Nyt tai ei koskaan

Puheenjohtaja Antti Rinne valmistautuu täysillä pääministerin tehtävään, vaikka yhtäkään ääntä ei vielä ole annettu. Hän hahmottelee jo hallituksen muodostajan kysymyksiä muille puolueille.

Politiikka 30.11.2018 06:00
teksti Heikki Vento kuva marjo Tynkkynen

Sdp:n suosion nousu on laskenut jännitteitä puoluejohdossa. Eduskunnassa hymyilevät Antti Lindtman (vas), Sanna Marin, Antti Rinne ja Maarit Feldt-Ranta.

Vuosi sitten kesällä kaikki näytti synkältä.

Sdp:n kannatus matasi Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa mittauksessa alle 16 prosentissa. Edellä olivat kokoomuksen ja keskustan lisäksi puheenjohtaja Touko Aallolla ratsastaneet vihreät.

Puolueen vaikeuksia kuvasi puheenjohtaja Antti Rinteen julkisuudessa saama kohtelu, kun hän elokuussa 2017 Sdp:n eduskuntaryhmän kokouksessa meni arvioimaan Suomen väestön ikääntymistä.

”Sdp tulee tämän kesäkokouksen yhteydessä esittämään joukon konkreettisia keinoja, joilla suomalaiset saadaan uudelleen synnytystalkoisiin”, Rinne sanoi.

Kun kaikki asiat näyttävät olevan menossa pieleen, niin ne usein menevätkin.

Alamaissa olleen puolueen puheenjohtajaa pilkattiin naisten ja äitien vähättelijäksi.

 

Marraskuussa 2018 Hämeenlinnan verkatehtaalla Rinne palaa asiaan.

Sdp:n puoluevaltuuston kokouksessa hän nostaa esiin tuoreen väestöennusteen ja muistuttaa itsevarmasti Kouvolan puheen aiheuttamasta jälkipyykistä.

Nyt siihen on varaa. Kesän jälkeen on jälleen tullut syksy. Se tarkoittaa usein sitä, että Sdp:n kannatus lähtee nousuun. Tuoreimmassa Ylen mittauksessa Sdp oli selvä ykkönen.

Yli viidennes, 22,7 prosenttia, vastanneista ilmoitti äänestävänsä sosiaalidemokraatteja. Eroa kokoomuksen oli yli kaksi, keskustaan kuusi prosenttiyksikköä.

Kokousväestä ja Rinteestä huokuvat itsevarmuus, levollisuus ja usko. Puheenjohtaja on aloittanut valmistautumisensa pääministeriksi. Kaikki tähtää nyt siihen, että huhtikuun 14. päivänä pidettävien eduskuntavaalien jälkeen noin 50 kansanedustajan Sdp ryhtyy vetämään hallitusneuvotteluja.

Vaaleissa 2015 neljänneksi pudonnut Sdp tavoittelee nousua ykköseksi. Rinteen mielestä se on tärkeää. Kolmen kärki voi olla niin tasainen, että kakkossijalta saattaa jäädä ulos ministeriautosta. Viimeksi näin kävi keskustalle 1999.

Rinne ei usko keskustan kohtaloon. Hän innostuu pohtimaan hallitusneuvotteluiden vetäjän kysymyksiä eduskuntapuolueille.

”Epäilen, että niitä tulee olemaan seitsemän”, Rinne sanoo ja hahmottelee muutaman kysymyksen.

”Onko puolueellanne valmiutta tehdä tulevaisuusinvestointeja, jotka varmistavat Suomen kestävyyden 2030-luvulla? Jos on jotain reunaehtoja, pyydän kirjaamaan ne.”

Toinen koskisi yhteiskunnan eriarvoistumista.

”Miten pysäyttäisitte ja kääntäisitte suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehityksen. Mitkä ne keinot ovat?”

Kolmas koskisi pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen suurinta hanketta eli sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista.

”Onko teillä valmiutta ratkaista sote sillä tavalla, että julkinen sektori on palveluiden järjestäjä ja tuottaja, eikä peruspalveluita ja sosiaalihuoltoa siirretä markkinoille nykyisen hallituksen esityksen mukaisesti?”

 

Sotea koskeva kysymys on kiusallinen molemmille päähallituspuolueille, keskustalle ja kokoomukselle.

Keskusta pitää kiinni maakuntauudistuksesta, ja kokoomuksen lempilapsi on palveluiden valinnanvapaus.

Sdp ja Rinne lähtevät siitä, että sotea on muutettava, vaikka nykyinen eduskunta sen hyväksyisi.

Hän romuttaisi palveluiden valinnanvapauden ja arvioisi rakennemallin eli maakuntauudistuksen uudelleen eräänlaisessa pikakomiteassa.

”Hallituksen antamilla reunaehdoilla valmisteluaikaa puolitoista vuotta, ja sen jälkeen lainvalmistelu.”

Rinne ei halua arvailla, antaako keskusta vai kokoomus enemmän periksi.

