Jyri Häkämies valtionyhtiöiden ohjauksesta: Koiran virka

Politiikka 12.8.2009 11:09

Valtionyhtiöt jakoivat puolueille rahaa, nyt asiaan vaaditaan muutosta. Valtionyhtiöiden ohjauksesta vastaava ministeri Häkämies sanoi SK:lle, että hän hoitaa mahdotonta tehtävää.

Jyri Häkämies Ministeri Jyri Häkämies on sanonut, että puolueiden rahoittaminen pitäisi kieltää yhtiöiltä, joista valtio omistaa enemmistön. Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva.

Juttu julkaistu alun perin SK:ssa 46/2008.

Valtion omistajapolitiikan päätöksentekijällä on pakko olla paksu nahka.

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) on toiminut Matti Vanhasen (kesk) hallituksen omistajapolitiikasta vastaavana ministerinä keväästä 2007 alkaen.

Lähes koko ajan Häkämiestä on kritisoitu siitä, miten hän tätä työtä tekee.

Lista on pitkä: Kemiran osakemyynti, Stora Enson päätös lopettaa Kemijärven ja Summan tehtaat, vuorineuvos Jukka Härmälän – Stora Enson entisen toimitusjohtajan – pudottaminen Outokummun hallituksen puheenjohtajan ja Rautaruukin hallituksen jäsenen paikalta, VR:n makuuvaunutilaukset, Elisan osakekaupat.

”En valita, mutta omistajapolitiikka on vaikea laji, mission impossible. Aina tulee arvostelua, jonka mukaan on toimittu väärin: tehty vääriä asioita, väärään aikaan tai väärien kavereiden kanssa”, Häkämies sanoo.

Lokakuun puolivälissä 2008 valtio järjesti eläkevakuutusyhtiö Varman sijaisostajakseen, kun islantilainen Thor Björgolfssonin Novator-yhtiö joutui rahapulassaan myymään kymmenen prosentin osake-erän Elisasta.

Häkämies sopi Varman kanssa, että eläkeyhtiö pitää osakkeet siihen asti, kun valtion omistusyhtiö Solidium saa eduskunnalta valtuuden Elisan osakkeiden ostamiseen.

Solidium on aikaisemmin ollut pieni yhtiö, joka on hoitanut valtion sijoituksia. Nyt siitä tulee valtion osakeostoihinsa käyttämä työkalu.

Lisäksi siihen siirretään valtion viiden miljardin euron arvoiset omistukset kahdeksassa pörssiyhtiössä: Kemirassa, Metsossa, Outokummussa, Rautaruukissa, Sammossa, Spondassa, Stora Ensossa ja Telia-Sonerassa.

”Strategiset” omistukset Finnairissa, Fortumissa ja Neste Oilissa jäävät valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikön hoitoon. Niistä valtio ei aio luopua.

Solidiumia kummastellaan

Tätä kuviota on kummasteltu.

On kysytty, miten on mahdollista, että valtio suosii yhtä eläkeyhtiötä ja syrjii toista. Nimittäin myös Ilmarinen oli mukana Elisa-neuvotteluissa, mutta jäi nuolemaan näppejään.

Kritiikkiä on esitetty monesta muustakin näkökulmasta. On pidetty outona sitä, että valtio marssii tällä tavoin pörssiin ja ryhtyy ostamaan osakkeita.

Häkämiehen mukaan Elisa- ja Solidium-päätösten arvostelu on varsin edustava esimerkki kirjavasta keskustelusta, jota valtion omistajapolitiikasta käydään.

”Joidenkin kriitikoiden mielestä omistajapolitiikka on parhaimmillaan silloin, kun valtio on passiivinen ja vain tyytyy pitämään osakkeensa”, Häkämies sanoo.

”Mielestäni siinä pitää olla myös aktiivinen elementti. Ja nyt siinä on sellainen.”

Hänen mielestään valtio-omistajan pitää voida reagoida nopeasti markkinatilanteeseen.

”Osakkeita voi ostaa silloin, kun siihen on hyvät perusteet ja kun niitä saa edullisesti.”

Aktiivinen pitää olla tarvittaessa myös toiseen suuntaan.

”Mihinkään ei ole hävinnyt hallitusohjelman linjaus, jo viisitoista vuotta vanha periaate, jonka mukaan osakkeita pitää vähentää silloin, kun myyntiä voi perustella markkinoiden ja asianomaisen yrityksen analyysillä.”

Suuri linja pysyy

Solidium-avauksesta vallitsee Häkämiehen mielestä suoranaisia väärinkäsityksiä.

Hän on valmis ymmärtämään niitä tiettyyn rajaan asti: kaikki asiasta annetut lausunnot eivät välttämättä ole olleet kristallinkirkkaita.

