudelliset voimavarat, joilla se toteuttaisi esimerkiksi maankäyttö- ja liikennepolitiikkaansa.

Kaikkea kuntien päätöksentekoa ei kuitenkaan pidä siirtää metropolitasolle. Useissa peruspalveluissa tarvitaan paikallisempaa omavastuuta ja päätösvaltaa esimerkiksi palvelujen sijaintipäätöksiin, mitoituksiin ja toiminnan ohjaukseen.

8. Mallia voi ottaa valikoivasti muun Euroopan metropolien rakenteista.

Muualla Euroopassa metropolialueen hallinto hoitaa yleensä koko seudulle tärkeitä suuren mittakaavan asioita, kuten maankäytön pääkysymyksiä ja liikennettä. Alue muodostuu kuitenkin verraten pienistä itsenäisistä kunnista, joilla on omat tehtävät ja resurssit.

Teksti
Kustaa Hulkko
Kuva
Markus Pentikäinen

Lue myös professori Heikki Loikkasen haastattelu ”Pormestarimalli ei tee autuaaksi” SK:sta 42/2008 (ilm. 17.10.2008)

Osallistu keskusteluun
Kannattaako kuntavaaleissa äänestää?

Lisää kuntavaaleista
Syökö massaliikkeen protesti keskustan kannatusta Kemijärvellä? (SK netti 17.10.2008)
Jutta Urpilainen haluaa luoda Sdp:stä politiikan Wikipedia-tiimin (SK netti 14.10.2008)
Väestö vanhenee ja verotulot jakautuvat yhä epätasaisemmin (SK netti 13.9.2008)