”Inflaatio ei ole pienipalkkaisen ystävä”

Karri Kokko
Politiikka 24.8.2007 12:14

Vannoutunut tupo-mies, SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen muistuttaa, etteivät isot nimelliskorotukset välttämättä lisää palkansaajan ostovoimaa. Lue myös ammattiyhdistysohtajan profiili vuodelta 2001.lauri ihalainen

Teksti Matti Simula
Kuva Petri Kaipiainen

Toimistotarvikkeita lojuu käytävillä. Lattialla makaa työkaluja – jiirisaha, maalausteloja, purkkeja. Seinää vasten nostettujen hyllyjen takaa pilkottaa kehystettyjä Karin ja Terhon piirroksia. Mestarien oivalluksia menneiden aikojen työmarkkinaväännöistä.

Palkkaneuvottelut käyvät parhaillaan kuumina, mutta SAK-talon kolmannen kerroksen neuvottelutiloissa ehditään tehdä remonttia. Keskusjärjestö on sivuroolissa, tänä syksynä liitot käyvät neuvotteluja keskenään.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd) ei hyväksy tulkintaa SAK:n syrjässä olemisesta.

”Emme ole sivussa, vaikka emme pääneuvottelijoita olekaan. Koordinoimme neuvotteluja ja tuemme jäsenliittojamme, jotta kaikki saavat asialliset sopimukset. Myös kolmikantaneuvottelut jatkuvat.”

Haastattelua seuraavana päivänä kaikki ”SAK-perheen” sopimusvastaavat saapuvat neuvonpitoon järjestön suojiin.

Ay-johtajan kesäloma on takana. Alvajärvestä nousi kuhaa, ahventa, siikaa.

”Niin paljon kuin tarvitsimme. Riitti kylille viemiseksikin.”

Vain Antti-pojan konfirmaatio keskeytti hetkeksi perheen mökkeilyn Pihtiputaalla.

Kelpo työkalu

Ihalainen nojautuu tuolissaan taaksepäin. Hän muistuttaa, etteivät liittokohtaiset neuvottelut mikään tavaton juttu ole. Viimeksi Paavo Lipposen (sd) kakkoshallituksen aikana käytiin liittokierros.

Silti asetelmassa on lopun tuntua. Jo vuosia on ennustettu tupojen, laajojen tulopoliittisten kokonaisratkaisujen kuolemaa. Ehkä nyt aika on koittanut.

”Se on se iso kysymys. Ovatko kansainväliset esimerkit, globalisaatiopaineet ja tarve paikallisen sopimisen lisäämiseen johtaneet siihen, ettei tupoihin enää palata? En halua harmitella, mutta kyllä tupo olisi tähänkin tilanteeseen sopinut.”

Ihalaisesta tupo ei ole vain kriisiajan sopimusmalli. Hän torjuu myös väitteen tupojen jäykkyydestä.

”Tupot eivät ole koskaan olleet edeltäjiensä kopioita. Ne on aina istutettu kulloiseenkin tilanteeseen. Ei tupo ole itsetarkoitus, vaan työkalu. Tosin työkalu, jota ei kannata pysyvästi heittää ulos pakista.”

Entisen kirvesmiehen mielestä tupolla luodaan tasapaino valtakunnallisen koordinaation ja paikallisen sopimisen välille. Se on väline taata palkansaajan turvallisuus vaarantamatta yrityskohtaisia joustoja ja tuottavuuden kasvua.

”Tupoilla on saavutettu työllisyyttä, ostovoimaa, tasa-arvoa, ennustettavuutta.”

Lue koko juttu SK:sta 34/2007.

Lauri Ihalaisen profiili SK:ssa 21/2001
Kirvesmiehen iso urakka