Hymy hyytyi Brysselissä

Juho Salminen
Politiikka 25.6.2007 10:40

SK 23/2005: Eliitin EU-optimismi romahti Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin. Valtionpäämiehet kokoontuvat ensi viikolla Brysseliin katastrofitunnelmissa etsimään ulospääsyä umpikujasta.

Teksti Teppo Tiilikainen ja Kustaa Hulkko

”Perustuslain ratifioimista on jatkettava”, kuului viime viikonloppuna liittokansleri Gerhard Schröderin ja presidentti Jacques Chiracin kehotus EU:n jäsenmaille.

Saksan ja Ranskan johtajat yrittävät vielä puhaltaa henkeä EU:n perustuslakiin, joka lässähti kuin korttitalo Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä.

EU:n perustuslaki on kuollut mutta ei vielä kuopattu. EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on kehottanut jäsenmaita jatkamaan perustuslain ratifioimista, jotta siitä saataisiin pelastettua niin paljon kuin mahdollista. Hän on varoittanut poliitikkoja uusista avauksista, jotka vain sotkisivat tilannetta. Kuitenkin esimerkiksi Britannia on toistaiseksi luopunut kansanäänestyksestä.

EU-johtajat ovat neuvottomia, sillä unionin perusta on kyseenalaistettu suoremmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Myös monet yhdentymistä kannattavat poliitikot pohtivat, pitäisikö EU:n unohtaa kunnianhimoiset poliittiset tavoitteensa ja keskittyä puhtaasti talouteen. Samalla osa unionin tehtävistä voitaisiin siirtää takaisin kansallisvaltioille.

EU-johtajat ovat yrittäneet tulkita kansanäänestysten tuloksia, mutta yksiselitteistä vastausta ei tunnu löytyvän.

”Monet ihmiset äänestivät perustuslakia vastaan, koska he ovat huolissaan työpaikkojen katoamisesta, sosiaaliturvan heikkenemisestä ja maahanmuutosta. Mutta miten ihmeessä vastaus näihin huoliin voi olla se, että heikennetään EU:n mahdollisuuksia ohjailla globalisaatiota”, sanoo EU:n komission Suomen edustuston päällikkö Reijo Kemppinen.

Hänen mielestään oikea vastaus olisi EU:n vahvistaminen, koska kansallisvaltioilla ei ole riittävästi voimavaroja ongelmiin.

”Perustuslaki olisi antanut hyvän pohjan. Nyt on vaarana, että EU-maat keskittyvät entistä enemmän kansallisten etujensa vaalimiseen.”

Huippukokous etsii ratkaisuja

EU:n toimintakyky punnitaan huippukokouksessa, joka alkaa ensi torstaina Brysselissä. Silloin nähdään, onko Schröderillä, Chiracilla ja kumppaneilla vielä voimia päätöksiin, joilla henkitoreissaan oleva perustuslaki saataisiin elvytettyä.

Kokouksessa päädytään todennäköisesti jonkinlaiseen aikalisään. Useissa EU-maissa järjestetään lähivuosina vaalit, ja unioni näyttää niiden jälkeen toisenlaiselta.

EU-johtajien asialistalla on monia kiireellisiä asioita, jotka pitää ratkaista perustuslain kohtalosta riippumatta. Neuvottelut tulevasta rahoitusmallista ovat solmussa, vaikka Schröder ja Chirac lupasivat apuaan ongelmien ratkaisemiseksi. EU:n pitäisi päättää myös siitä, jatkuuko laajentuminen ja talouden liberalisointi, vai alkaako Euroopassa sisäänpäin kääntyvän protektionismin aika.

Ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät Turkin EU-jäsenyyttä vastaan, vaikka kysymystä ei edes esitetty kansanäänestyksissä. Turkki pitää silti kiinni sovitusta aikataulusta, jonka mukaan neuvottelut aloitetaan lokakuun 3. päivänä. Omasta mielestään Turkki raivasi viimeisen esteen niiden tieltä uudistamalla rikoslakinsa EU:n toiveiden mukaiseksi.

Saksan syyskuiset liittopäivävaalit horjuttavat Turkin suunnitelmia. Vaalit pidetään vain pari viikkoa ennen jäsenyysneuvottelujen alkua. Oppositiossa olevat kristillisdemokraatit johtavat selvästi mielipidemittauksissa, ja he vastustavat jyrkästi Turkin jäsenyyttä.

CDU:n liittokansleriehdokas Angela Merkel yrittää kääntää vaalit Turkkia koskevaksi kansanäänestykseksi. Kulissien takana kristillisdemokraatit ovat kuitenkin antaneet ymmärtää, ettei jäsenyysneuvotteluja keskeytetä, jos ne ehditään aloittaa ennen kanslerinvaihdosta.

