Ohjeita Kulmunille

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen varoittaa Katri Kulmunia ryhtymästä valtiovarainministeriksi.

Antti Kurvinen
Teksti
Heikki Vento
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskuntatalossa päätetään maan asioista kahdessa kerroksessa. Televisiosta tuttu komea istuntosali on kakkoskerroksessa. Siellä kansanedustajat istuvat palisanteripuusta tehdyillä tuoleillaan ja hyväksyvät ja hylkäävät hallituksen esityksiä.

Viidennessä kerroksessa on kellarimainen tunnelma: ikkunat ovat pieniä, käytävät kapeita ja matalia. Eduskuntaryhmien arkisissa kanslioissa sovitaan asioista, jotka ministerit ja kansanedustajat myöhemmin vahvistavat.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kurvisen pieni huone on käytävän viimeinen. Toisessa päässä istuu sosiaalidemokraattien kollega Antti Lindtman. He ovat eduskunnan voimakaksikko, joka pystyy tarvittaessa kertomaan, mitä hallituksen rauhaan kuuluu.

Kurvisen, 33, valinta eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi oli ensimmäisiä näkyviä henkilövaihdoksia, joilla keskusta ryhtyi tekemään eroa puheenjohtaja Juha Sipilän aikaan.

Kurvinen ei leimautunut niin vahvasti Sipilän kauteen, koska putosi puolueen varapuheenjohtajan paikalta kesällä 2018.

”Oli se karua katsoa uutista, jonka mukaan Norjan kepulla on korkeampi kannatus kuin meillä. Se kertoo, kuinka pahassa paikassa olemme”, Kurvinen sanoo.

 

Keskustan kannatuksen jyrkkiä vaihteluita Kurvinen selittää sillä, että puolue sortuu helposti valtionhoitajaksi.

Valtaan päästessään kansanliikkeeksi mainostettu keskusta mukautuu osaksi hallintoa ja menettää kannattajansa.

”Tämä on yhteistä vuoden 2011 ja 2019 vaalitappioissa. Muut puolueet eivät sillä tavalla menetä poliittisuuttaan.”

Uusi puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni ilmoitti ennen valintaansa siirtyvänsä Mika Lintilän (kesk) tilalle valtiovarainministeriksi.

Ryhmäjohtaja Antti Kurvisen mielestä vaihto saattaisi vaikuttaa samalla tavalla kuin pääministeripuolueen asema tappiovaaleissa.

”Sama riski on myös nyt. Se kietoutuu valtiovarainministerin salkun ympärille. On riski, että alamme toistella valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin viestejä. Meistä tulee taloudenhoitaja, jos puheenjohtaja ryhtyy valtiovarainministeriksi”, Kurvinen sanoo.

Kurvinen muistuttaa talouden heikkenevistä luvuista, joiden mukaan kasvu saattaa ensi vuonna hiipua alle prosenttiin.

Se voi tarkoittaa sitä, että vaalikauden puolivälissä hallituksen on pakko ryhtyä karsimaan lupaamiaan uudistuksia.

”Se riski on olemassa. Jos ongelmia tulee, niillä olisi meidän puheenjohtajamme ja ministerimme kasvot.”

”Meidän on tuettava hallitusohjelmaa, mutta keskustan ei pidä olla päävastuullinen”, sanoo ryhmäjohtaja Antti Kurvinen.

Kurvinen haluaa, että keskusta on puolue. Puolue, joka hoitaa äänestäjiensä eikä valtion asioita.

Hänen mielestään valtionhoitajan vastuu ei ole keskustalla.

”Sosiaalidemokraatit ja pääministeri Antti Rinne (sd) kantavat päävastuun hallituksen onnistumisesta. Totta kai meidän on tuettava hallitusohjelmaa, mutta keskustan ei pidä olla päävastuullinen. Keskusta on hallituksen kakkospuolue, joka ei voi 11 prosentin kannatuksellaan kantaa päävastuuta.”

Kehnoista kannatusluvuista huolimatta keskustassa itää toivo paluusta pääministeripuolueeksi.

