Ehdokkaiden vastaukset

Karri Kokko
Politiikka 7.3.2008 09:34

SK netti julkaisee Sdp:n puheenjohtajaehdokkaiden sanatarkat vastaukset kuuteen heille esitettyyn kysymykseen.

Kysymykset

1. Mikä on mielestänne tärkein muutos, joka Sdp:n on toteutettava Suomessa?

2. Oliko Sdp:n vaalilupaus hyvinvointipalveluihin tehtävistä 2,4 miljardin
euron lisäpanostuksista realistinen?

3. Millä tavoin epäedullinen väestörakenne vaikuttaa Suomen edellytyksiin
rahoittaa hyvinvointipalvelujen laajentamista?

4. Kumpi on tärkeämpää, julkisten palvelujen nopea laajentaminen vai
panostaminen koulutus- ja teknologiapolitiikkaan?

5. Kannatatteko perustulon käyttöönottoa?

6. Hyväksyttekö, että valtio alkaisi maksaa varakkaille kohtuullista korvausta yksityisiin terveyspalveluihin turvautumisesta, jolloin julkisen sektorin voimavaroja voidaan kohdistaa vähävaraisempien terveydenhuoltoon?

TARJA FILATOV
1. Sosialidemokratia on järjen ja sydämen liitto: vaikeuksissa elävien ihmisten
usko vaikutusmahdollisuuksiinsa on palautettava.

Terveyskeskuksessa jonottava vanhus tai yksinhuoltajaäiti on saatava näkemään, että Suomi vauraudessaan pystyy parempaan, jos vain niin päätetään.

On nähtävä, että vaikeuksia löytyy myös sieltä missä pinta on vauras. Vaikkapa hyvin toimeentulevassa toimihenkilöperheessä työ voi varastaa liiaksi aikaa lapsilta.

2. Erittäin nopeana jatkunut talouskasvu on osoittanut lupauksen realistisuuden.
Rahaa on, mutta se menee muualle, kuten työllisyyttä ja kasvua tukemattomiin
veronkevennyksiin.

Lupaus voitaisiin vieläkin toteuttaa jos vain tahtoa olisi – Vanhanen, Katainen ja Cronberg tietävät tämän.

Jatkossa voidaan hyvinvointipalveluista huolehtia vain kun tuetaan talouden kasvu-uraa. Nyt valtio pitää tiukkaa budjettilinjaa, mutta kunnat velkaantuvat miljardin vuosivauhtia. Palvelumaksuja nostetaan, mutta rahoja ei käytetä palveluiden tuottamiseen. Sosialidemokraattien suurin vaihtoehtoinen panostus on suunnattu kuntien palveluihin.

3. Kun työikäisten määrä vähentyy ja eläkeläisten määrä kasvaa, asiat ovat
laitettava tärkeysjärjestykseen.

Työllisyysasteen nostaminen on keskeistä. Esimerkiksi koulutukseen panostaminen parantaa kasvua ja työllisyyttä. Hyvinvointipalveluita ei tarvitse juurikaan laajentaa, riittää kun laillasäädetyt palvelut ovat oikeasti saatavilla ja laatu kunnossa.

4. Koulutuksen ja tutkimuksen korvattua ”kovat” investoinnit kasvun moottorina,
kansakuntien varallisuus on pitkälti julkisen sektorin käsissä. Yritykset
tulevat ja menevät, mutta suomalainen osaaminen kasvaa, kunhan siitä pidetään
huolta.

Hyvinvointipalvelut mahdollistavat ihmisten työssäkäynnin, niinpä toimivampi terveydenhuolto vähentää sairauspoissaoloja.

Koulun tukipalvelut rakentavat tulevaisuuden osaamista ja ehkäisevät syrjäytymisen hoidosta aiheutuvia kustannuksia.

En ole erityisemmin laajentamassa palveluja, mutta jo lailla säädetyt palvelut pitää turvata.

