Keijo Korhonen: Suomen uusi Nato-sopimus on historian häpeätahra

Entinen ulkoministeri kutsuu Naton kanssa allekirjoitettua isäntämaapöytäkirjaa pitkäksi naulaksi itsenäisyyden ruumisarkkuun.
Keijo Korhonen
Politiikka 6.3.2015 11:00
Keijo Korhosen kirjoitus julkaistaan tänään ilmestyvässä Kanava-lehdessä. Suomen Kuvalehti julkaisee tekstin kokonaan.   Sopimuksesta, jonka virallinen kieli on pelkästään englanti, käytetään nimitystä ”understanding”. Suomen hallitus ei tuonut sopimustekstiä eduskunnan käsiteltäväksi väittäen,...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Korhonen on kekkosenajan miehiä. Hän on tavallaan oikeassa siinä,että USA sekaantuu taas Euroopan politiikkaan. Näin USA on tehnyt 1917,1941 ja 1999. Nyt sekaantuminen on epäsuoraa, mikä oli USA:n osuus MAIDANILLA? Tulevaisuus riipuu nyt Venäjästä,Euroopan Unionista ja USA:sta. Nyt Venäjä on kuitenkin se joka on eniten vastuussa. Kukaan ei halua panna Putinia aisoihin, siinä pulma.Korhonen on oikeassa siinä mitä tulee Suomen asemaan,nyt ei ole turvaa on vain hataria papereita,jotka voivat olla loukku. Oma apu paras apu,armeija kuntoon ja siihen hommaan lisää vauhtia.

Kirjoituksessa on häiritsevä ristiriita. Toisaalla Korhonen mainitsee että Naton joukot vyöryisivät Suomen yli, toisaalla taas ettei USA ole valmis sotimaan ydinasevaltaa vastaan. Mutta kuten Korhonen viittaa, voittaja kirjoittaa historian ja todennäköisyys siitä että Suomi on voitajajoukossa on valitettavan pieni.

Toinen asia mikä Korhosen, kuten myös monen muun Nato-vastustajan, kirjoituksessa menee pieleen, on Naton laajentuminen. Kun Neuvostoliitto hajosi, pienet Itä-Euroopan maat pyrkivät mahdollisimman nopeasti Natoon. Ei USA(kaan) pysty päättämään maiden sisäisistä asioista, kuka hakee ja kuka ei. Esim. Puolassa, Venäjää ei todellakaan nähdä mahdollisuutena vaan uhkana..

Mielestäni suomettumisen ajan suurimpia häpeatahroja oli vuonna 1978 kun puolustusministeri Tähkämaa kielsi eduskunnassa vastoin parempaa tietoaan että Neuvostoliitto oli ehdottanut yhteisiä sotaharhoituksia ja alivaltiosihteeri K Korhonen jatkoi samaa palturia myös amerikkalaisille tiedotusvälineille.

Keijo Korhonen pelasi, tai häntä ehkä käytettiin kaksoisroolissa juuri U.K. Kekkosen aikana. Se tehtii osin samaan tapaan kuin EVA:n johtoon pannun Max J:n kanssa. Jos tuon ajan lehdistön aivopesuja lukee, Korhonen piti yllä tiettyä peliä Kekkosen USA:n pöydällä. Se oli myös olemassa, mutta käytännössä osin harhaan johtava, kuten Tapanainen yllä sanoo. Tai ”paltturia.”

Suurin harhaan johto ei ollut tuo sotaharjoitusasia vaan se, että Suomi tulkitsi Etykin NL:n politiikan pohjalta, mikä Korhosen tulee tietää hyvin. UM ja PlM karsivat selvästi läntisiä tulkitsijoita riveistään, mitä sitten peiteltiin muulla ”nimittelypolitiikalla.” Sillä ei oikein ollut sisältöä. Suomen sisältö oli siinä, että kun NL meni Afganistaniin, sen radio- ja tutka-alus päivysti Oulussa ja Vaasassa Kostamuksen avaaman radan päässä – osoituksena raskaan ilmatorjunnan eteen työnnetystä kyvystä. NL siis eteni strategisesti.

