Kekkos-Suomi läntisin silmin: ystävällinen Väyrynen, vahva Virolainen, playboy Kanerva…

SKnetin toimitus
Politiikka 16.1.2009 15:02

Ison-Britannian ulkoministeriö valmisti vuonna 1976 listan, jossa oli yli 200 Suomen politiikan, talouden, armeijan, virkamies- ja sivistyseliitin edustajaa. Urat ja tittelit lueteltiin, mutta mukana oli myös persoonallisia luonnehdintoja. Brittien mukaan Erkki Tuomiojalla oli ”kauhukakaran maine”, Ahti Karjalainen ”kykenee armottomuuteen” eikä Kalevi Sorsalla ”tunnu koskaan olevan paljon sanottavaa”.Suomalaisia vaikuttajai 1970-luvulla

Suomalaisvaikuttajia 1970-luvulta: Aatos Erkko (ylh. vas.), Harri Holkeri, Ilkka Kanerva, Mauno Koivisto, Ulf Sundqvist, Erkki Tuomioja, Johannes Virolainen ja Paavo Väyrynen. (Kuvat Lehtikuva)

Seuraavassa Vesa Vareksen poimimat luonnehdinnat listalta. ”Totuutena” niihin ei tule suhtautua, mutta ovin kaukana ne eivät olleet ajan suomalaisten omista käsityksistä.

Alenius, Ele:
”— yksi Suomen johtavia vasemmistolaisia ideologeja. Tulee ennemminkin pikkuporvarillisesta kuin ’työläis’-taustasta ja on SKP:n stalinistisen vähemmistön silmissä anateema. Hänen pehmeät käytöstapansa kätkevät kovan päättäväisyyden. Henkilökohtaisesti ystävällinen suurlähetystöä kohtaan.”

Ehrnrooth, Georg:
”Älykäs, hyvin informoitu ja ahkera. Saa aina paljon ääniä. Hyvin pidetty poliittisessa maailmassa huolimatta ei-oikeaoppisista näkemyksistään.”

Erkko, Aatos:
”Osin koulutettua Yhdysvalloissa, ja kun hänen äitinsä on brittiläissyntyinen, hän on kaksikielinen ja erityisen länsimielinen. Vaikka hän oli aiemmin vahvan isänsä varjossa eikä häntä arvostettu korkealle, hän on jatkuvasti kasvattanut merkitystään ja on kehittynyt yksilölliseksi persoonaksi. Pitää itseään jonkinlaisena éminence grise. Hänellä on erittäin hyvä tietämys Suomen ja Euroopan historiasta. Hänen vaimonsa puhuu erinomaista englantia ja on Suomen Luisteluyhdistyksen puheenjohtaja.”

Hetemäki, Päiviö:
”Hänellä on edelleen huomattava kiinnostus ja vaikutusvalta suomalaiseen politiikkaan. Vaikka hän ja presidentti Kekkonen ovat poliittisesti vastakkain, Kekkonen kunnioittaa häntä ja neuvottelee hänen kanssaan; hänen voi katsoa kuuluvan presidentin pieneen sisäpiiriin. On joskus mainittu potentiaalisena presidenttiehdokkaana, mutta huono terveys ei enää anna mahdollisuuksia julkisiin tehtäviin. Älykäs, luotettava ja nauttii kannatusta myös vastustajiensa keskuudessa. Yksi Britannian parhaita ystäviä Suomessa. Miellyttävä ja yhteistyökykyinen suurlähetystön suuntaan. Puhuu saksaa ja englantia, samoin vaimonsa.”

Holkeri, Harri:
”Hänen käytöksensä on sulavaa ja hurmaavaa, mutta sen takana on ovela mieli. Liberaali konservatiivityyppi, mutta varoo menemästä liian pitkälle. Tämä johtaa usein siihen, ettei kykene tyydyttämään vasemmistoa eikä oikeistoa. Hän johtaa yrityksiä tehdä puolue hyväksyttäväksi Moskovan silmissä, viitaten lujasti Paasikiven-Kekkosen linjaan.”

Jakobson, Max:
”Miellyttävä, älykäs, avoin ja humoristinen. — Vaikka erääseen aikaan selvästi nautti presidentti Kekkosen luottamusta, heidän käsityksensä ulkopolitiikasta ovat poikenneet siihen asti, että Jakobsonia pidetään eräänä Kekkosen päävastustajista, kun hän ajaa vähemmän itään suuntautuvaa puolueettomuuspolitiikkaa.”

Kanerva, Ilkka:
”Konservatiivisen puolueen ’vihainen nuori mies’, joka on usein kritisoinut puoluejohtoa siitåä, ettei se ole kyennyt tarpeeksi kontrolloimaan puolueen äänekkäimpiä antikommunisteja. — Hänellä on ’kovan playboyn’ maine.”

Karjalainen, Ahti:
”Puhuu riittävää mutta änkyttävää englantia ja hiukan paremmin saksaa, mutta hoitaa asioita mieluiten tulkin välityksellä. Ujo vieraiden keskuudessa, ja nämä pitävät häntä usein haluttomana kommunikoimaan. Hänellä on huumorintajua, mutta hän antaa sen harvoin näkyä. Hän on älykäs, päättäväinen, kunnianhimoinen ja kykenee armottomuuteen. Tavoittelee presidentin paikkaa Kekkosen jälkeen, jonka kanssa hän on läheinen, mutta Kekkonen tuntuu nyt tekevän kaikkensa estääkseen sen. Hänellä on paljon vihollisia eikä hän ole suosittu suuren yleisön keskuudessa. Koettaa hyvin voimakkaasti olla joutumatta erimielisyyksiin venäläisten kanssa. Juo hyvin paljon.”

