”Emme ole huonoja eurooppalaisia”

Karri Kokko
Politiikka 10.5.2007 12:08

Suurin oppositiopuolue keskusta hyväksyy sunnuntaina kannanoton, jonka mukaan Suomen ei pidä mennä ensimmäisten joukossa Euroopan rahaliittoon. Puheenjohtaja Esko Ahon mukaan puolue on kuitenkin samaan aikaan valmis tiivistämään EU-yhteistyötä monilla muilla aloilla. ”Ei se, että kritisoimme tiettyjä piirteitä EU:ssa tee meistä yhtään huonompia eurooppalaisia”, Aho huomauttaa.

Keskustan parhaiden perinteiden mukaan ympäri maata pitäisi näinä päivinä olla käynnissä armoton junttaralli. Kyläpäälliköt juoksisivat tupaillasta toiseen käännyttämässä epäröiviä ja vahvistamassa niiden uskoa, jotka on käännytetty jo aikaisemmin. Kuolleiksi luultuja puolueosastoja heräteltäisiin henkiin, ja maakuntalehdet jakaisivat kenttäväelle kilvan neuvojaan.

Mistään tällaisesta ei kuitenkaan ole nyt merkkiäkään. Tunnelma sunnuntaisen Emu-puoluekokouksen alla on keskustalaisittain miltei sopuisa. Puoluetoimiston aivoriihissä ei ole tarvinnut edes miettiä minkäänlaista varasuunnitelmaa siltä varalta, että tilanne karkaisi puoluejohdon käsistä.

Vielä runsas kuukausi sitten ilmassa oli aivan eri lailla sähköä. Paavo Väyrynen kävi omaa virtuaalisotaansa Esko Ahoa vastaan tulkitsemalla Ahon puolesta tämän Emu-linjaa ja vaatimalla puheenjohtajaa muuttamaan kantansa asiassa, johon Aho ei vielä ollut edes ottanut kantaa. Puoluekokouksen ajankohdastakin oli tehty elämää suurempi kysymys, joka saattoi hurjimpien käsitysten mukaan jopa varmistaa tai kaataa Suomen menon rahaliittoon.

Sitten elokuun puolivälissä Aho vihdoin paljasti, mitä hän Emusta ajattelee. Rovaniemellä eduskuntaryhmän kesäkokouksessa pitämässään puheessa hän teki selväksi, että hänen mielestään Suomen ei kannattaisi mennä rahaliittoon ainakaan ensimmäisten joukossa.

Yhtäkkiä kaikille oli selvää, mikä ylimääräisen puoluekokouksen Emu-kanta olisi. Käsitys vain vahvistui, kun Mauri Pekkarisen vetämä keskustan Emu-työryhmä sai viime viikolla valmiiksi oman selvityksensä. Siinä pääteltiin, että Emun ulkopuolella Suomella olisi vaikeuksien tullen enemmän raha- ja valuuttapoliittista liikkumatilaa ja paremmat mahdollisuudet hoitaa työttömyyttä ja aluepolitiikkaa.

Eri suuntiin sopivasti takaportteja ja tulkinnanvaraa jättävällä kompromissilla Aho tylsytti terän sekä Emun kiivaimpien vastustajien että innokkaimpien kannattajien kritiikiltä.

”Epäilemme koko Emu-hanketta”

Tiukan kirjaimellisesti Ahon muotoilema kanta sitoo keskustaa vain ensi kevääseen, jolloin eduskunta päättää, haluaako Suomi Emuun heti vuoden 1999 alusta. Jos päätös vastoin kaikkia odotuksia olisi kielteinen, seuraavien eduskuntavaalien jälkeen keskustalla olisi taas vapaat kädet kannattaa tai vastustaa Suomen Emu-jäsenyyttä, eikä sen tarvitsisi hallitusneuvotteluissakaan hirttäytyä vanhoihin julkilausumiin.

Ahon näkemys on kuitenkin toinen. Hänen mukaansa keskusta torjuu rahaliiton niin jyrkästi kuin sen voi torjua sortumatta älylliseen epärehellisyyteen.

”Oikea tulkinta on, että me epäilemme koko Emu-hanketta ja pelkäämme sen seurauksia Euroopalle ja Suomelle, emmekä halua Suomen menevän siihen mukaan. Emme kuitenkaan ole yrittäneet tehdä tästä asiasta yksinkertaista, vaan olemme tunnustaneet, että Emu-päätökseen sisältyy paljon ristiriitaisia ja vaikeasti arvioitavia näkökohtia.”