Siitä oltiin hiljaa, sitä selitettiin ”lännen” tai Naton uhilla. Muuten nuo Korhosen arviot ovat jotenkin heppoisia. Nato perustettiin Berliinin kriisin eli saarron ja Korean sodan tuloksena. Se puolusti Saksan nykyistä pääkaupunkia, kun se sitten jaettiin muurilla. Sitä voi kritisoida myös, muttei nykyistä Eurooppaa olisi ilman sitä. Suomen UM:n, PlM:n, Presidenttien, jne. yms. ns. ”laillisuudet” ovat toinen asia. Oma vitsinsä, voisi sanoa. Naton jäsenyys olisi tietenkin selvin ratkaisu. Ja tarpeen!

Tässä taitaa vielä valtakunnanoikeuden raskaat
ovet kolahdella.

Korhonen on enemmän kuin oikeassa. Ja vallanpitäjien ylimielisyydestä kertoo se, että sopimus on luettavissa vain englanniksi, eikä sen sisällöstä ole näin ollen valtaosalle kansasta tarkoitus informoida.

Näin ollen peni eduskunnan ulkopuolinen puolue on eduskuntapuolueiden saamattomuuden vuoksi kääntänyt sopimuksen suomeksi talkoovoimin: http://ipu.fi/yhteisymmarryssopimus-mou-suomeksi-versio/

Kannattaa lukea, varsinkin jos englannin kieli ei kunnolla suju.

Näin meitä viedään…

Tässä lehdessä kirjoittaa kaksi USA:aan kotimaastaan maanpakoon lähtenyttä miestä Korhonen ja Kasparov. Shakkimestari ja oppositiomies Kasparov lähti karkuun kotimaansa hallintoa ilmeisesti Hodorkovskin ja Nemtsovin kohtalon välttääkseen. Korhonen taas petyttyään Suomen kansaan, joka ei hänen nerouttaan huomannut.
Kaukaa Arizonan aroilta nousee jälleen kerran Keijo Korhosen haamu ennustamaan tuhoa Suomelle.

SK:n kolumnistina ollessaan hän keskittyi nykyisen kotimaansa, EU:n ja euron haukkumiseen. Korhosen mukaan EU:n olisi pitänyt hajota jo vuosia sitten kuin ”pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ”.
Perusteetkin olivat lähinnä huvittavia historiasta kaivettuja. Kun euron kurssi oli alle dollarin Korhonen totesi sen olevan euron loppu ja osoitus EU:n rappiosta. Kun euro nousi yli dollarin niin Korhonen oli hiljaa,

Nyt vuosien jälkeen hän taas hyökkää Arizonasta, nyt Suomen solmimaa Nato- sopimusta vastaan. Argumentit ova tuttuja täkäläisiltä putinisteiltakin. Nato ei auta edes jäseniään, Suomen aluetta on luovutettu …….Tosiasiassa Suomen ulkopolitiikka on varmasti turvallisemmissa käsissä nyt kuin Korhosen aikana. Sitäpaitsi hän hän tekee virheen kun kertoo että 5.artiklaa on sovellettu kerran 9/11 terroriteon jälkeen. Ei sovellettu. Tarjottiin mutta USA torjui sen.

Korhosen historian tutkijan ura ei alkanut lupaavasti kun väitöskirjan vastaväittäjät (Niitemaa/Jutikkala) ei siitä oikein pitäneet. Se käsitteli Suomen asiain hoitoa 1800 -luvun alun Venäjällä. Hän kuului myös niihin jotka katsoivat sortokauden toimia lähinnä venäläisin silmin.