Balkanin ja Ukrainan kohtalo

Ranskan ja Hollannin äänestystulokset lykkäävät todennäköisesti Ukrainan ja Balkanin maiden jäsenyyshaaveet hamaan tulevaisuuteen. Kroatian neuvottelujen piti alkaa jo maaliskuussa, mutta niitä lykättiin, koska Kroatian hallitus ei ole taipunut yhteistyöhön Haagin sotarikostuomioistuimen kanssa.

Kiista kulminoituu kenraali Ante Gotovinan kohtaloon. Gotovinaa pidetään Kroatiassa kansallissankarina, mutta Haagin tuomioistuin haluaisi hänet syytteeseen osallisuudesta siviilien joukkomurhiin Jugoslavian hajoamissodassa. Gotovina on etsintäkuulutettu, ja hän pakoilee tiettävästi Kroatiassa.

Laajentumisen kannattajat varoittavat torjumasta Turkkia ja muita hakijamaita, koska ne saattavat kääntää selkänsä eurooppalaisille arvoille. Esimerkiksi Serbian ääriryhmiin kuuluva radikaalipuolue iloitsi jo viime viikolla, ettei Serbian tarvitse enää Ranskan äänestyksen jälkeen kuunnella EU:n nuhteita.

”EU:n tavoitteena on hallita globalisaatiota demokratian keinoilla, ja laajentuminen tuo yhä useampia maita demokratian piiriin. Se on EU:n etujen mukaista, koska me käymme kauppaa näiden maiden kanssa”, Kemppinen perustelee.

Romania pelkää Saksan vaaleja

Bulgaria ja Romania pitävät puolestaan kiinni sopimuksesta, jonka mukaan ne otetaan EU:n jäseniksi tammikuussa 2007.

Bulgaria ja Romania allekirjoittivat liittymissopimuksensa huhtikuussa, mutta jäsenyydelle asetettiin vielä monia ehtoja. Kummankin on tehostettava rajavalvontaa ja kitkettävä korruptiota. Romanialla on puutteita myös oikeuslaitoksessa ja kilpailupolitiikassa. Sitä paitsi kaikkien 25 EU-maan on vielä ratifioitava sopimukset.

”Me olemme sijaiskärsijöitä, jos aikataulu hidastuu. Ei ole meidän syytämme, että Ranskan äänestyksessä kävi näin”, sanoo Romanian EU-asioista vastaava ministeri Ene Dinga, joka kävi Suomessa viime viikolla.

Dinga pelkää myös Saksan vaaleja, sillä valtaa tavoittelevat kristillisdemokraatit ovat arvostelleet Bulgarian ja Romanian liittymisehtoja liian löysiksi.

Dinga vakuuttaa, että Romania trimmaa lainsäädäntönsä EU-kuntoon määräaikaan mennessä. Romaniassa järjestetään todennäköisesti vielä tänä kesänä ennenaikaiset vaalit, jotta jäsenyyteen valmistautuminen etenisi mahdollisimman vakaissa poliittisissa oloissa. Hän muistuttaa, että Romanian kaikki merkittävät puolueet ja 80 prosenttia kansalaisista tukevat jäsenyyttä.

”Uskon, että solidaarisuus kuuluu yhä EU:n perusarvoihin. EU tukee taloudellisesti uusia jäsenmaitaan. Se auttaa tulevaisuudessa myös EU:ta itseään”, Dinga sanoo.

Rahoituksen palapeli täysin auki

Alun perin EU:n piti sopia vuosien 2007–2013 tuloista ja menoista ensi viikon huippukokouksessaan. Tavoite näytti valmiiksi epärealistiselta, eikä kansanäänestysten tulos sitä helpota.

Suomen EU-suurlähettiläs Eikka Kosonen arvioi, että tilanne ”elää” kesäkuun puoliväliin asti. Pallo on puheenjohtajamaa Luxemburgilla, joka käy tiiviitä neuvotteluja eri jäsenmaiden kanssa. Viime viikon tiistaina oli vuorossa pääministeri Matti Vanhanen, joka keskusteli Luxemburgissa kollegansa Jean-Claude Junckerin kanssa.

”Luxemburgilla on käynnissä vakava yritys. Jokainen maa neuvottelee vuorollaan. Sitten puheenjohtajamaa arvioi, onko edellytyksiä saavuttaa yhteisymmärrys”, Kosonen sanoo.