Syyskuun alussa puheenjohtajaksi valittu Katri Kulmuni ja puheenjohtajavaalin hävinnyt puolustusministeri Antti Kaikkonen intoilivat molemmat nostavansa puolueen suosion 20 prosenttiin.

Kulmuni tavoittelee ykköspaikkaa jo vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Kurvinen on kyllästynyt hokemaan, jossa unelmoidaan keskustan paluusta suurimmaksi puolueeksi.

”Minä en heittelisi prosentteja. Nyt pitää lopettaa prosenttien vatvominen ja odotus, että keskusta on pääministeripuolue. Kulmunin ja kaikkien muiden pitää lopettaa puhuminen siitä, miten keskustalla olisi mukavampaa toimintaa. Nyt on puhuttava, mitä keskusta tekee Suomessa.”

Katri Kulmuni korosti linjapuheessaan olevansa aluepoliitikko.
Katri Kulmuni korosti linjapuheessaan olevansa aluepoliitikko. © Marjo Tynkkynen

Puheenjohtajan lisäksi keskusta on vaihtamassa strategiansa.

Suunnitelmaan kuuluu hyökkäyksen asemesta puolustus, jolla on tarkoitus kääntää kannattajien katoaminen paluumuutoksi puolueen vahvoilla alueilla.

Linjapuheessaan 12. syyskuuta Kulmuni muistutti jälleen olevansa aluepoliitikko. Samalla hän teki eroa hallituskumppani vihreisiin ja sisäministeri Maria Ohisaloon (vihr) korostamalla, että ilman oleskelulupaa maassa olevien maahanmuuttajien pitää poistua Suomesta.

Kulmunin tyyli muistuttaa paljon keskustan vuoden 2012 kuntavaalikampanjaa.

Keskusta kärsi 2011 eduskuntavaaleissa 16 paikan tappion, jonka jälkeen puolue alkoi maanitella sen hylänneitä äänestäjiä takaisin.

Seuraavan vuoden kuntavaaleissa keskusta kohdisti sanomansa omille kannattajilleen ja niille, jotka olivat 2011 tukeneet perussuomalaisia. Julisteessa oli räsymatto ja teksti ”On kotiin tulon aika”.

Kurvinen uskoo, että keskustalla on mahdollisuus nousta 11 prosentista. Hänen mielestään ainakaan Uudenmaan ulkopuolella maa ei blokkiudu kahteen päävaihtoehtoon, vihreisiin ja perussuomalaisiin.

”Minun on vaikea jakaa median tulevaisuuskuvaa, että omakotitaloissa asuvat äänestävät sen mukaan, mikä on heidän kantansa maahanmuuttoon ja lihansyöntiin.”

Kulmunin puheet aluepolitiikasta eivät pelota Kurvista. Hän arvelee, että viesti voi mennä läpi suurissa keskuksissa.

”En usko, että Katrin aluepoliittinen retoriikka on ongelma kaupungeissa. Kuka äänestäisi meitä, jos olisimme nukkavieru kokoomus tai nukkavieru vihreät?”

On arveltu, että vähintään yksi kannattajaryhmä tulee pettymään Kulmuniin.

Keskustalla on kaksi puoluekokousta ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja.

Kentällä on kesäkuussa 2020 ja uudelleen vuonna 2022 mahdollisuus heittää uusi puheenjohtaja ulos. Kurvinen on yksi mahdollisista vakavista haastajista, toinen on kansanedustaja Annika Saarikko.

Kurvinen asettaa sanansa tarkasti.

Hän ei ilmoittaudu haastajaksi, ei kieltäydy mahdollisesta ehdokkuudesta eikä puhu vuoden 2022 puoluekokouksesta. Koska kuntavaalit ovat vasta 2021, hän ei usko puheenjohtajan vaihtuvan kesäkuussa.

”Kenttä toivoo, että Katrilla mentäisiin 2023 eduskuntavaaleihin. Tärkein ja ensimmäinen iso tsekkaus on kuntavaalit 2021.”

Seuraavilla kannatusmittauksilla ja hallituspolitiikan onnistumisella on suuri merkitys keskustan mielialoihin. Kurvinenkaan ei pidä mahdottomana, että Kulmuni haastetaan jo 2020.

