Selvitetään, sanoi hallitus

Antti Rinteen hallitus asetti itselleen kovan ilmastotavoitteen. Käytännön toimet eivät riitä edes vanhan ilmastolain tasolle.

Hiilinielujen kasvattamiseen ohjaavia kannusteita pohditaan maa- ja metsätalousministeriössä ministeri Jari Lepän (kesk) johdolla. © MARKKU ULANDER / LK © MARKKU ULANDER / LK

Politiikka 15.11.2019 06:00
Teksti Matilda Jokinen

Ann-Mari Kemell oli saapunut lokakuun lopussa Bioenergiapäiville kertomaan hallituksen energiaverosuunnitelmista. Kun valtiovarainministeri Mika Lintilän (kesk) erityisavustaja oli pitänyt esityksensä, tilaisuuden juontaja esitti kysymyksen: Onko vaara, että hallitus alkaa ”ilmastohypen” nimissä ryntäilemään?

Kysymys on kuvaava. Antti Rinteen (sd) hallitus on luvannut kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Riippuen siitä keneltä kysytään, lupaukseen kohdistuu suuria toiveita tai pelkoja.

Hallitusohjelmaan kirjattu päätavoite on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Käytännössä Suomi saisi siis viidentoista vuoden kuluttua tuottaa hiilipäästöjä vain sen verran kuin se pystyy samaan aikaan sitomaan sitä pois ilmakehästä.

Rima on korkealla. EU ei ole saanut kaikkia jäsenmaitaan sitoutumaan vastaavaan tavoitteeseen edes vuoteen 2050 mennessä.

On kuitenkin yhä epäselvää, millaisilla keinoilla hallitus tavoitteeseen pyrkii. Viiden hallituspuolueen kannanotot ovat poikenneet selvästi toisistaan.

Suurinta meteliä maailman pelastamisesta pitävät vasemmistoliitto ja vihreät. Ne ovat esimerkiksi puolustaneet lentoveroa, jota vaativa kansalaisaloite keräsi lokakuun lopussa tarvittavat 50 000 nimeä ja etenee eduskunnan käsittelyyn.

Vihreistä on tehty myös omia avauksia, kuten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Emma Karin ehdotus lihansyönnin puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä.

Hallituksen toista ilmastolaitaa edustaa keskusta.

Keskustan kansanedustajista ympäristövaliokuntaa johtava Hannu Hoskonen on kutsunut hallituskumppaneiden ilmastotavoitteita ”ilmastovouhotukseksi”. Mikko Kärnä puolestaan ilmoitti menevänsä lakkoon, kun Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa oli tarjolla vegaaniruokaa. Myös lentoveroon puolue suhtautuu nihkeästi.

Bioenergiapäivillä Lintilän avustaja Kemell tiivisti tilanteen korrektiin mutta paljastavaan vastaukseen: ”Ei ole salaisuus, että puolueilla on hyvin erilaiset lähtökohdat, mutta yhdessä on tehty hallitusohjelma ja sitä kunnioitetaan.”

Ilmastokokouksessa haluttiin tietää, paljonko Suomi aikoo sijoittaa kansainvälisiin vihreisiin rahastoihin. Ilmastoministeri ei osannut vastata.

Syksyllä 2018 hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raportin, jossa verrattiin kahta tulevaisuudennäkymää: maapalloa, jonka keskilämpötila on noussut 1,5 astetta, ja maapalloa, joka on lämmennyt kaksi astetta.

Kahta astetta oli aiemmin pidetty jonkinlaisena turvarajana. IPCC:n raportti söi tällaisten ajatusten uskottavuutta. Sen mukaan jo kahden asteen lämpenemisen seurauksena miljoonat jäisivät ilman vettä ja ruokaa. Konfliktit ja maahanmuuttoaallot vyöryisivät mannerten yli.

Raportti löi uutta vauhtia myös suomalaisten puolueiden ilmastopolitiikkaan.

Joulukuussa 2018 kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta sopivat, että Suomi pyrkii rajoittamaan lämpenemisen 1,5 asteeseen.

Puolueilla saattoi olla yhteinen tavoite, mutta keinojen osalta ne olivat yhä kaukana toisistaan.

Asia kävi ilmi Suomen Kuvalehden ilmastokyselyssä, jonka tulokset julkaistiin tammikuussa 2019. SK kysyi puolueilta, mihin käytännön ilmastotoimiin ne olivat valmiita sitoutumaan seuraavalla hallituskaudella.