”Pelissä on kuitenkin paljon eri intressejä. Menojen määrän ja kohdentamisen lisäksi tulopuolella on ratkaisematta esimerkiksi se, mitä tehdään brittien maksualennukselle. Arvioin, että näistä lähtökohdista on aika vaikeaa saada aikaan kompromissi.”

Rahoituskehyksistä sopiminen on aina hankalaa, mutta tällä kertaa ongelma on poikkeuksellisen vaikea.

Ensinnäkin EU on laajentunut ja laajenee yhä. Uusien köyhien jäsenmaiden mukaantulo merkitsee uusia rahareikiä. Toiseksi vanhat ”köyhät” jäsenmaat, kuten Kreikka, Espanja ja Portugal, eivät hevin luovu tukipotistaan.

Kolmas syy on nettomaksajien kapina. Termi tarkoittaa maata, joka maksaa EU:lle enemmän jäsenmaksua kuin saa erilaisia tukia. Kansanäänestyksen jälkeen varsinkin Hollannin hallituksella on nyt paineita ajaa etujaan entistä pontevammin. Nettomaksajien asenteita tiukentaa se, että Euroopan taloudessa menee vaisusti tai jopa kurjasti, ja joka maassa on pakko harjoittaa tiukkaa budjettikuria.

Komissio teki viime vuonna rahoituskehyksistä pohjaehdotuksen. Sen mukaan EU:n budjetin katto olisi 1,14 prosenttia unionin kansantulosta. Luxemburg on ehdottanut maksimiksi 1,06:ta prosenttia. Nettomaksajat haluaisivat panna rajan 1,0 prosenttiin. Suomi tarjoaa 1,1 prosentin kompromissia.

Viime vuosina Suomi on ollut välillä nettomaksaja, välillä nettosaaja. Viime vuonna olimme nettomaksajia: Suomi maksoi EU:lle 1,4 miljardia euroa ja sai takaisin 1,3 miljardia. Rahavirtojen erikoisuus on, että pieni Suomi rahoitti yli 100 miljoonalla eurolla Ison-Britannian maksualennusta.

Suomen maksuihin raju nousu

Jo etukäteen on selvää, että Suomen EU-menojen ja -tulojen miinussaldo kasvaa unionin laajentumisen takia paljon suuremmaksi kuin tähän asti. Kysymys on vain siitä, kuinka suureksi se räjähtää.

Hallitus on virallisesti todennut, että rahoituskehysneuvottelut ovat Suomelle taloudellisesti erittäin tärkeä projekti. Jos Luxemburgin kesäkuun alussa esittämät kaavailut toteutuisivat, Suomen 100 miljoonan euron vuosittainen nettomaksu peräti kuusinkertaistuisi. Seitsemän vuoden jaksolla 2007–2013 Suomen nettomaksuista kasvaisi jopa neljän miljardin euron potti.

Suomen nettomenot kasvaisivat siksi, että jäsenmaksu nousisi ja toisaalta maatalous- ja aluetuet pienenisivät. Hallituksen mielestä Luxemburgin tarjoama ratkaisu on huono siksi, että se ei ota riittävästi huomioon Pohjois- ja Itä-Suomen erityisoloja, harvaa asutusta, vaikeita luonnonoloja, pitkiä etäisyyksiä. Juuri tämän viestin Vanhanen vei Junckerille.

Kuinka sitten rahoituskehysten käy? Nettomaksajien paineessa EU-budjetin katto painuu todennäköisesti alle 1,1 prosentin unionin bruttokansantuotteesta – kohti Luxemburgin esittämää 1,06 prosenttia. Mitä tapahtuu Suomen maakohtaisille tavoitteille, on hämärän peitossa.

Laajentumisen aikatauluun rahoituskiista ei ilmeisesti paljon vaikuta. Bulgarian ja Romanian maatalouden rahoitus on osittain auki, mutta nämä rahat ovat pieniä verrattuna siihen, mitä Turkki aikanaan tarvitsee.

Joka tapauksessa on hyvin todennäköistä, että rahoituspaketti pysyy auki Suomen seuraavalle puheenjohtajakaudelle eli vuoden 2006 jälkipuoliskolle asti.

Mitä se merkitsee Suomelle? Pystyykö puheenjohtajamaa keskittymään mihinkään muuhun, vai varastaako budjettikiista show’n?

”Totta kai se on iso asia, joka leimaisi aika tavalla puheenjohtajuutta”, Kosonen sanoo.

”Mutta on silloin paljon muutakin, kuten perustuslaillisen sopimuksen kohtalo, joka heijastuu joka tapauksessa puheenjohtajuuskauteen.”

SK 23/2005

Keskustelu