Ja niin löi Jussi lisää bensaa liekkeihin: puolustusministerin sammakot ovat taidokkaita julkisuustemppuja

Kommentti: "Perustuslakitaleban"-jupakka on jatkoa kukkakaalipirtelölle, sadalle hävittäjälle ja muille Jussi Niinistön "herätyshuudoille".
Politiikka 23.2.2019 10:30
Jussi Niinistö.
Jussi Niinistö. © HEIKKI SAUKKOMAA / Lehtikuva

Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, ja tämän viisauden Jussi Niinistö (sin) on vaalien lähestyessä sisäistänyt.

Puolustusministerin puheet ovat keikkuneet otsikoissa harva se päivä siitä lähtien, kun hän haukkui tiedustelulakimietintöjä arvostelleet professorit ”perustuslakitalebaneiksi” torstaina 14. helmikuuta.

Näin asian tietyssä mielessä kuuluu ollakin: ministerin tasoisen vallankäyttäjän ulostulot ovat uutisia.

Ja mitä suurempi sammakko, sitä suurempi uutinen.

Tätä asetelmaa Niinistö käytti armotta hyväkseen, ja jälleen kerran suurella menestyksellä.

 

Toukokuussa 2018 Niinistö kohautti lehdistöä ehdottaessaan Lännen median haastattelussa, että naisten vapaaehtoinen asepalvelus jäädytettäisiin määräajaksi. Siten puolustushallinto voisi säästää menoissaan neljä miljoonaa euroa, Niinistö sanoi.

Uutismediat kirmasivat oitis tiedottamaan, että kilpailevien poliittisten ryhmien sekä tasa-arvovaltuutetun ja varusmiesliiton mielestä ehdotus on ihan tyhmä. Ja tietenkin jatkolausuntoja pyydettiin myös ministeriltä itseltään.

Simsalabim! Hetken ajan kaikki kohkasivat puolustusministerin puheista.

Julkaistiin jatkojuttuja, blogeja, kommentteja, mielipidekirjoituksia ja sen sellaisia.

Sama kaava toistui astetta suuremmassa mittakaavassa muutama kuukausi myöhemmin, kun Yle ensin uutisoi varusmiesten viikoittaisesta kasvisruokapäivästä.

”Mikään armeija ei taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla”, Niinistö tyrmäsi uudistuksen 24. elokuuta 2018,  jälleen Lännen median haastattelussa.

Viikon ajan julkaistiin taas jatkojuttuja, blogeja, kolumneja ja mielipidekirjoituksia – ja tällä kertaa myös kasvisruokareseptejä.

 

Molempien kohujen yhteydessä Niinistö puhui taktiikastaan avoimesti.

”Ainakin se meni läpi kyllä kansan syvissä riveissä heti. Nyt tiedetään linssikeitto ja kukkakaalipirtelö”, Niinistö sanoi Ylen A-studiossa.

”Tämähän on tapa tehdä politiikkaa, nostaa asioita tällaisilla räväkillä vertauskuvilla esille.”

Askelmerkkien mukaan oli mennyt myös ehdotus naisten asepalveluksesta.

”Tämä oli herätyshuuto ja tällä sain median tiedostamaan tämän suuren säästövaateen, mikä 2020-luvulla puolustusvoimiin kohdistuu”, Niinistö kommentoi muun muassa Ylen haastattelussa.

 

Vastaavanlaisia liioitteluun eli hyperbolaan perustuvia lausuntoja Niinistö on alkuvuodesta heittänyt taajaan.

19. tammikuuta hän vaati Ykkösaamu-ohjelmassa, että Suomen pitäisi hankkia sata hävittäjää 64:n sijaan.

12. helmikuuta hän haukkui Kansallisarkiston kokoaman selvityksen, jonka mukaan suomalaiset SS-miehet osallistuivat todennäköisesti sotarikoksiin.

Ystävänpäivän sydämelliset ”perustuslakitaleban”-terveiset ottivat kuitenkin kaikkein parhaiten tulta alleen. Ne Niinistö lähetti heti, kun eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) oli ilmoittanut, että sotilas- ja siviilitiedustelulait palautetaan mietintövaliokuntien käsittelyyn.

Kerrattakoon vielä, että epäily lakien perustuslainmukaisuudesta oli herännyt Martin Scheininin ja Juha Lavapuron Twitterissä esittämästä kritiikistä. Professorit toivat esiin, etteivät hallinto- ja puolustusvaliokuntien mietinnöt toteuttaneet muutoksia, joita perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt.

Niinistön käyttämä kielikuva on niin voimakas, että se saa Ben Zyskowiczin (kok) vuosikausia viljelemän ”perustuslakifundamentalisti”-virren kuulostamaan ylistyslaululta. Onhan Afganistania hallinnut ääriliike syyllistynyt järjestelmällisiin joukkomurhiin, alistanut naisia, tuhonnut kulttuuriperintöä ja tarjonnut turvasataman terroristijärjestö al-Qaidalle – muun muassa.

Rinnastus on oppikirjamaisuudessaan ja absurdiudessaan kerrassaan koominen esimerkki siitä, kuinka kansallisen turvallisuuden ja voimakkaiden vastakkainasettelujen retoriikalla voi nostaa oman asiansa uutisagendalle. Samalla keskustelua saa ohjattua harhateille.

