Itse aiheutettu päänsärky

Karri Kokko
Politiikka 29.5.2008 10:13

Syksyn kuntavaaleista tulee kaikkien aikojen kalleimmat. Poliitikot saavat syyttää itseään kampanjoiden kallistumisesta.vaaliraha

Teksti Matti Simula
SK 22/2008 (ilm. 30.5.2008)

Noloon julkisuuteen itsensä ajaneet poliitikot ovat perustelleet ulkopuolisen rahoituksen tarvetta kasvaneilla kampanjakuluilla.
Kallistuminen ei kuitenkaan johdu väistämättömästä luonnonvoimasta. Poliitikot ovat aiheuttaneet sen itse.

Kilpavarustelun tuoreimman kierroksen lähtölaukaus ammuttiin Suomenlahdella 1. lokakuuta 2006. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen esitteli keskustan 100-vuotisjuhlaristeilyväelle seuraavan kevään eduskuntavaalisuunnitelmia. Hän ilmoitti rehvakkaasti, että vaalibudjetti olisi ennätykselliset 1,5 miljoonaa euroa.

”En syytä Jarmoa, vaikka hän löi kyllä kovat luvut pöytään”, myöntää kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen. ”Tietysti puolueet ajautuvat helposti varustelukierteeseen. On helppo laskea, paljonko kilpailija pystyy ostamaan mediajulkisuutta ilmoittamillaan budjeteilla.”

Kaikkien kulut kasvoivat

Kevään 2007 vaalit olivat ennätyskalliit. Jokainen eduskuntapuolue paisutti merkittävästi budjettejaan. Se johtui osin eduskuntapuolueiden saamasta ylimääräisestä vaalituesta.

Oheinen taulukko osoittaa, että Sdp teki lähes yhtä kalliin kampanjan kuin keskusta. Puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta (sd) selittää asiaa nimenomaan ylimääräisellä julkisella tuella, ei esimerkiksi yrityksiltä tulleella lisärahalla.

Puolueiden valtakunnallisten budjettien kasvu taas heijastui ehdokkaiden omiin vaalipanostuksiin. Piirijärjestöjen ja yksittäisten ehdokkaiden on arvioitu käyttäneen kampanjointiin kolme-neljä kertaa sen, mikä oli puolueen valtakunnallinen budjetti.

”Totta kai se näkyi kampanjoissa, kun markkinoille tuli yhdeltä rahoittajalta puoli miljoonaa euroa yritysten rahaa”, Feldt-Ranta huokaisee ja viittaa pääasiassa porvariehdokkaiden tukiyhdistyksiä rahoittaneeseen Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistykseen.
Vasemmiston ehdokkaat taas saivat tukea ammattiliitoilta.

Ohjelmatyö sivurooliin?

Taulukosta käy ilmi, että Suomi käy syksyllä historiansa kalleimpiin kuntavaaleihin.

Korhosen mukaan jatkuva kallistuminen johtuu 1990-luvun puolivälissä laillistetusta television vaalimainonnasta: ”Mainostoimistot ovat tulleet kampanjoihin tv-, radio- ja nettimainonnan kasvun myötä.”

Hänen mukaansa keskusta yrittää nyt purkaa kierrettä. Puolue ei mainosta kuntavaaleissa tv:ssä.

Sdp ja kokoomus ostavat mainosaikaa syksyllä myös tv:stä. Sekä Feldt-Ranta että Tujunen vierastavat Korhosen ajatusta koko tv:n vaalimainonnan kieltämisestä.

Kyynikko voi epäillä, että samankaltaistuneet puolueet panostavat komeaan mainontaan, koska niiden on vaikea erottautua ohjelmakysymyksissä.

Tujunen miltei loukkaantuu: ”Teimme hitosti työtä eduskuntavaaliohjelman eteen. Olimme ainoa puolue, joka jakoi ohjelmaansa kaduilla. En usko, että jakamillamme 1,5 miljoonalla esitteellä oli mitätön merkitys.”

Feldt-Ranta säestää: ”Meillä oli ansiokas ohjelma, jolla oli pohdittu sisältö ja tarkasti lasketut hintalaput. Teimme vaaliohjelmaa vuoden päivät. Sadoissa palavereissa oli yhteensä noin 300 ihmistä.”

Sen sijaan Korhonen ei täysin torju ajatusta, että vaalien jälkeen neuvoteltavan hallitusohjelman merkitys politiikan linjaajana on korostunut samalla kun vaaliohjelmien merkitys on vähentynyt.

Lue lisää vaalirahoituksesta SK:sta22/2008 (ilm. 30.5.2008)

PolKom.fi: Vaalirahoituskriisissä vihellettiin välirauha (SK netti 28.5.2008)