”Keskustalaiset eivät haluaisi käydä puheenjohtajavaalia ensi kesänä, mutta politiikassa kaikki on mahdollista. Olisi iso pettymys, jos ihminen jouduttaisiin vaihtamaan yhdeksän kuukauden jälkeen.”

 

Puolustusasemiin käpertyneen keskustan uutta alkua vaikeuttaa se, että Sipilän kaudella puolue jakautui useisiin kuppikuntiin. Kulmunin ja Kaikkosen kamppailu jakoi kentän lisäksi keskustan puolue-eliitin ja eduskuntaryhmän.

Kulmuni nousi puheenjohtajaksi sosiaalipolitiikkaa korostavien nuorten, puolueen konservatiivien ja liberaalien äänillä.

Yleisesti on arveltu, että vähintään yksi kannattajaryhmä tulee pettymään Kulmuniin.

Kurvinen pysytteli sivussa, mutta osa kansanedustajista kampanjoi Kulmunin tai Kaikkosen puolesta. Kulmunin näkyviä tukijoita olivat ryhmän varapuheenjohtaja Hanna-Leena Mattila ja kansanedustaja Joonas Könttä. Muita tunnettuja kannattajia olivat ministeri Seppo Kääriäinen ja entinen kansanedustaja Tapani Tölli.

Kaikkosta tukivat Saarikko ja eduskuntaryhmän vahva nainen Anu Vehviläinen. Kaikkonen sai listoilleen myös entiset ministerit Liisa Hyssälän ja Eeva Kuuskosken sekä europarlamentaarikko Elsi Kataisen.

Kulmunin kaksi tärkeintä taustavaikuttajaa ovat erityisavustaja Kari Jääskeläinen ja lakimies Janne Kaisanlahti. Jääskeläinen on taitava mutta politiikan pelintekijänä samalla ristiriitainen henkilö.

Jääskeläisen asema vahvistui keskustan hallitusryhmässä, kun Kulmunista tuli puoluejohtaja.

Jännitteitä voi helposti tulla Kulmunin ja Lintilän sekä heidän avustajiensa välille, jos valtiovarainministeriö ei ota tosissaan keskustan uuden puheenjohtajan toiveita.

Kemijärveläinen Janne Kaisanlahti on vastannut osaltaan Kulmunin kenttätyöstä. Kaisanlahti kuuluu keskustan konservatiiveihin. Hän on vaikuttanut Kulmunin linjauksiin ja siihen, että tämä on saanut tukea puolueen vanhoillisilta.

Kansanedustaja Petri Honkonen (oik.) otti Kulmunilta vapautuneen varapuheenjohtajan paikan.
Kansanedustaja Petri Honkonen (oik.) otti Kulmunilta vapautuneen varapuheenjohtajan paikan. © Marjo Tynkkynen

Sipilän suhde keskustan puoluetoimistoon oli vaikea.

Yhteistyö takkuili puoluesihteeri Timo Laanisen ja hänen seuraajansa Jouni Ovaskan kanssa, koska Sipilä hoiti käytännössä kaikki asiat erityisavustajansa Riina Nevamäen kautta.

Kulmunillekin voi tulla ongelmia puoluekoneen kanssa. Puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen on johtanut keskustan toimistoa vuoden. Hän on Annika Saarikon entinen erityisavustaja ja luotettu.

Puoluetoimiston lisäksi Sipilän johtamistapa eristi päätöksenteon ytimestä eduskuntaryhmän.

Kansanedustajat jäivät syrjään tietovirrasta ja joutuivat tyytymään pääministerin ja muiden ministereiden ilmoituksiin siitä, mitä milloinkin oli päätetty.

”Viime kaudella ministeriryhmä ja eduskuntaryhmä erkaantuivat toisistaan. Nyt ei niin saa käydä. Ministerit eivät saa olla liian korkealla jalustalla. Vaikka joku on ministeri, hän on silti ryhmän jäsen, ja ryhmässä kaikki ovat silmien tasalla”, Kurvinen sanoo.