Valtio on 1980-luvulta lähtien järjestelmällisesti myynyt omistuksiaan pörssiyhtiöissä. Tässäkin lehdessä on arvioitu, että nykyisen hallituksen valmius ostaa pörssiosakkeita merkitsisi suurta ideologista mullistusta valtion omistajapolitiikassa (”Omistajapolitiikan täyskäännös”, SK 44/2008).

Häkämiehen mielestä se on väärä tulkinta.

”Ei ole tapahtunut mitään totaalista suunnanmuutosta. Kysymys ei ole siitä, että valtio olisi ruvennut ostamaan osakkeita pitääkseen ne salkussaan ikuisesti.”

Hänen mukaansa uusi linjaus on pragmaattinen, käytännöllinen.

Tärkeä käytännön perustelu on se, että markkinoilla voi liikkua koko yhteiskunnan kannalta tärkeiden yritysten – kuten esimerkiksi juuri Elisan – suuria osake-eriä. Finanssikriisi lisää todennäköisyyttä, että niitä siirtyy pilkkahinnalla ulkomaisiin käsiin.

Hallituksen mielestä on tärkeää vakauttaa kansallisesti merkittävien yritysten omistus kotimaisin voimin. Toisin sanoen hallitus ei halua jättää niiden omistusta markkinavoimien armoille.

Tässä suhteessa on tapahtunut suuri muutos verrattuna esimerkiksi Soneran yksityistämisen takana olleeseen ajatteluun kymmenen vuotta sitten. Silloin valtiovalta selvästi ajatteli, ettei sillä ole väliä, kuka omistaa. Niitä jotka korostivat kotimaisen omistuksen merkitystä, kutsuttiin ”impivaaralaisiksi”.

”Nyt valtiota tarvitaan enemmän. Se voi toimia joko yksin tai yhdessä partnerien kanssa.”

Häkämiehen mukaan valtio väistyy taas taka-alalle, kun ajat paranevat, ja antaa tilaa muille omistajille ja sijoittajille.

Hän ennustaa, että joskus kymmenen vuoden kuluttua valtio-omistajan osuus pörssiyhtiöistä palautuu entiselleen.

”En siis usko enkä varsinkaan toivo, että valtion uusi rooli olisi pysyvä olotila.”

Valtio ei lähde peluriksi

Häkämiehen mukaan on väärin väittää valtion lähteneen ”osakepeleihin”, kuten julkisuudessa on sanottu.

Hänen mukaansa päivän tai viikon tähtäyksellä tehtävät kaupat eivät kuulu Solidiumin rooliin.

”Se voisi olla taloudellisesti kannattavaa, mutta se ei yksinkertaisesti ole Solidiumin tehtävä.”

Hän korostaa periaatetta, jonka mukaan Solidiumin ostokohteiden pitää olla kansallisesti tärkeitä.

”Periaate tarkoittaa myös sitä, että maakunnallisuus ei riitä.”

Solidium ei siis riennä pelastamaan yritystä vain siksi, että se on tärkeä jonkin alueen työllisyydelle.

Saamansa osingot ja myyntituotot Solidium tulouttaa valtiolle. Se voi rahoittaa toimintaansa ottamalla velkaa salkussaan olevia osakkeita vastaan.

”Velanoton täytyy kuitenkin olla hallittua”, Häkämies sanoo.

Nykymallissa puutteita

Solidiumin käyttöönottoa on ihmetelty sitä taustaa vasten, että valtio oli vastikään organisoinut uudelleen markkinoilla toimivien yhtiöiden omistajaohjauksen keskittämällä sen valtioneuvoston kansliaan. Aikaisemmin se oli hajautettu eri ministeriöihin.

Häkämies kertoo alkaneensa miettiä omistajaohjausmallin ongelmia jo selvästi ennen sitä, kun Elisan tapaus tuli ajankohtaiseksi. Pääongelma oli se, että valtion oli mahdotonta tehdä nopeita ostopäätöksiä.

”Välineistö alkoi tuntua yksipuoliselta.”

Julkisuudessa on epäilty sitä, nopeuttaako Solidium-kuvio todella omistajapolitiikan toteuttamista. Jotkut väittävät, että komentoketju vain pitenee.

Häkämies pitää epäilyä ymmärrettävänä mutta vakuuttaa, että asiat hoituvat jatkossa entistä sujuvammin ja tehokkaammin.

Solidium on osakeyhtiö, ja lain mukaan siinä päätökset tekevät hallitus ja toimiva johto. Siten yhtiön ei tarvitse kysyä joka asiaan lupaa maan hallitukselta.

Valtio-omistajan kanssa on kuitenkin sovittava esimerkiksi osto- ja myyntivaltuudet, joiden mukaan yhtiö toimii.

Häkämies muistuttaa, että yhtiö on sataprosenttisesti valtion omistuksessa.

”Sen ohjaukseen kuuluu siis tiivis kommunikaatio yhtiön johdon ja allekirjoittaneen välillä.”