Mutta ura lähti lentoon kun hän pääsi Kekkosen ja kepun avulla UM:öön, jossa hän eteni aivan huipulle. Kunnes hänet sieltä pudotti ilmeisesti Väyrynen.
Korhonen päätti ryhtyä Kepun presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaleissa. Se ei onnistunut kun Väyrynen vaati ettei esivaalin hävinnyt perusta omaa vaaliliittoa. Korhonen ei suostunut ja perusti oman vaaliporukan.
Kainuun Sanomien päätoimittajana hän teki lehdestä EU-vastaisen vaaliairuen.
Presidentinvaalit voitti Korhosen harmiksi entinen alainen Ahtisaari ja oma kannatus jäi marginaaliin (5,8%).
Kun Kainuun Sanomien toimittajatkin ryhtyivät ryppyilemään, Korhonen päätti lähteä Iki Kiantoa lainaten ”merten taa”.
Tästäkö johtuu katkeruus entistä isänmaataan kohtaan?

Korhosen kritiikki Naton kanssa saavutetun ”ymmärryksen” muotoa vastaan on ainakin osin oikea. Jostakin syystä hän unohtaa, että vastaava de facto ”ymmärrys” oli NL:n kanssa, kun se menti Kabuliin, sitä ennen ja sen jälkeen. Se perustui Korhosen ihanteen Kekkosen ”ylivaltaan” ulkopolitiikassa. Sekin oli laiton.

Tämän nykyinen ”ymmärrys” perustuu laajemmalla pohjalle. Lailliseksi sitäkin on vaikea tehdä. Sen ymmärtämisen tulisi olla helppoa. Se tavallaan sitoo nimenomaan Ruotsin ja myös Naton (ja Suomen) käytäntöihin, joita Venäjä soveltaa nyt Ukrainassa, vieraan valtion maanperällä.

Tavallaan ollaan yhä yhtä ovelia kuin ennen. Venäjän julkista ”uhmaamista” vältetään. Jos maassa olisi Perustulakituomioistuin, sen pohdinta olisi tosi hauska lukea. Mutta ei sitä ole siis saatavilla missään Pohjoismaassa.

Korhonen tarkoitti sitä mitä sanoi: Nato voisi puolustautua Suomessa, mutta ei puolustaisi Suomea ts. pitäisivät todella tarkan huolen siitä, etteivät ampuisi venäläisiä tai Venäjälle. Veikkaan että raja vedettäisiin Ahvenenmaalle, mutta siinäkin Ruotsin painoarvo olisi suurempi kuin Natomaiden yhteensä. Suomesta tulisi jäätynyt konflikti ja täytyy sanoa, että jos se olisi seurausta Natoon liittymisestä, niin aivan ansaitusti, kuten demokratiassa yleensä.

Keijo Korhosen tähän kirjoitukseen voi hyvin yhtyä. On ollut selvää, että taloudellista, poliittista yhdentymistä seuraa sotilaallinen yhdentyminen Euroopassa. Nyt kuitenkin näyttäytyy, että yhdentyminen tapahtuu USA:n tahdissa ja intressien mukaan. Suomi kuten Eurooppa yritetään alistaa Naton alle. Tuon sijaan tarvitsemme toimivaa YK:ta ja Helsingin henkeä. Väki haluaa rauhaa eikä sotaa. Meidän tulee saada maahan eduskunta ja hallitus joka arvostaa Paasikivi&Kekkosen ulkopolitiikka. Kiitos Keijo Korhonen.

Kaivakaa vanhat Kainuun Sanomat tai Korhosen EU-vastaiset vaalikiertuepuheet jos ne jossain on tallella. Aivan samat argumentit hänellä oli silloinkin.

Silloinkin hän pelotteli miten Venäjä suuttuu jos Suomi liittyy unioniin. Mummoja peloteltiin Uunio Kailaan Iivana Julmalla tai miten saksalaiset vievät maitolaituritkin kesämökkitonteista puhumattakaan. Tai jos EU ja Venäjä riitautuvat niin Suomen käy huonosti jne Katkerana hän totesi eräässä kirjoituksessaan ettei koske mihinkään missä lukee euro.
Korhonen sanoo ettemme ole oppineet historiasta. Ehkä emme mutta virolaiset ovat. Pitääkö näiden korhosten käydä Siperiassa opiskelemassa ennen kuin oppi menee perille?

