Hitaan toiminnan mies

Karri Kokko
Politiikka 24.10.2007 07:49

Paavo Väyrynen muistuttaa, että turvallisuuspoliittisessa selonteossa on keskityttävä Suomen sotilaalliseen puolustukseen. Naton nopean toiminnan joukkoihin ei pidä osallistua.paavo väyrynen

Teksti Tuomo Lappalainen
Kuva Markus Pentikäinen

Paasikiven katse on vakava ja vaativa. Tuollaiselta hän kai näytti silloinkin, kun Neuvostoliitolta kävi sodan jälkeen kutsu Moskovaan neuvottelemaan ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksesta. Silloin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa riitti yllin kyllin haasteita omastakin takaa.

”Paasikiven lähtökohta oli selvä. Suomalaiset sotilaat eivät taistele ulkomailla”, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk) muistelee.

Nyt hallituksessa valmistellaan uutta turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, mutta Paasikivi on enää mykkä rintakuva eduskunnassa sijaitsevan hallituksen kokoushuoneen ikkunaseinällä. Ulkopolitiikan avainpaikkoja hallitsevat kokoomuslaiset rummuttavat, kuinka Suomessa puhaltavat pitkän pysähtyneen ajan jälkeen uudet tuulet. Niiden mukana rauhanturvaajiakin päätyy aina vain kuumempiin paikkoihin.

Mutta Väyrynen puolustaa uskollisesti Paasikiveä, kokoomuksen entistä puheenjohtajaa. Hänen mielestään sotien jälkeen luotua ulkopolitiikan peruslinjaa ei pidä uudessakaan selonteossa kauheasti muuttaa, edes sanoissa. Napakka päivitys riittää.

Hallituksen kokeneimman ministerin mielipiteillä on painoa, sillä hän kuuluu ulkopolitiikan pieneen sisäpiiriin, kaikki tärkeät sitä koskevat ratkaisut valmistelevaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan eli utvaan.

”Pääpainon oltava kotimaassa”

Väyrysen mukaan on luonnollista, että selonteossa käsitellään perusteellisesti terrorismin, luonnonkatastrofien ja kulkutautien kaltaisia uusia uhkia, joita on vaikea torjua perinteisin sotilaallisin keinoin. Suhteellisuudentaju pitää kuitenkin säilyttää.

”Tällaisten käsitteiden ei saa antaa hämärtää sitä tosiasiaa, että selonteon ydin on kuitenkin sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvä kysymyksenasettelu. Usein käy niin, että kun käsitteitä muutetaan tai otetaan käyttöön kokonaan uusia käsitteitä, niillä on ajattelua ohjaava vaikutus. Muistutan vain, mitä jo RUK:ssa kurssilla 121 opetettiin: tehtävä on pidettävä kirkkaana mielessä.”

Se tarkoittaa myös, että kaikista sotilaallisista uhkista ei pidä hermostua.

”Sotilaallisen turvallisuuden puolella ylikorostetaan helposti kaukana olevien turvallisuusuhkien merkitystä. Jotkut lähtevät siitä, että Suomen pitää olla täysimääräisesti ja samalla tavalla kuin muutkin mukana kaikessa maailman konfliktien ratkomisessa. Minusta meidän ei kannata tavoitella sellaista roolia”, Väyrynen tyrmää.

Hänen mukaansa Suomen asemaan vaikuttaa ratkaisevasti kaksi seikkaa.

”Entisillä siirtomaavalloilla on erilainen vastuu kansainvälisestä turvallisuudesta kuin sellaisilla mailla, jotka eivät ole koskaan osallistuneet siirtomaiden valloittamiseen ja hyväksikäyttöön. Sotilaallisesti liittoutuneet maat ovat myös eri asemassa kuin ne, jotka pyrkivät hoitamaan puolustuksensa omin voimin.”

Molemmat näkökohdat tuottavat saman johtopäätöksen: Suomessa ”pääpainon” on selvästi oltava oman alueen puolustamisessa.

”Meillä on myös pitkä EU:n ulkoraja vastuullamme. Senkään takia meidän ei pidä niin innokkaasti rynnätä kansainvälisiin tehtäviin.”

Lue koko juttu SK:sta 42/2007.

Keskustelu