Kansallinen intressi ja Solidium

Joku on sanonut leikillisesti, että Solidium on kuin Suomen sovereign wealth fund.

Termi tarkoittaa erityisesti Aasian maiden ja öljynviejämaiden valtiollisia rahastoja, jotka ovat tulleet suursijoittajiksi myös lännen pörsseihin. Toiset niistä toimivat autoritaaristen hallitusten tiukassa ohjauksessa, toiset – esimerkiksi Singaporen Temasek – pikemminkin markkinaehtoisesti.

Häkämiehen mukaan ero on kuitenkin selvä: Solidium puolustaa sinivalkoista omistusta kansallisesti tärkeissä suomalaisissa yhtiöissä, kun taas sovereign wealth fund hankkii osakeomistuksia ulkomailta.

”En pysty kuvittelemaan tilannetta, että Solidium toimisi maan rajojen ulkopuolella.”

Hän sanoo, että valtion omistajapolitiikalta vaaditaan muutakin kuin reaktionopeutta.’

Toiminnan tueksi on ollut pakko hahmotella myös ”teoriapohja”, kokonaisanalyysi maailman menosta.

”Globalisaation murros on ollut raju”, hän sanoo.

Uutta analyysia on tarvittu siksi, että maailma moninapaistuu ja Yhdysvaltain taloudellinen hegemonia järkkyy; samaan aikaan sovereign wealth fundit toimivat aktiivisesti.

Myös maailmanlaajuinen finanssikriisi mullistaa parhaillaan kansainvälisiä omistus- ja valtarakenteita. Toiset vahvistuvat, toiset menettävät asemiaan.

”Omistusmuutokset voivat olla suuria, kuten on nähty”, Häkämies sanoo.

”Joku kysyi äsken eduskunnassa, miksi Elisaa ei ostettu vuosi sitten. Vastasin siihen, että vasta finanssikriisi synnytti tilanteen, jossa Novatorin oli pakko panna Elisa-omistuksensa myyntiin.”

Kova ydin – huoltovarmuus

”Aikaisemmin kaikki kysyivät, mitä tekemistä puolustusministerin salkulla on omistajapolitiikan kanssa.”

”Aluksi en keksinyt mitään yhteistä, mutta nyt olen huomannut, että puolustuksen ja omistajapolitiikan välillä on selvä synergia.”

Häkämiehen mukaan kansallisesti tärkeiden yritysten ja toimialojen kova ydin on huoltovarmuudessa.

Elisa on hänen mielestään tästä yhteydestä hyvä esimerkki. Televerkkojen hallinta on osa kansallista huoltovarmuutta.

Häkämies pohti asiaa Talouselämä-lehden haastattelussa jo elokuussa 2008, melkein kaksi kuukautta ennen kuin Novator myi Elisa-osakkeensa: ”On mietittävä, pitäisikö esimerkiksi Elisa tai jokin muu tietoliikenneyhtiö säilyttää kotimaisessa kontrollissa.”

Myös kuljetukset ja elintarvikehuolto ovat huoltovarmuuden kannalta keskeisiä toimialoja.

Huoltovarmuusjärjestelmä on Häkämiehen mukaan muuttunut paljon viime vuosina. Sotien jälkeen se pohjautui ennen kaikkea viranomaisten toimintaan, mutta nyt se perustuu suurelta osin sopimuksiin yritysten kanssa.

Sivuutettiinko eduskunta?

Hallituksen toimintaa on kritisoitu siitä, että se sivuutti eduskunnan, jolle valtion omistusten isännyys viime kädessä kuuluu.

”Näin ei suinkaan tapahtunut. Lisäbudjetin yhteydessä eduskunta on mukana.”

Vuoden 2008 kolmas lisäbudjetti on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Siinä luodaan suuntaviivat myös Solidiumille ja annetaan määrärahat Elisan osakkeiden ostamiseksi Varmalta.

”Eduskunta on myös säätänyt omistajaohjauslain, jonka mukaan toimivalta kaikissa Solidiumin salkkuun siirtyvissä osakkeissa on jo siirretty maan hallitukselle”, Häkämies sanoo.

Hallituksella on toisin sanoen entuudestaan valtuus laskea valtion omistus nollaan yhtiöissä, joita Solidium hoitaa.

Häkämiehen mukaan eduskunta ei käytännössä voisi ohjata osakkeiden ostamista pörssistä. Budjettivaltuus olisi siihen liian hidas menettely. Eduskunnalle ei sitä paitsi voi antaa sisäpiirin tietoa valtion tulevista pörssikaupoista.

Päälle päätteeksi kansanedustajat ovat lomalla juhannuksesta syyskuuhun.

”Jos ostotilanne syntyisi pitkän kesäkauden aikana, Solidiumin pitäisi ilmoittaa markkinoilla, että valitettavasti eduskunta huilailee nyt, mutta palataan syyskuussa asiaan.”