”Ei kumpikaan näistä ole antanut mitään vinkkejä, että ne muuttaisivat kantaansa. Vaalien jälkeen olemme varmaan toisenlaisessa tilanteessa.”

Sdp:n sote-ohjelmassa on myös maakuntavero, jota keskusta ja vihreät kannattavat, mutta kokoomus vierastaa.

”Soten ongelmat liittyvät erikoissairaanhoidon laskuihin. Useimmat kunnat hoitavat hyvin taloutensa. Miksi uudet maakunnat eli itsehallintoalueet eivät saisi verottaa? Sitä valtiovarainministeriössä pelätään turhaan.”

 

Talous on yksi tärkeimmistä tehtävistä jokaisella hallituksella. Tämän tietää myös Rinne, joka on koonnut ympärilleen viiden talousviisaan ryhmän. Rinne tapaa jatkuvasti sparraajiaan. Ryhmässä on talouselämän vaikuttajia ja tutkijoita.

Sipilän hallitus saattaa onnistua tavoitteessaan. Työ- ja elinkenoministeriön arvion mukaan työllisyysaste nousee ensi vuonna yli 72 prosentin. Seuraavan vaalikauden maali on huima, 75 prosenttia.

Uusi hallitus on kovan paikan edessä. Sipilän ministeristön työtä on helpottanut ripeä talouskasvu, joka on taittumassa jo ensi vuonna. Rinteen mielestä tavoitetta on jopa nostettava.

”Työllisyysasteen pitää nousta pidemmällä aikavälillä yli 80 prosentin, koska työikäisten määrä vähenee.”

Rinteellä on hyvin sosiaalidemokraattinen hahmotelma työllisyyden kasvun turvaamiseksi. Perhevapaauudistuksen ja oppivelvollisuuden ikärajan noston lisäksi myös varsinaista työvoimapolitiikkaa on uudistettava.

”Sen pitää olla työllisyyttä tukevaa, oli kyse koulutuksesta tai välimarkkinoista, joissa julkinen sektori ottaa vastuuta.”

Välityömarkkinat.

Outo sana, joka kuulostaa ikivanhan lapiolinjan päivitykseltä.

”Se on sellaista työntekoa, jolla on vähän jalostusarvoa. Työn tekemiseen annetaan tukea. Lisäksi tarvitaan uusi lex Taipale”, Rinne selittää.

Lex Taipale tai lex Lindström tarkoittaa pitkäaikaistyöttömien päästämistä suoraan eläkkeelle. Pääsyn ehtona on usein ollut esimerkiksi 60 vuoden ikä ja vähintään viiden vuoden työttömyys.

 

Taantuma tarkoittaa Suomessa sitä, että työvoima joustaa eli työttömyys kasvaa. Elinkeinoelämä on vaatinut, että työvoiman sijasta palkat voisivat joustaa. Rinne haluaa puhua henkilöstörahastoista.

”Ammattiyhdistysliike ja poliittinen työväenliike ovat vuosia esittäneet henkilöstörahastoja. Haet vastausta, voiko palkkoja alentaa. Vastaan, kerätään hyvinä aikoina palkankorotuksista pikkaisen lisää henkilöstörahastoon, ettei suhdannetilanteessa tarvitse potkaista porukkaa pellolle eikä alentaa palkkoja.”

Palkat nousevat työmarkkinapolitiikan työlistalle ensi vuoden alussa, kun liitot ryhtyvät neuvottelemaan kilpailukykysopimuksen jälkeisistä työehdoista. Hallitukset ovat yleensä kannattaneet keskitettyjä ratkaisuja, joilla on hillitty julkisen sektorin palkkojen ja verojen kasvua.

”Me tarvitsemme talous-, finanssi- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamista, koska palkkaratkaisuilla on merkitystä kilpailukyvylle”, Rinne perustelee ja pitää Elinkeinoelämän keskusliiton päätöstä vetäytyä neuvotteluista hölmönä.

Antti Rinne on johtanut sosiaalidemokraatteja vuodesta 2014.

Antti Rinne on johtanut sosiaalidemokraatteja vuodesta 2014.

”Meidän täytyy huolehtia siitä, että energiaintensiivinen teollisuus pärjää täällä.”

Ympäristö ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat nousseet politiikan työlistalla kärkeen. Rinne kertoo tavanneensa paljon ilmasto- ja ympäristöasiantuntijoita. Yksi heistä on Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.

Rinnettä on arvosteltu ristiriitaisista ympäristöpuheista. Hän ilmoitti Helsingin Sanomissa 9. marraskuuta kannattavansa metsien hakkuiden vähentämistä.

Lausunnosta hermostui Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala (sd), jonka mielestä vuotuisia hakkuita on mahdollista lisätä nykyisestä noin 72 miljoonasta kuutiosta. Jännite kiristyi niin paljon, että Rinne joutui käväisemään liiton demariryhmän pakeilla.

Tilaisuuden jälkeen Vanhala lähetti Twitteriin kuvan tapaamisesta. Kuvan yhteydessä oli teksti: ”viesti on yhteinen”.