5. Jos perustulolla tarkoitetaan esimerkiksi vammaisten erityistukien poistamista
ja niiden korvaamista kaikille maksettavilla tuilla, sitä en hyväksy. Jos taas
on kysymys rikkonaisten tulonsiirtojärjestelmien yhtenäistämisestä, se olisi
pitänyt toteuttaa jo aikaa sitten.

6. Kysymykseen sisältyy virhe: Kela-korvaukset yksityislääkärin käytöstä ovat
olleet jo pitkään käytössä.

Pitäisi kysyä olisiko lopulta kaikkien etu jos osalla rahasta kehitettäisiin terveyskeskuksia. Niihin joutuu suurituloinenkin turvautumaan onnettomuus- tai muissa äkillisissä tapauksissa kun yksityishoitoa ei ole rahallakaan saatavissa.

ILKKA KANTOLA
1. Koulutuksen ja työelämän laadun kohottaminen niin, että työelämässä olemisen
aika ihmisten elämässä on selvästi nykyistä pidempi. Tämä on välttämätöntä
tuottavuuden riittävän tason ylläpitämiseksi.

2. Kyllä. Ero muihin suuriin puolueisiin selittyy mm. ruoan arvonlisäveron
alentamisesta pidättymisellä, isommalla ennusteella valtion verotulojen ja
muiden tuottojen kehityksestä sekä vähäisemmästä valtion velan lyhentämisestä.

3. Hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa merkittävästi n. vuonna 2020, jolloin suuret
ikäluokat tulevat merkittävän avuntarpeen piiriin.

Juuri nyt työelämästä siirtyy eläkkeelle taitavaa väkeä eikä tilalle ole helposti rekrytoitavissa uutta. Kun eläkeläisten suhteellinen osuus kasvaa, pienenee verotuottojen määrä. Käsillä on siten sekä rahoitusongelma että työntekijöiden saatavuusongelma.

4. Julkisten palvelujen laajentamista pitää tehdä harkitusti. Tärkeätä on nyt se,
että lakisääteisten palvelujen saatavuutta ja laatua parannetaan. Koulutus- ja
teknologiapolitiikkaan on määrätietoisesti panostettava jos halutaan
jatkossakin säilyttää kotimaassa tuotantoa ja työpaikkoja.

5. Sosiaaliturvajärjestelmän byrokratialoukkuja on päättäväisesti purettava.

Minusta kaikille kansalaisille maksettava perustulo ei kuitenkaan ole oikea
tapa ratkaista tämä ongelma. Toimeentulon tulee lähtökohtaisesti perustua työn
tekemiseen tai yrittämiseen.

6. Ymmärtääkseni varakkaat (tai kuka tahansa) voivat jo nyt saada
ykistyislääkärinpalvelujen kustannuksista pieneltä osalta Kela-korvausta.

Yksityislääkäripalvelujen käyttäminen keventää jo nyt julkisen sektorin työtä.
Toivon että tästä huolimatta julkisen sektorin oma palvelutuotanto pysyy
laajana ja että siihen voivat turvautua myös varakkaat.

En pidä toivottavana kehitystä, jossa palvelutuotanto määräävästi siirtyisi yksityisten yritysten hoidettavaksi, jotka monopolisoituessaan voisivat saattaa kunnat todella vaikeaan asemaan kun todellisia markkinoita ei olisi.

KIMMO KILJUNEN
1. Verouudistus, jolla varmistetaan julkiset palvelut (esim. arvopaperikaupan
verotus).

2. Oli ja tarpeellinen.

3. Epäedullinen väestörakenne edellyttää veropohjan laajentamista, jotta
hyvinvointipalveluja voidaan laajentaa.

4. Molempia tarvitaan.

5. Jos perustulolla tarkoitetaan nykyisten erilaisten tukimuotojen yhdistämistä,
sitä kannattaa edistää.

6. Ei ikinä – se johtaisi eriarvoiseen terveyspalvelujärjestelmään; rikkaiden
terveys olisi arvokkaampaa kuin köyhien.

JOHANNES KOSKINEN
1. Pysäyttää tulonjaon vääristyminen ja sosiaalinen eriarvoistumiskehitys, luoda
uskottava uudistuslinja 2000-luvun hyvinvointiyhteiskunnalle.