Hän on kaivanut vanhat teesinsä esiin ja korvannut vain EU:n Natolla. Ei Nato Baltian maitakaan aio Britanniasta puolustaa. Tai Norjaa Islannista.

Liitytään vaan NATOon, niin ei isäntämaasopimuksista väliä!

Tällaisia kirjoituksia lukiessa on entistä selvempää, että Suomen on haettava NATO:n jäseneksi.

Ei siksi, että se olisi välttämättä viisainta.

Sille ei vain ole enää mitään sellaista vaihtoehtoa, jossa Suomi jäisi olemaan itsenäisenä valtiona. Keijo Korhonen kuvittelee, että voisimme pitää jonkinlaiset tasapainoiset suhteet Venäjään, vaikka näin ei ole. Venäjä hakee konfliktia ja on sekä taloudellisesti, sisä- että ulkopoliittisesti niin epävakaassa tilassa, että Suomen nykyisen asemoitumisen säilyttäminen edellyttää ankkuroitumista Euroopan Unioniin, jonka turvallisuus perustuu NATO:n kautta liittoutumiseen Yhdysvaltojen kanssa.

Vaihtoehtona on täydellinen epäjärjestys, johon Keskustan ja Korhosen tyyppiset heikentyneet vanhasuomalaiset ajattelijat meidät saattavat. Heille ei ole tarjolla päätöksenteon asemia nyky-Suomessa. Heitä katsotaan Venäläisten kätyreinä eikä Venäjä ole sellainen Neuvostoliitto, joka pystyisi suojelemaan arvostelulta.

Keijo Korhonen haluaa repiä tämän maan hajalle. Miksi?

Aivan sanoinkuvaamattoman uskomattoman hieno kommentti, joka hakee vertaistaan poliittisessa keskustelussa Suomen olemassaolon oikeutuksesta aidosti itsenäisenä valtiona. Tosiasia , että Suomen Kuvalehti artikkelin julkaisee, on pelko siitä, että asia tulee julkisuuteen muita kanavia pitkin, kuin valtamedia. Juttu on kirjoitettu 6.3 ja minäkin löysin sen vasta vahingossa onneksi somen viikon viiveellä. Ja seuraan todella tarkkaan Suomalaista mediaa. Eli tämä on haluttu haudata sen arkaluontoisuuden perusteella.

Isäntämaasopimuksesta kirjoittavat näin vain ne, jotka eivät tiedä miksi sopimus kirjoitettiin ja mitä se tarkoittaa. Sopimus on täysin tekninen sisällöltään ja sen implementoinnit ovat aina erikseen sovittavia tapaus kohtaisesti. Tällä sopimuksella vältetään aiemmin käytössä olleet pitkät, hitaat ja typerät aina toistuneet uudelleen sopimiset teknisistä yksityiskohdista esim harjoitukseen liittyen.

Suomi ei sopimuksen mukaan luovu mistään oman maansa suvereeniteettiin liittyvästä oikeudesta. Sopimusta arvostelevat yrittävät hakea piilossa olevaa kummitusta ja sellaistahan sieltä ei oikeasti löydy. Lukekaa se sopimus!!!

Esa,Venäjä hallinnoi juuri tällä taktiikalla (jäätynyt konflikti) sen, että Georgia tai Ukraina eivät enää voi liittyä EU:hun tai NATO:on.

Jos Naton ja Venäjän väliin syntyy konflikti – esimerkiksi Baltiassa – on aivan päivänselvää, ettei Suomi voi jäädä sen ulkopuolelle. Puolueettomalle Suomelle kävisi ihan samalla tavalla, kuin II Maailmansodassa kävi (samoin puolueettomille) Belgialle ja Hollannille, eli Venäjä tulisi yrittämään Suomen etelärannikon valtausta, voidakseen hallita Suomenlahtea ja pääsyä Itämerelle. Se olisi Venäjän kannalta strategisesti välttämätöntä.