”Näyttäisi siltä, että hiilinielun kasvattaminen on mahdollista, mutta meidän täytyy vähentää päästöjämme. Jos onnistumme kasvattamaan nieluja esimerkiksi pääministeri Sipilän ehdottamilla peltojen metsityksillä, hakkuut voisivat nousta jonkin verran”, Rinne sanoo.

Seuraava hallitus saattaa joutua päättämään Fortumin Loviisan ydinvoimalan korvaamisesta. Rinteen mukaan hallituksen pitää varautua tekemään myönteinen päätös, joka olisi erityisen kivulias vihreille.

”Rakenteilla olevien voimaloiden lisäksi tarvitaan Fortumin Loviisan voimalan korvaavia yksiköitä. Voi olla, että ensi vaalikaudella annetaan Fortumille uusi lupa. Fortum miettii, voisiko Loviisan reaktoreiden käyttöikää pidentää. Jos voi, silloin korvauspäätös ei tule seuraavan hallituksen pöydälle.”

”Meidän täytyy huolehtia siitä, että energiaintensiivinen teollisuus pärjää täällä. Hiilivuodon mahdollisuus on todellinen, jos terästeollisuus loppuu Suomessa”, Rinne perustelee.

 

Rinteestä tulee seuraava pääministeri, jos Sdp:n kannatus kestää vaaleihin saakka. Hän välttelee tarkkoja arvioita siitä, millaiseen hallitukseen Sdp lähtisi.

Vähemmistöhallitukset ovat tavallisia Ruotsissa ja Tanskassa. Huolimatta viime vaalikauden ylileveiden hallitusten vaikeuksista, Rinne ei innostu vähemmistöhallituksesta.

”Valtiosäännön rakenne on meillä erilainen kuin Ruotsissa. Kyllä vähemmistöhallitus tarkoittaisi vaikeita aikoja Suomessa. Lisäksi Suomi on ensi vuonna Euroopan unionin puheenjohtaja. Siitäkin näkökulmasta tavoitteena pitää olla enemmistöhallitus.”

Sen Rinne kuitenkin paljastaa, millaiseen hallitukseen Sdp ei lähde. Suomessa ei normaalioloissa ole koskaan koottu ministeristöä, jossa Sdp:n lisäksi olisivat keskusta ja kokoomus. Kolmen suurimman hallituksen lisäksi Rinne vierastaa perussuomalaisia.

”On vaikea kuvitella, että Sdp olisi kahden porvaripuolueen panttivankina. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon arvomaailma ja asenne ihmisyyteen eivät vastaa arvopohjaani. Yhteistä hallitusta on vaikea löytää”, Rinne pohtii.

Rinne on haluton vertailemaan keskustaa ja kokoomusta.

Edellisessä hallituksessa valtiovarainministeri Rinne hermostui täysin pääministeri Alexander Stubbiin (kok). Rinne ilmoitti, ettei hän mene samaan hallitukseen Stubbin johtaman kokoomuksen kanssa.

”Se oli toimintatapakysymys. Jos Sipilän johtaman keskustan linja muuttuu, silloin yhteistyön edellytyksiä on. Petteri Orpon johtaman kokoomuksen ajattelun muuttuessa yhteistyön edellytykset ovat molempien kanssa.”

Sdp ja Rinne ovat viisi kuukautta ennen vaaleja hyvässä myötätuulessa. Puheenjohtajalta meni yli kolme vuotta saada 2014 puoluekokouksessa jakaantunut puolue otteeseensa.

Rinteellä on nykytilaan kaksi selitystä. Ensimmäisenä hän mainitsee epäsuositun porvarihallituksen. Toinen syy on tietysti Sdp:n politiikka.

Huhtikuun eduskuntavaalit ovat Rinteen testi.

Jos hän nostaa Sdp:n suurimmaksi eduskuntapuolueeksi, se olisi ensimmäinen kerta 20 vuoteen. Edellisen kerran tähän pystyi Paavo Lipponen 1999.

Mielipidemittausten piikkipaikasta huolimatta puoluevaltuuston puhujat muistuttivat alimpien eläkkeiden 100 euron korotusta esittänyttä puheenjohtajaa vaalilaukasta ja voitonvarmuudesta.

”Varoittaisin liian suurista vaalilupauksista, kun toreilla käydään vielä läpi Paavo Lipposen hallituksen asioita”, helsinkiläinen Ville Jalovaara sanoi.

”Peli pitää pelata vaihto vaihdolta eikä ajatella lopputulosta”, Markku Oikarinen Oulusta muistutti.

Mikäli Sdp jää seuraavan hallituksen ulkopuolelle, Rinteen ura puolueen johdossa päättyy viimeistään vuoden 2020 puoluekokouksessa. Paluu hallitusvastuuseenkaan ei välttämättä riitä. Ainoa varmuudella kestävä Rinteen selkänoja on pääministerin tuolissa.

Sisältö