2. Se oli realistinen, jos osa rahoituksesta olisi koottu budjetin sisältä menoja
uudelleen kohdentamalla. Vaalityössä summa iski takaisin, kun omat
asiantuntijat todistivat tiukemman talouslinjan puolesta.

3. Se voi tuoda työvoimapulaa hoito- ja hoiva-ammateissa, työvaltaisissa
palvelutehtävissä joiden kysyntä kasvaa voimakkaasti. Huoltosuhteen muutos
aiheuttaa rahoitusongelmia veronmaksajien määrän huvetessa suhteessa
tulonsiirtojen saajiin. Toisaalta palvelujen rahoituksessa voidaan osaksi
maksuperusteita muuttaa esimerkiksi eläke- ja tulotason noustessa.

4. Eivät samalla janalla. Julkisia palveluja pitää laajentaa harkiten ja tarkasti
priorisoiden. Koulutus- ja teknologiapanostuksiltakin on edellytettävä
kunnollisia tuottoja, tehoa ja vaikuttavuutta varojen automaattisen
paisuttamisen sijasta.

5. En kaavamaisessa muodossaan. Sen sijaan esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien
työmarkkinatukea voitaisiin vähentää liukuvasti henkilön työllistyessä.
Myönteisesti vaikuttavia perustulon tyyppisiä osia voitaisiin järkevästi
kohdentamalla ympätä toimeentuloturvaamme aktiivisuuteen kannustavalla tavalla.

6. En hyväksy. Meidän ei pidä luoda ”kahden kerroksen väkeä” -tyyppisiä ratkaisuja terveydenhuoltoomme. Toimintojen uudistamisessa ja tehostamisessa tarvitaan kuitenkin nopeasti rohkeitakin ratkaisuja kriisiytymisen välttämiseksi.

MIAPETRA KUMPULA-NATRI
1. Suomi kansakuntana vaikuttaa olevan eksyksissä. SDP:n tärkein päämäärä on eheän ja kaikille avoimen yhteiskunnan mallin löytäminen globalisaation muuttamassa maailmassa. SDP:n on tulevaisuusvisionsa kautta tarjottava ihmisille kiinnittymiskohtia ja luotava luottamusta huomiseen. Meidän tulee olla johtamassa hyvinvointiyhteiskunnan ja sen rakenteiden uudistamista, jotta voimme vastata paremmin jälkiteollisen ajan haasteisiin. Kansakunnan voimat on koottava ilmastokampanjaan ja suomalaista osaamista edelleen vahvistettava.

SDP:n on pystyttävä omassa ohjelmatyössään ja käytännön poliittisessa päätöksenteossa käsittelemään myös kipeitä asioita ja ottamaan uudelleen rooli johtavana uudistajana. Uudistukset ovat hyväksyttäviä, kun asiat valmistellaan ja perustellaan järkevästi. Hyvinvointiyhteiskunnan toteuttaminen vaatii päivityksen tähän aikaan.

2. Vaaliohjelmamme pohjalla oli realistinen näkemys kansantalouden kasvusta ja ohjelma olisi merkinnyt hyvinvointimenojen maltillista nousua. Kannattaa muistaa, että 2,4 miljardia on täsmälleen sama summa joka vuosittain annetaan maataloudelle tukiaisina.

Ehdotuksemme olivat hyvin kohdennettuja ja perustuva ikääntyneen väestön tarvitsemiin palveluihin. Vaalikeskusteluissa SDP:n euromäärä piti sisällään edellisen hallituksen kehyksessä olleet noin 900 miljoonaa euroa, Keskusta laski ne ”toteutuneeksi” ja päätyi siten todellisuudessa samaan lukuun, Kokoomus ei esittänyt mitään.