Vain kolme puoluetta – Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto – lupasi toteuttaa yli puolet kyselyn 58:sta toimenpide-ehdotuksesta.

1,5 asteen tavoitteeseen sitoutuneista puolueista kaikkein suurinta määrää ehdotuksista kannatti vihreät. Puolue hyväksyi 52 toimenpidettä. Nihkein oli kokoomus, joka puolsi vain 21:tä toimenpidettä.

Perussuomalaiset eivät ole sitoutuneet 1,5 asteen tavoitteeseen. He valitsivat SK:n listalta 13 toimenpidettä.

Kaikille nykyisille hallituspuolueille kelvanneita toimenpiteitä oli 17. Niistäkään kaikki eivät päätyneet Rinteen hallituksen ohjelmaan.

Nykyinen hallitusohjelma on ennätyspitkä. Siinä on 190 sivua. Ilmasto huomioidaan läpi ohjelman, mutta hiilineutraaliudelle ja luonnon monimuotoisuudelle on varattu myös omat 24 sivua.

Muotoilut ovat kuitenkin niin väljiä, että niiden perusteella on vaikea arvioida, miten hallitus aikoo onnistua tavoitteissaan.

Hiilineutraaliuteen voidaan päästä joko vähentämällä päästöjä tai kasvattamalla hiilinieluja. Käytännössä mittaluokka on niin suuri, että kumpaakin tarvitaan.

Hallitusohjelma ei ota kantaa siihen, kuinka suuri osa hiilineutraaliustavoitteesta on tarkoitus saavuttaa päästövähennyksillä ja kuinka suuri osa hiilinieluilla.

Hallitus aikoo muun muassa ”jatkaa panostamista hiilinielujen tutkimukseen, hiilensidonnan mittaukseen ja laskentamallien kehittämiseen”. Lisäksi se ”kehittää ohjauskeinoja ja kannustimia metsien maaperän hiilinielujen ja -varastojen vahvistamiseksi”.

Merkittävimpiä vaikutuksia odotetaan kestävän kehityksen kokonaisverouudistukselta.

Verouudistuksilla on tarkoitus ohjata sekä kotitalouksia että yrityksiä ilmastoystävällisempään suuntaan. Energiaverotuksen kokonaisuudistuksen on tarkoitus valmistua 2020 ja liikenteen verotuksen kokonaisuudistuksen 2021.

Osana kestävän kehityksen verouudistusta on tarkoitus remontoida myös yritystukijärjestelmä niin, että tuki suuntautuisi vähäpäästöisille aloille. Toistaiseksi neljän miljardin euron yritystukipotista ollaan leikkaamassa 100 miljoonaa euroa.

Riippuu näkökulmasta, miten hallitusohjelman ilmastotavoitteisiin pitäisi suhtautua, sanoo Sitran ilmastoasiantuntija Janne Peljo.

”Optimistinen näkökulma on, että hallitusohjelmassa on paljon keinoja, jotka hyvin toteutuessaan vievät Suomea kohti hiilineutraaliutta. Pessimisti taas kiinnittää huomiota siihen, että ohjelmasta puuttuvat konkreettiset keinot.”

Hiilinielujen kasvattamiseen ohjaavia kannusteita pohditaan maa- ja metsätalousministeriössä ministeri Jari Lepän (kesk) johdolla.

Hiilinielujen kasvattamiseen ohjaavia kannusteita pohditaan maa- ja metsätalousministeriössä ministeri Jari Lepän (kesk) johdolla. © MARKKU ULANDER / LK

Ainakin yhden konkreettisen muutoksen Rinteen hallitus on tehnyt. Ilmasto on saanut ensimmäistä kertaa oman ministerinsä.

Krista Mikkosen (vihr) titteli on ympäristö- ja ilmastoministeri. Edeltäjä Kimmo Tiilikainen (kesk) oli asunto-, energia- ja ympäristöministeri.

Mikkosen salkkua on kuvattu erityisen painavaksi juuri ilmastokulman vuoksi. Ympäristö- ja ilmastoministeri koordinoi ilmastotoimia kaikkien ministeriöiden välillä.

Mikkosen pitäisi siis parhaiten tietää, mitä Suomen ilmastopolitiikalle tällä hetkellä kuuluu. Hallituksen ilmastopolitiikassa vaikuttaa kuitenkin olevan osa-alueita, joista Mikkonenkaan ei ole täysin perillä.

