Kanava: Huippupoliitikkojen psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavat tehtävät voivat altistaa mielenterveyden häiriöille

Sairauksia ei huipullakaan aina diagnosoida tai ne diagnosoidaan liian myöhään, kirjoittaa psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni.
Politiikka 21.3.2021 08:30
Matti Isohanni
Carl Gustav Mannerheim (oik.) oli yksi Suomen presidenteistä, joiden loppukautta varjosti puutteellinen harkinta- ja arvostelukyky mutta ero viivästyi.
Carl Gustav Mannerheim (oik.) oli yksi Suomen presidenteistä, joiden loppukautta varjosti puutteellinen harkinta- ja arvostelukyky mutta ero viivästyi. © OM arkisto

”Huippupoliitikkokunta on nuorentunut ja naisistunut. Voisi olettaa, että terveysongelmia olisi vähemmän ja niiden luonne olisi muuttunut”, kirjoittaa psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni Kanava-lehden numerossa 2/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

 

Huippupoliitikot ovat yleensä vahvoja ja suorituskykyisiä. Toisaalta heidän joukossaan on myös sairaita, ikääntyviä, paineensiedoltaan rajoittuneita, stressaantuneita ja uupuvia vallankäyttäjiä. Huippupoliitikkojen mielenterveysongelmien ja niihin liittyvän toimintakyvyn ja poliittisen viisauden laskun yhteiskunnallinen vaikutus on suuri, etenkin jos riskien ja sairauksien hoito viivästyy.

Merkittävässä asemassa olevia vaikuttajia arvioidaan heidän valtiomiestaitonsa ja saavutustensa perusteella, ei terveydentilan. Sairaus voi kuitenkin vaikuttaa suurestikin poliittiseen suorituskykyyn. Korkea asema ja vaativa tehtävä voivat olla psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavia ja altistaa mielenterveyden häiriöille. Myös ruumiillinen sairaus voi vaikuttaa mielenterveyteen ja toimintakykyyn etenkin iäkkäillä valtiomiehillä.