Nykyhallitus on hyvinvointiyhteiskunnan leikkaamisen tiellä, mikä näkyy ensisijaisesti kriisiytyvänä kansantaloutena ja ikäihmisten palvelutarpeiden keskustelun unohtamisena.

3. Tosiasia on, että oma ikäluokkani kantaa vastuun suurista ikäluokista seuraavat
vuosikymmenet. En voi hyväksyä sukupolvien sotaa, koska kyse on kuitenkin
vanhemmistamme ja isovanhemmistamme – ja toisaalta lapsista ja lastenlapsista.
Vanhusten hoivapalveluihin kohdistuu musertava paine.

Hyvinvointipalveluja voidaan parantaa tuottavuutta nostamalla ja uutta teknologiaa hyödyntämällä.

Julkinen sektori kärsii edelleen huonosta johtamisesta ja vääränlaisista
organisaatioista. Tärkeintä on siirtää voimavaroja julkisella sektorilla
käytännön palvelutyöhön erinomaisten alan ammattilaisten tueksi. Eurolla
enemmän ja parempaa sopii myös ohjeeksi sosiaali- ja terveyspuolella.

4. Ne eivät sulje pois toisiaan vaan täydentävät ja ovat vahvasti toisiinsa
sidoksissa. Nopean laajentamisen sijasta puhuisin nopeasta laaduntamisesta.

En pitäisi ihmisten hyvinvointia erillään tutkimus- ja teknologiapanostuksista,
sillä esimerkiksi terveydenhoitoalan osaaminen ja innovaatiot ovat
maailmallakin kysyttyjä. Laadukkaan koulutuksen tarjonta on lisäksi julkista
palvelua parhaimmillaan ja kansallisen menestyksemme kivijalka.

5. Tulojen ja työnteon yhteyttä ei saa kevytmielisesti katkaista. Pohjoismaiseen malliin kuuluu, että toimeentulo ja sosiaaliturva pohjautuvat suurelta osin työhön. Tämä on myös korkean työllisyysasteen tae.

Perustuloon on mahdoton ottaa kantaa, koska siitä on olemassa yhtä monta versiota kuin on keskustelijoitakin. En pidä nykyistä sosiaaliturvan tilkkutäkkiä hyvänä. Kaikki eivät pysy kilpailussa mukana ja lyhyitä työsuhteita esiintyy yhä enemmän – pätkätyökin on työtä.

Kestävä lähestymistapa on uudistaa sosiaaliturvaamme niin, että pätkätyöntekijöiden ja muiden väliinputoajien turvaa parannetaan ja järjestelmä selkiytetään. Elämisen mahdollistavan vähimmäisturvan täytyyvastata myös tämän ajan tilanteisiin.

6. Ensisijaista on julkisten palvelujen saatavuuden ja laadun parantaminen, jotta emme loisi varakkaille omaa rinnakkaista ja kallista palvelujärjestelmää.

Yhteiskunnallinen eheys ja kansalaisten veronmaksutahto eivät säily jos verovaroin kustannetaan vain köyhien palvelut ja pieni siivu kalliista yksityishoidosta. Kokemus on osoittanut, että pitemmän päälle sellaiset palvelut ja tulonsiirrot, jotka kohdistuvat vain köyhimmille, ovat yleensä myös aadultaan ja tasoltaan heikoimpia.

Jo nykyisin Kela-korvaukset ja yleisesti käytetyt palvelusetelit suuntautuvat yksityisesti tarjottuihin palveluihin. Olen avoin uusille ideoille, jossa yhteistyötä kehitetään kestävästi julkisen ja yksityisen välillä.

Parhaimmillaan löytäisimme mallin, jossa ei olisi kahta julkisesti subventoitua päällekkäistä epätehokasta mallia, vaan kansallisesti kestävä ja kaikkien ulottuvilla oleva terveydenhuollon järjestelmä.

JOUKO SKINNARI
1. Tulonjako oikeudenmukaiseksi. Palkkaerot aiheuttavat myös sosiaaliturvan eroja.