 

Ja niin löi Jussi lisää bensaa liekkeihin.

19. helmikuuta puolustusministeri julkaisi blogin, jonka perusteella hänen perustuslakiterrorismin vastaisen taistelunsa ydin näyttäisi olevan professori Martin Scheininin poliittinen menneisyys ja se, että valiokunnissa kuultavana olevat asiantuntijat saavat 670­–1 340 euron palkkion vaivannäöstään.

Taas teksti keräsi paljon medianäkyvyyttä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat yritti sinänsä ansiokkaasti kovistella ministeriä vastuuseen sanoistaan – mutta tuli samalla antaneeksi tämän kampanjalle kosolti ilmaista mainostilaa. Kuten tietysti tekee tämäkin teksti.

Oppositiopuolueet yrittivät saada julkisuudesta edes rippeet ja kirjelmöivät 21. helmikuuta pääministeri Juha Sipilälle (kesk) siitä, kuinka Niinistö halveeraa ministeri-instituutiota. Lisäksi käytöksestä on kanneltu oikeuskanslerille.

Otsikoissa keikutaan siis vastakin, ja kohdeyleisö kyllä saa ongittua artikkeleista ja uutislähetyksistä vaaliviestin: On se kova jätkä!

 

Raflaavien otsikoiden, rajujen sanankäänteiden ja henkilöön käyvien argumenttien varjoon on jäänyt itse asia.

Perustuslaista voi toki esittää erilaisia tulkintoja, mutta tällä kertaa villakoiran ydin ei piilekään siinä. Viime kädessä kyse on siitä, ovatko mietintövaliokunnat toteuttaneet perustuslakivaliokunnan tulkinnan. Ovatko ne tehneet lakeihin perustuslakivaliokunnan vaatimat muutokset eli esimerkiksi määritelleet ”täsmällisesti” ja ”tarkkarajaisesti” tietoliikennetiedustelussa käytettävien hakusuodattimien hyväksyttävät perusteet?

Eivät ole. Eikä se ole mielipidekysymys, vaan fakta.

Asian totuusarvoon ei vaikuta millään muotoa se, kerrotaanko se Twitterissä vai marketin ilmoitustaululla, minkä kokoiset sisä- tai ulkoparlamentaariset natsat kertojalla on, tai liikkuuko tämän päässä punaisia, sinisiä vai keltaisia ajatuksia.

Asiaa voidaan pitää myös merkittävänä ongelmana, sillä Suomessa lainsäädäntöjärjestelmä nojautuu pitkälti siihen, että perustuslakivaliokunnan ponnet myös toteutetaan. Ainakin tiedustelulakien kohdalla asiantuntijat sentään tarkistivat  joko palkkioiden voimin tai niistä piittaamatta – mietintötekstit siltä varalta, että näin ei kävisikään.

 

Faktat ja ongelmat puolustusministeri on kuitenkin sivuuttanut tahallaan – kuten myös sen, että valtiosääntöoppineet paljon Scheininia laajemmalta rintamalta ovat moittineet tiedustelulakien nykymuotoa. Tuskinpa puhemies Risikkokaan aivan heppoisin perustein vetää täysistunnon asialistalta pois lain, jota hän itse sisäministerin ominaisuudessa on ollut vuotta aikaisemmin esittelemässä.

Tietoisen onnettomilla argumenteilla Niinistö on kuitenkin onnistunut luomaan mielikuvan ideologisesta mielipidekysymyksestä, kiistasta, jossa osapuolia ovat hän ja valtiosääntöoppineet.

Vaikutelmaa vahvistaa se, että lehtien palstoilla pääministeri on paheksunut Niinistön kielenkäyttöä lieveilmauksin, oikeuskansleri on ilmaissut tukensa professoreille konditionaalein, ja puhemies on sanonut, että asiantuntijat tekevät vain työtään. Ikään kuin tarvittaisiin mahdollisimman laaja otanta arvovaltaisten tahojen kannanottoja osoittamaan, että professorien esittämä ”mielipide” on parempi kuin Niinistön.

Kansanedustajaehdokkaan aloitteesta uutisointi rakentuu vastakkainasettelulle. Itse lainsäädännölle jää vain vähän tilaa.

 

Puolustusministerin sammakkokeitoksen perusresepti on Donald Trumpin koekeittiössä moneen kertaan testattu ja hyväksi havaittu. Lehdistö taas näyttäisi olevan vallankäyttäjien herkullisten sitaattien edessä aina vain yhtä ymmällään.

Se sinällään ei ole ihme, sillä sammakoiden saaman palstatilan säätely on kysymyksenä mutkikas. Melkein kuin sovittaisi laajoja tiedusteluvaltuuksia yhteen perusoikeuksien kanssa.

Niinistön siivellä myös perustuslakivaliokuntaa puolustaneet ”tviittailevat professorit” ja heidän kauttaan tiedustelulakien pykälät ovat saaneet mediassa sentään jonkin verran huomiota.

Kiihkeää keskustelua tiedustelulaeista todella soisi käytävän. Kansalaisen kannalta kaikki tiedusteluvaltuuksien saama julkisuus on hyvää julkisuutta.