Koivisto, Mauno:
”Kyvykäs ja miellyttävä mies, joka on laajalti suosittu maltillisen vasemmiston piirissä. Jopa konservatiivit ovat alttiita hänen viehätysvoimalleen. Häntä on pidetty suosittuna presidenttiehdokkaana, joka saisi paljon kannatusta kadunmieheltä, mutta hänen vaikutusvaltansa poliittisissa piireissä on laskussa.”

Kuusi, Pekka:
”Laajalti kunnioitettu, mutta ei näytä poliittisesti painavalta.”

Miettunen, Martti:
”Hiljainen, uskonnollinen ja laajasti kunnioitettu mies. Viisaan ja kokeneen poliitikon maine. Puolueen sisäisten erimielisyyksien yläpuolella. Presidentin ystävä.”

Paasio, Rafael:
”Tunnetaan maltillisena ja sovittelevana —. Hänen yrityksensä tehdä SDP hyväksyttäväksi venäläisten silmissä kruunattiin menestyksellä, kun Breznev otti toukokuussa 1968 lämpimästi vastaan SDP:n delegaation Neuvostoliitton. Ei ollut kovin menestyksekäs pääministerinä, koska oli kroonisesti kyvytön tekemään päätöksiä. — Hän on ovela, valpas, mutta varautunut; hän harvoin paljastaa politiikkaansa.”

Saarinen, Aarne:
”SKP:n maltillisen siiven johtaja. Miellyttävä mies, jolla on hyvä huumorintaju, vaikka on hiukan ujo. Yleensä järkevä eikä liian dogmaattinen.”

Salolainen, Pertti:
”Kutsuu itseään ’maltilliseksi’ konservatiiviksi. Hyvin avulias suurlähetystöämme kohtaan.”

Sinisalo, Taisto:
”Fanaattinen ja henkilökohtaisesti katkeroitunut mies, ei kovin älykäs. — Vakaumuksellinen ja kykenemätön kompromisseihin, kiinnostunut vain kommunistisen valtion perustamisesta Suomeen, ei kansanrintamahallituksesta tai asteittaisesta sosialisoinnista. Ei kovin kiinnostunut ideologiasta. Kollegat tuntevat vaikeaksi tulla toimeen hänen kanssaan.”

Sorsa, Kalevi:
”Sorsan meteorimainen nousu politiikassa voidaan panna hänen älynsä ja oveluutensa tilille, sekä sen, että hänestä yleensä pidetään ja hänellä on vain vähän vihollisia. — tähän mennessä häneltä puuttuu karisma laajempaan kansansuosioon. Hän kuuluu puolueensa maltilliseen vasemmistosiipeen ja edustaa nuoren polven sosiaalidemokraatteja, jotka nyt ottavat paikan vanhemmalta, konservatiivisemmalta ryhmältä. Sosiaalisesti hän on miellyttävä, mutta hänellä ei tunnu koskaan olevan paljon sanottavaa.”

Sundqvist, Ulf:
”Yksi Suomen politiikan ihmelapsia ja Suomen kaikkien aikojen nuorin ministeri. Aiemmin opiskelijaradikaalien johtaja, mutta hiukan maltillisempi virassa. — Hyvin älykäs, odotetaan menevän pitkälle. Yhtä häikäilemätön kuin kunnianhimoinen.”

Tuomioja, Erkki:
”Vasemmistosiiven sosiaalidemokraatti. Aiheutti järkytyksen vuonna 1975 Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Reykjavikissa, kun kritisoi Ruotsin puolueettomuuspolitiikkaa. — Vaikka hänellä on ’kauhukakaran’ maine, häntä edelleen dominoi jossain määrin hänen äitinsä, joka on Helsingin yhteiskunnallisen elämän johtava hahmo, vaikka ei kunnioitakaan henkilöitä.”

Vennamo, Veikko:
”Poujadistinen hahmo, joka saa tukensa köyhiltä ja huonosti koulutetuilta, joita hänen demagogiset puheensa ja mahdottomat lupaukset saavat hänen puolelleen. Hänen taktiikkansa on häikäilemätöntä ja hänen vihansa Kekkosta vastaan legendaarista. — Heidän poikansa Pekka, aiempi kansanedustaja, joka on pysynyt lojaalina isälleen, ei ole lainkaan yhtä vahva persoona kuin vanhempansa.”

Virolainen, Johannes:
”Kova ja vahva, ei juurikaan sympatisoi sosialisteja. Karjalaisen kilpailija Keskustapuolueessa, ei venäläisten suosiossa. Kuuluisa raittiudestaan.”

Väyrynen, Paavo:
”Terävä ja nouseva nuori poliitikko. Hyvin idealistinen. Tulee Lapista ja on kiinnostunut paikallisista ongelmista ja ympäristökysymykistä. — Ystävällinen ja miellyttävä.”

Teksti
Vesa Vares

Kirjoittaja on poliittisen historian dosentti ja yliassistentti Turun yliopissossa.

Lue lisää Suomen Kuvalehdestä 3/2009 (ilm. 16.1.2009): Länsimaiset arviot 1970-luvulta: Suomi on ylivarovainen maa

Keskustelu