Koska asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä Emun kaikista vaikutuksista, Ahon mielestä on viisainta odottaa ensin muiden, vähemmän syrjäisten ja haavoittuvien maiden kokemuksia. Monien tuntemattomien muuttujien takia Emu-ratkaisu on erilainen kuin EU-päätös, jonka seuraukset tiedettiin aika tarkkaan jo ennalta.

Ahoa pelottaa, että samaan aikaan kun EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa pitäisi Emun takia tehostaa, monista jäsenmaista kuuluu aivan päinvastaisia vaatimuksia.

”Suuret nettomaksajat Saksa etunenässä ilmoittavat vuoron perään, että ne eivät halua kustantaa unionin sisäisiä tulonsiirtoja. Tämä on täysin ristiriidassa Emun kanssa. Jos Emu toteutuu, silloin pitäisi mieluummin tehostaa niitä mekanismeja, joilla estetään EU:n sisäisen kahtiajaon jyrkentyminen.”

Aho torjuu napakasti epäilyt, joiden mukaan muutama ministerinsalkku saisi keskustan oitis pehmentämään suhtautumistaan rahaliittoon.

”Varaamme itsellemme mahdollisuuden arvioida tilannetta myöhemmin uudelleen, mutta monen asian pitää muuttua ennen kuin nyt tehtävää päätöstä on mitään syytä ryhtyä tarkistamaan. Se ei ole mikään ilmasta otettu kanta, joka lähtisi siitä, että tietyssä poliittisessa asemassa olemme tätä mieltä ja jossakin toisessa asemassa toista mieltä. Se on tarkoitettu sellaiseksi kannaksi, joka kestää kaikissa olosuhteissa.”

Kannanotto on kuitenkin tarkoituksellisen monimielinen. Jos Suomi kaikesta huolimatta päättää mennä ensimmäisten joukossa Emuun, keskusta aikoo mukautua tilanteeseen vähin äänin. Rinnan varsinaisen Emu-päätöksen kanssa puolueessa onkin valmisteltu joukko ehdotuksia siitä, miten Suomen pitäisi varautua Emu-oloihin.

Väyrynen on vaatinut, että keskustan pitäisi oitis alkaa hankkia Suomea eroon rahaliitosta, mutta Aho pitää ajatusta mahdottomana.

”Lähtökohta on, että jos Emuun päätetään mennä, sen ratkaisun kanssa pitää elää. Ei voida ajatella, että aina joka vaalikausi erikseen ratkaistaan, onko Suomi mukana vai ei.”

Myös Mauri Pekkarinen ilmoitti työryhmänsä raporttia esitellessään pitävänsä Väyrysen kaavailuja epärealistisina.

”Pienen maan pitää ottaa toiset huomioon”

Pääministeri Paavo Lipponen on viime aikoina rusikoinut useissa yhteyksissä keskustan Emu-linjaa. Hänen mukaansa puolueen johto on joutunut Väyrysen, Sirkka-Liisa Anttilan ja muiden ”umpikujamiesten” ja -naisten panttivangiksi, ja keskustasta on tullut toimintakyvytön hoitamaan Suomen asioita eurooppalaisella tasolla.

Lipposelta ei ole liiennyt ymmärrystä myöskään keskustan näkemykselle, jonka mukaan Ruotsin, Tanskan ja Ison-Britannian jättäytyminen Emun ulkopuolelle on Suomelle yksi lisäsyy tehdä samoin. Hänen tulkintansa mukaan keskusta on näin luovuttamassa päätösvallan Suomen omista ratkaisuista muille.

Aho ihmettelee Lipposen purkauksia. ”Minusta pienellä maalla ei ole varaa olla ottamatta toisten päätöksiä huomioon. Ei se tarkoita, että pitäisi automaattisesti seurata toisten esimerkkiä”, hän huomauttaa.

Ahon mukaan keskustan linjaa ymmärretään ulkomailla paljon paremmin kuin Kesärannassa. ”Kun olin toissa viikolla Brysselissä, tapasin EU:n komission puheenjohtajan, pari muuta komissaaria, WEU:n ja Naton pääsihteerit ja muitakin keskeisiä eurooppalaisia vaikuttajia. En joutunut millään tavoin kokemaan, että olisimme ajautuneet europaitsioon.”