Porvarihallituksen yksipuolisesti valmistelema sosiaaliturvauudistus (100-komitea) on SDP:n kannalta tärkeä hanke ottaen huomioon mm. noin 120 miljardin euron, yli 40 vuotta kerätyt työeläkerahastot.

Vähimmäistaso palkoissa, eläkkeissä, lapsiperheiden tuissa, työttömyysturvassa, vammaisetuuksissa jne. ovat riittämättömät. Samaan aikaan pääomatulot ja tuloerot ovat kasvaneet  rajusti.

2. Suhteessa lisääntyvää hoivatarpeeseen SDP:n 2,4 miljardin esitys terveys- ja sosiaali- yms. hyvinvointipalveluihin on realistinen. Suuria tarpeita on ikääntyvällä väestöllä mm. koti- ja omaishoidon osalta. Mielenterveyspalvelut sekä lasten hoito vaativat osansa. Hyvinvointipalvelujen henkilöstöä tarvitaan lisää. Koska tavoite on olla töissä pidempään, kansan on oltava fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa. SDP haluaa estää ns. hoivapommin.

3. Palkkatyö ja siihen liittyen täystyöllisyys ovat avainasemassa. Pidempi työssäolo, parempi työkyky ja eläkkeellä olevien oikeus tienata on tehtävä verotuksellisesti edulliseksi. Työrajoitteiset työelämään. Työhön tulevien maahanmuuton edellytyksiä parannettava.

4. Koulutus- ja teknologiapolitiikkaan lisäpanostamisen hyödyntäminen edellyttää, että meillä on riittävästi hyvässä kunnossa olevaa työvoimaa. Näiden kaikkien toimenpiteiden edistäminen eivät ole ristiriidassa keskenään.

5. Kannatan syyperusteista sosiaaliturvaa. Sairaus, eläke, työkyvyttömyys, työttömyys, vammaisuus jne ovat syitä eri rahastoista maksettaviin sosiaalietuuksiin. Nämä kerätään pääasiassa palkoista ja veroista. Maksajankin (työeläke- ja sosiaaliturvamaksut ja verot) etu vaatii, että syyt yhteisten varojen käyttöön ovat selkeät kaikille.

6. Outo kysymys. Sairausvakuutuksesta maksetaan yleis- ja hammaslääkärin menoista 25-40% . Työterveyshuolto on maksuton ja työnantaja saa 50% kustannuksistaan. Ennaltaehkäisystä korvataan 60%. Hyvätuloiset pääsevät näin jonottamatta hoitoon, jonka kustannuksiin palkansaajat ja veronmaksajat osallistuvat.

Tällainen kaksikanavainen  järjestelmä on yksi syy .miksi raha ei ohjaudu suurimpaan tarpeeseen ja kustannuksiltaan kansainvälisissä vertailussa edullinen julkinen terveydenhuoltomme  on jatkuvassa rahapulassa.

ERKKI TUOMIOJA
1. Nyt rapautuvan hyvinvointivaltion vahvistaminen lopettamalla julkisen sektorin alasajo.

2. Kyllä.

3. Väestörakenne ei ole vain rasite vaan myös mahdollisuus, kun inhimillisiä ja muita voimavaroja käytetään oikein. Kun väestö maailmassa ei voi kasvaa loputtomiin ovat kaikki maat enemmin tai myöhemmin saman väestörakenteen kanssa tekemisissä.

Työelämää on kehitettävä niin, että ihmiset voivat ja haluavat pitempään jatkaa työelämässä.

4. Kysymys perustuu väärään ja keinotekoiseen vastakkainasetteluun.

5. En missään toistaiseksi esitetyssä muodossa. Tärkeintä on erimuotoisen syyperusteisen perustulon palauttaminen riittävälle tasolle niin, että sen alhaisuus ei pakota ihmisiä toimeentulotuen asiakkaiksi.