Lokakuun alussa ilmastoministeri osallistui Costa Ricassa YK:n ilmastokokoukseen. Muita maita kiinnosti Suomen osallistuminen kansainväliseen ilmastotyöhön. Mikkoselta kysyttiin muun muassa, paljonko Suomi aikoo sijoittaa kansainvälisiin vihreisiin rahastoihin.

Mikkonen ei osannut vastata. Hän ei tiennyt tarkkaa summaa. Asia on ulkoministeriön vastuulla, eikä sieltä ollut pystytty toimittamaan ympäristö- ja ilmastoministerin pyytämiä lukuja.

”Emme voi odottaa, että muutoksia alkaisi tapahtua yhtäkkiä.”

Koordinoivasta ministeristä huolimatta vastuu ilmastopolitiikan toteuttamisesta näyttää olevan hajallaan. Erilaisia selvityksiä ja työryhmiä on lukuisia. Vetovastuu vaihtelee eri ministeriöiden välillä.

Tiekarttaa fossiilittomaan liikenteeseen laatii liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenneverotuksen uudistustarpeita ilmaston näkökulmasta puolestaan tarkastellaan valtiovarainministeriön johdolla.

Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävä on selvittää, kuinka energian pientuotannon säätelyä ja verotusta saadaan helpotettua. Saman ministeriön alaisuuteen tulee myös työryhmä, joka pohtii, mitä Suomi tekee turpeelle.

Maa- ja metsätalousministeriö taas puntaroi, millaiset ohjauskeinot ja kannustimet tukisivat hiilinielujen määrän kasvua.

 

Tulevaisuus tuo lisää selvityksiä ja ryhmiä. Vielä tämän vuoden puolella nimetään esimerkiksi kiertotalousstrategiaa suunnitteleva ohjausryhmä.

Kaikkien eri toimien käytännön vaikutuksista ei ole toistaiseksi selvyyttä. Luonnonsuojelu saa 100 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Alustavan selvityksen perusteella rahalla saadaan suojeltua esimerkiksi 20 000 hehtaaria metsää ja 20 000 hehtaaria soita. Vielä ei ole tiedossa, paljonko suojelu lisää hiilinieluja eli edistää hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista.

Suomen Kuvalehden haastattelussa Mikkonen ei pysty vastaamaan moniin tarkentaviin kysymyksiin ilmastotoimista. Paljonko rahaa hiilinielujen kasvattamiseen käytetään? Entä ilmastoteknologian kehittämiseen? Tai kansainväliseen ilmastotyöhön?

Reilu viikko haastattelun jälkeen ministerin esikunnasta tulee tarkennuksia sisältävä sähköposti. Siinä on lähinnä yhteystietoja – kuuteen eri ministeriöön.

 

Rinteen hallituksen ilmastopolitiikka on ehtinyt kerätä myös kehuja. Niitä tulee erityisesti EU-tason toimista.

EU-puheenjohtajuuskautensa aikana Suomi on pyrkinyt saamaan kaikki jäsenmaat sitoutumaan siihen, että unioni on hiilineutraali 2050 mennessä.

Mikkonen uskoo, että jopa viimeiset vastarannankiisket Puola, Tšekki ja Unkari on mahdollista suostutella mukaan vuoden 2019 loppuun mennessä.

EU-tason toimista riippumatta hallituksella on kiire Suomen oman hiilineutraaliustavoitteen kanssa. Nykytahdilla Suomi ei saavuta edes Juha Sipilän (kesk) hallituksen tavoitetta hiilineutraaliudesta vuoteen 2045 mennessä.

30 viime vuoden aikana Suomen päästöt ovat vähentyneet noin 20 prosenttia. Nyt pitäisi päästä nollapäästöihin 15 vuodessa.

Onnistuminen vaatii sitä, että päästöt vähenevät ja nielut kasvavat jo tällä hallituskaudella. Sen tietää myös ilmastoministeri Mikkonen.

”Emme voi odottaa, että muutoksia alkaisi tapahtua yhtäkkiä ja että viimeisinä vuosina tapahtuisi jotain suurta ja mullistavaa.”

 

Juttua muutettu 15.11. klo 13.14: Tarkennuksia sisältänyt sähköposti tuli ministeri Mikkosen esikunnasta, ei Mikkoselta itseltään, kuten jutussa alun perin väitettiin. Täsmennetty muotoilua liittyen ministerin ulkoministeriöstä saamiin tietoihin.

Sisältö