Ahon mielestä keskustan Emu-linja on itse asiassa hyvinkin eurooppalainen. ”Emme ole mielipiteinemme yksin. Lipposen omat puoluetoverit Ruotsissa käyttävät samantyyppisiä argumentteja, ja Englannissa Tony Blairin näkemys Emusta käy monessa suhteessa yksiin niiden käsitysten kanssa, joita meillä on.”

Aho epäileekin Lipposen vain yrittävän peittää hyökkäilyllään sitä, että aitoja Emun kannattajia on Suomessa hyvin vähän. Toisaalla tässä lehdessä julkaistavan mielipidemittauksen mukaan vain runsas viidesosa suomalaisista kannattaa hallituksen Emu-linjaa.

”Emu-kysymystä hoidetaan erilaisella tavalla kuin aikanaan EU-jäsenyysratkaisua. Nyt kansalaisia ei edes yritetä ankkuroida mukaan päätökseen. Poliittinen, taloudellinen, työmarkkina- ja mediaeliitti kuvittelee olevansa niin vahva, että se voi tehdä mitä haluaa”, Aho kritisoi.

”Hallitus peittelee ikäviä asioita”

Aho muistelee, kuinka häntä pääministerinä arvosteltiin jäsenyysneuvottelujen aikana liiasta kriittisyydestä EU:ta kohtaan.

”Silloin meitä moitittiin siitä, ettemme aja jäsenyyttä yhtä ponnekkaasti kuin Ruotsin poliittinen johto. Onkin ollut mielenkiintoista huomata jopa Lipposen nyt arvioivan ruotsalaisten kyynisen suhtautumisen Emuun johtuvan siitä, että jäsenyysasia hoidettiin siellä huonosti. Näin hän välillisesti tunnustaa, että Suomessa se hoidettiin paremmin.”

Kuitenkin Lipponen on Ahon mukaan itse toistamassa samat virheet, joista hän nyt syyttää ruotsalaisia. ”Hallituksen Emu-ratkaisussa omaksumat menettelytavat muistuttavat hyvin paljon sitä tapaa, jolla Ruotsissa ajettiin EU-jäsenyyttä. Ei oteta ikäviä asioita esille, vaan luodaan mielikuvaa myönteisestä askelesta, joka pitää ottaa suuren innostuksen vallassa miettimättä, mitä siitä seuraa.”

Ilmassa on hieman samanlaista henkeä kuin kesäkuussa 1991, ennen lopulta devalvaatioon johtanutta markan ecu-kytkentää.

”Sitäkin pidettiin kansallisesti tärkeänä, mutta sen edellyttämistä sisäisistä uudistuksista ei ollut minkäänlaista tietoa. Sittenhän kaikki päättyi jo samana syksynä tunnetuin seurauksin umpikujaan.”

Aho pelkää ongelmien kiertelyn kostautuvan, kunhan Emu-arki aikanaan koittaa. ”Vuonna 1999 alkaa kova keskustelu, miksi asioista ei puhuttu avoimesti silloin, kun ratkaisut olivat vasta edessä. EU-jäsenyydestä tällaista keskustelua ei käydä edes niillä alueilla, joilla jäsenyys on vaikuttanut kielteisesti, koska siitä päätettäessä ihmisille kerrottiin kaikki.”

Aho suhtautuu hiukan huvittuneesti työmarkkinajärjestöjen Emu-intoiluun. ”Ne kirjoittavat oikein papereita, joissa selostetaan, että kaikki vanhat järjestelmät jatkuvat, eikä mikään muutu. Minä en usko tippaakaan tällaisiin vakuutteluihin. Todellisuudessa Suomella on edessä hyvin suuri sisäinen uudistumisprosessi, että saamme yhteiskuntamme riittävään iskukykyyn.”

Keskustan mielestä Emusta pitäisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys samalla tavalla kuin aikanaan EU-ratkaisusta.