6. Miten julkista sektoria vahvistaisi se, että lisättäisiin vielä rahaa yksityisille terveyspalveluille? Kysymys tähtää sellaisen luokkayhteiskunnan palauttamiseen, jossa varakkailla on omat laatupalvelunsa ja köyhillä niukkuudessa kamppailevat julkiset palvelut.

Pohjoismainen sosialidemokratia haluaa laadukkaan, maksuttoman tai edullisen julkisen terveydenhuollon, jota kaikki voivat ja haluavat käyttää. Niin järjestettynä terveydenhuolto tulee myös puolta halvemmaksi kuin esim. USA:ssa.

JUTTA URPILAINEN
1. Kurssi kohti uutta sivistys-Suomea, uutta hyvinvointi-Suomea ja uutta
ympäristö-Suomea. SDP:n on noustava jälleen Suomen muutosjohtajaksi. Meidän on haastettava muut puolueet keskustelemaan tulevaisuuspolitiikasta, jolla Suomi
vastaa globalisaation, ikääntymisen, yhteiskunnallisen eriarvoistumisen ja
ilmastonmuutoksen haasteisiin.

2. Kyllä oli. Tulevaisuuteen on myös investoitava. Koulutuksesta, terveydenhuollosta ja joukkoliikenteestä tinkiminen on Suomen oman oksan sahaamista.

3. Kun työntekijöiden määrä vähenee, kaikki työ on tehtävä fiksummin. Eli
talouskasvu työikäisten vähentyessä edellyttää työn tuottavuuden lisäämistä.
Panostaisin myös voimakkaasti terveydenhuollon ennaltaehkäiseviin toimiin,
joilla pyritään kohottamaan koko väestön terveydentilaa ja näin vähentämään
kaikkein kalliimpien hyvinvointipalvelujen käyttöä.

4. Nuo kaksi eivät ole vastakkaisia asioita. Toimiva julkinen sektori on
hyvinvointivaltiolle välttämättömyys, mutta koulutus- ja teknologiapolitiikan
avulla rakennetaan uutta työtä ja hyvinvointia. Vasta kun julkiset palvelut
ovat kunnossa ja koulutus- ja teknologiapanostusten taso on kohdallaan, on
Suomi kestävällä tulevaisuusuralla.

5. Minun hyvinvointivaltioni tarjoaa ihmisille tikapuut ja – pahan päivän varalle
– trampoliinin. Riippumatto on tarjolla vain eläkeläisille ja työkyvyttömille.
Sosiaaliturvan uudistuksen pitää kannustaa opiskeluun tai työntekoon. Ei
vastikkeettomalle perustulolle, mutta sosiaaliturvajärjestelmää pitää
selkeyttää ja tuloharkintaa lieventää.

6. En kannata tällaista järjestelmää. Mielestäni tavoitteena pitää myös jatkossa
olla kaikille tarkoitettu julkinen terveydenhuolto, jonka kaikki maksavat
veroina ja jota kaikki saavat käyttää. Useat rinnakkaiset järjestelmät luovat
epävakautta koko terveydenhuoltoon ja voivat pahimmillaan aiheuttaa koko
terveydenhuoltojärjestelmän romahtamisen.

PIA VIITANEN
1. Ympäristöasioissa tulee päästä näpertelystä isoihin toimiin. Haluan, että
SDP:stä tulee johtava ympäristöpuolue. Tänä päivänä ympäristöasiat ovat yksi
isoimpia tulevaisuuskysymyksiä. SDP suurena puolueena on se voima, jonka kautta voimme ottaa isoja askeleita tässä.

Tehtävä on meille luonnollinen jo siksi, että arvomme korostavat, ettei
lyhytnäköinen taloudellinen etu saa mennä yhteisen edun edelle. Tältä
arvopohjalta on hyvin luonnollista ajaa niin pienen ihmisen kuin ympäristönkin
asiaa.

Mikään muu poliittinen voima ei näytä joko haluavan tai kykenevän tätä isoa
asiaa koppaamaan kunnianhimoisella tavalla hanskaan. SDP:n pitää haluta ja
tehdä se.