”Mielenkiinto kasvaa Eurooppaa kohtaan”

Samantapaista kritiikkiä, jota Lipponen on esittänyt, on kuitenkin aika ajoin kuulunut myös keskustan omasta piiristä. Puolueen nuorisojärjestön lehdessä Politiikan puntarissa Ahoa on avoimesti syytetty antautumisesta uudistusvihamielisen konservatiivisiiven johdateltavaksi. Joidenkin ns. euroliberaalien mielestä keskusta on suhtautumisessaan rahaliittoon ja yhtenäisvaluuttaan omaksunut sellaisenaan EU-vastustajien perustelut.

Olli Rehnin pudottua europarlamentista muutamat muutkin keskustan uudistusmielisen siiven keulakuvat ovat ottaneet etäisyyttä päivänpolitiikkaan. Kauppa- ja teollisuusministeri Pekka Tuomiston erityisavustajana toiminut Esa Stenberg loikkasi Sdp:hen. Rehnin hengenheimolaisena pidetty nuorten liiton puheenjohtaja Mikko Alkio jättää paikkansa viikon päästä. Tilalle on nousemassa Emuun Alkiota kriittisemmin suhtautuva Väyrysen oman ”politiikan korkeakoulun” kasvatti Antti Kaikkonen.

Aho myöntää, että hänen Rovaniemellä esittämänsä Emu-kanta ei syntynyt missään tyhjiössä. ”Siellä puhuessani en kertonut vain omaa mielipidettäni, vaan välitin kuvan siitä, mitä meidän piirissämme yleisemminkin ajatellaan. Puheenjohtaja ei voi vetää linjaa ottamatta huomioon niitä näkökohtia, joita kentällä, puolueen asiantuntijaelimissä ja puoluejohdossa esitetään.”

Aho kieltää kuitenkin arviot, että keskustassa olisi vaivihkaa tapahtunut jonkinlainen änkyröiden vallankaappaus. Hänen mielestään Rehnin ja Alkion ratkaisuja on tulkittu väärin.

”Rehn siirtyy pian hyvinkin näyttävälle paikalle mennessään Erkki Liikasen kabinettiin. Alkio on puolestaan nyt armeijassa, eikä varusmies voi olla aktiivisesti mukana päivänpolitiikassa.”

Ahon mukaan keskustassa on tehty selvä ero Emun ja muun eurooppalaisen yhteistyön välillä. Esimerkiksi EU:n laajentumiseen ja unionin ns. pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen suhtaudutaan hyvinkin avoimin mielin.

”Keskustalaisten mielenkiinto eurooppalaista politiikkaa kohtaan on kasvamassa, ja halumme vaikuttaa suuriin eurooppalaisiin ratkaisuihin on vahvistumassa. Ei se, että kritisoimme tiettyjä piirteitä EU:ssa tee meistä yhtään huonompia eurooppalaisia. Itse päinvastoin ajattelen, että Eurooppa ilman Emua voisi olla paljon paremman ja tasavertaisemman yhteistyön Eurooppa.”

”Väyrynen ei ole sivuraiteella”

Esko Ahoa on viime aikoina pyydetty monta kertaa televisioon väittelemään Emusta. Lähes aina pyytäjillä on kuitenkin ollut yksi ehto: Ahon pitäisi olla valmis kohtaamaan Paavo Väyrynen. Aho on kieltäytynyt.

Keskustan nykyinen puheenjohtaja ei ole suostunut tapaamaan edeltäjäänsä kahden kesken yli vuoteen. Varapuheenjohtajakaksikko Seppo Kääriäinen ja Maria Kaisa Aula patisteli jo viime talvena Ahoa puhumaan asiat selviksi Väyrysen kanssa, mutta mykkäkoulu vain jatkui. Väyrynen itse vakuutti heinäkuussa SK:n haastattelussa olevansa valmis kohtaamaan Ahon milloin tahansa.

Aho antaa ymmärtää, että Väyrysen on turha esittää marttyyriä. ”Ei hän ole missään sivuraiteella. Hän on puolueen keskeisissä päätöksentekoelimissä paikalla, kun Emua koskevia ratkaisuja tehdään.”

Ahon mielestä on myös hedelmätöntä pohtia, miten hänen suhtautumisensa Emuun eroaa Väyrysen suhtautumisesta. ”Minun vastuullani on johtaa puoluetta muodostamaan kantaa tässä kysymyksessä, ja Väyrynen on mukana siinä kannanmuodostuksessa olemalla keskustan EU-parlamenttiryhmän puheenjohtaja.”

Teksti Tuomo Lappalainen
SK 39/1997

Keskustelu