2. Lupaus oli hyvin realistinen. Jo heti kohta hallituksen alkumetreillähän
nähtiin Tehy-kiistan myötä, ettei hallitus kerta kaikkiaan ole varannut omaan
kehykseensä kylliksi rahaa kunnallisiin palveluihin. Nyt valtio maksaa
velkojaan pois ja samaan aikaan kunnat velkaantuvat ja nostavat
veroprosenttejaan. Me teimme omassa ohjelmassamme selkeän arvovalinnan
palvelujen suuntaan. Erotuksena Keskustan (1.5. mrd) ja kokoomuksen (n. 1 mrd)
ohjelmiin oli se, että laskimme lupauksillemme myös realistisen hinnan siinä,
kun esimerkiksi ystävämme Kokoomus näytti vain lupaavan.

Nyt SDP:llä on selkeä taloudellisesti tasapainotettu vaihtoehtobudjetti, joka
perustuu vaaliohjelmaamme. Tulemme taas keväällä esittämään vastaavan
vaihtoehtoisen kehyksemme. Kaikessa, mitä esitämme, on menot ja tulot
tasapainotettu keskenään.

3. Totta kai se asettaa isoja vaatimuksia. Pärjäämme, kun pystymme luomaan uusia työpaikkoja mm. panostamalla osaamiseen, ympäristöteknologiaan ja luovuuteen.

Kuntarakenteissa tarvitaan edelleen muutoksia, jotta saamme toteutumaan
paras-hankkeen idean voimavarojen siirtymisestä hallinnosta ja rakenteista
palveluihin.

4. Palvelujen osalta on tärkeää parantaa niiden laatua ja huolehtia, että ne
toimivat. Emme voi olla välinpitämättömiä sen tosiasian edessä, että
esimerkiksi vanhusten hoivapalvelut tulevat vaatimaan lisää hoitohenkilöstöä
tulevaisuudessa. Emme voi jättää ikäihmisiämme oman onnensa nojaan – on
kunnia-asia huolehtia heistä, samoin kuin vaikkapa lasten palveluista.

Samaan aikaan on voitava panostaa voimakkaasti koulutukseen ja osaamiseen. Sitä kautta syntyy työpaikkoja ja kasvua. Esimerkiksi ympäristöosaamisemme voi kehittyessään synnyttää tänne uusia Nokioita.

5. En kannata perustuloa. Kannatan sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä ja
yksinkertaistamista niin, ettei turvaa tarvitseva ihminen huku pykäläviidakkoon.
Minimitasoja on nostettava. Nykyinen idea ansiosidonnaisuudesta on hyvä, se
tasapainottaa tilannetta, kun vaikeudet kohtaavat ihmisen. Perustulo
järjestelmänä tulisi hyvin kalliiksi enkä oikein näe, mitä hyötyä olisi siitä,
että se suuntautuisi kaikille. Autetaan yhteisillä verovaroilla niitä, jotka
apua tarvitsevat.

6. Kun tämän ajatuksen silloin joskus luin, ajattelin, että tämä tästä vielä
puuttuu: että siis jaettaisiin rahaa rikkaille, että he käyttäisivät yksityisiä
palveluja. Miksi juuri varakkaille tulisi maksaa korvausta, että menevät
yksityiselle? Tämäkin on muuten jakopolitiikkaa, minusta kuitenkin vähän
nurinkurista sellaista: jaetaan rikkaille.

Eikö nykyinen malli juuri tee niin, että yksityisten järjestelmien käyttöä
subventoidaan, pitäisikö vielä tämän lisäksi maksaa korvausta varakkaille?

Minusta se raha, mikä on käytössä terveyspalvelujen parantamiseen tulee
suunnata julkisten terveyspalvelujen kehittämiseen kaikkinensa ja unohtaa
erilliset varakkaiden subventio-operaatiot.

Lue vastausten pohjalta tehty juttu SK:sta 10/2008.

Seppo Lindblom: ”Olin huojentunut demarien tappiosta” (SK 35/2007)

Keskustelu