Aho tyytyisi hallituspelissä sivuosaan

Karri Kokko
Politiikka 10.5.2007 12:04

Esko Aho lupaa, että hän ei käyttäisi kaikkia presidentin mahdollisuuksia puuttua hallituksen muodostamiseen. Aho toivoi, että uudessa perustuslaissa presidentin valtaa olisi pääministerin valinnan osalta leikattu vielä enemmän kuin lopulta tapahtui. ”Soveltaisin sitä koskevaa pykälää niin kuin olisin halunnut sen kirjoittaa”, Aho vakuuttaa.

Olisitte ensimmäinen presidentti, joka tulee tehtävään suoraan puolueen puheenjohtajan paikalta. Mitä etua tuoreesta puoluejohtajakokemuksesta olisi presidentille?

”Ainakin hyvä tuntuma niihin asioihin, joihin presidentiltä odotetaan kannanottoa.”

Vuosi sitten ette ollut lainkaan innokas ryhtymään ehdokkaaksi.

”En oikeastaan vastannut siihen kysymykseen. Tarkoitin sitä, että jos olisin tullut hallitukseen, en olisi käyttänyt sitä roolia pyrkiäkseni presidentiksi. Tein selväksi kaikille, että ministeriys ei olisi mikään astinlauta presidenttitiellä, vaan olisin pysynyt presidentinvaaleissa sivustakatsojana.”

Eli mielestänne ette ole muuttanut suhtautumistanne?

”Arvostukseni presidentin tehtävää kohtaan on aina ollut suuri. Ei se ole muuttunut miksikään. Mutta omassa elämänjärjestyksessäni tilanne tältä osin muuttui kahdesta syystä: hallituksen muodostamisen seurauksena ja sitten tietysti presidentti Ahtisaaren sivuunjäämisen tai -pelaamisen seurauksena.”

”STT toi ja vei arvovaltaa”

Uuden valtiosäännön sanotaan korostavan presidentin roolia kansakunnan henkisenä johtajana. Mistä presidentin henkinen johtajuus syntyy?

”Itse asiassa presidenttiys on minun mielestäni aina perustunut paljon enemmän arvovaltaan kuin perustuslain antamiin suoranaisiin valtaoikeuksiin. Tässä suhteessa tilanne ei muutu miksikään uuden perustuslain myötä.”

”Arvovallasta hyvin merkittävä osa tulee pelkästään presidentin aseman perusteella. Minä olen väärä ihminen arvioimaan, paljonko minun kohdallani olisi sen päälle tulevaa henkilökohtaista arvovaltaa.”

Minkälaisissa asioissa presidentti voi luontevimmin toimia mielipidejohtajana?

”Ennen kaikkea tietysti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jonka johtamisesta tasavallan presidentillä on myös muodollisesti yhteistyössä hallituksen kanssa vastuu. Sisäisissä asioissa presidentiltä odotetaan kannanottoja kansakunnan tulevaisuuden kohtalonkysymyksissä. Jos tänään ajatellaan jotain esimerkkiä, tulee mieleen kysymys siitä, miten tämä osaamisen yhteiskunta voisi olla edes kohtuullisen tasavertainen yhdenvertaisten ihmisten yhteiskunta. Se on mitä suurimmassa määrin presidentin asia.”

Tarkoittaako tämä myös sitä, että presidentti on luontevimmin se henkilö, joka voi asettua erilaisten ryhmäetujen yläpuolelle?

”Kyllä, ja myös niin, että kansalaiset odottavat, että presidentti on viimeinen lenkki siinä ketjussa, johon voi vedota, jos tuntee itseään väärin kohdellun. Kansalaisen kannalta katsottuna presidentti edustaa tässä suhteessa tietynlaista päivänpolitiikan yläpuolella olevaa turvaa.”

Kuinka paljon STT:n taannoinen perätön doping-uutisointi vei Teiltä presidentille tarpeellista arvovaltaa?

”Se on vienyt ja tuonut. Uskoakseni jotkut ovat kokeneet sen kielteisenä, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka pitävät hyvänä, että joku uskaltaa ottaa kantaa ja puolustaa oikeuksiaan silloin kun siihen on perusteita.”

”Jokainen hakee oman toimintamallinsa”

Jatkaisitteko presidenttinä Martti Ahtisaaren aloittamia maakuntamatkoja?

”En sellaisenaan. Mutta lähtisin siitä, että presidenttinä olisin mukana maakuntien merkittävissä hankkeissa ja näyttäisin sen myös olemalla läsnä.”

Minkä takia ette koe nykyistä käytäntöä itsellenne luontevaksi?

”Jokainen hakee oman toimintamallinsa. Minulla on hyvin erilainen tausta kuin presidentti Ahtisaarella, joka oli ollut pitkään poissa Suomesta ja joka ei ollut mukana eduskunta- ja hallitustyössä sillä tavalla kuin minä olen ollut. Päivänpolitiikan kautta tunnen Suomen varsin hyvin ja Suomen tilanteen varsin hyvin, joten voin rakentaa vähän toisenlaisen roolin. Mutta niin kuin sanoin idea on sama.”

Viime talvena olitte valmis kaventamaan presidentin valtaoikeuksia joiltain osin vielä enemmän kuin mitä sitten tapahtui. (Aho halusi valtiosääntöön kirjauksen, jonka mukaan eduskunta valitsee hallituksen muodostajan.) Pitäisikö presidentin valtaoikeuksiin vielä jossain sopivassa tilanteessa puuttua uudestaan?

”Minusta nyt on tehty järjestely, jonka täytyy kestää pitkään. Ei ole viisasta, että ryhdyttäisiin sormeilemaan valtiosääntöä kulloisenkin tilanteen mukaan. Mutta omalta kohdaltani olen tehnyt selväksi, että jos minut valitaan presidentiksi, aion soveltaa hallituksen muodostamista koskevaa pykälää sillä tavalla kuin olisin sen halunnut kirjoittaa.”

”Tässä on kysymys periaatteesta eikä siitä, mitä ajattelen taktisesti presidentin vallasta. Kysymys on siitä, että presidentin kansalta saama mandaatti ja eduskunnan kansalta suoraan saama valtakirja saattavat nyt joutua ristiriitaan keskenään. Minusta valtiosääntö olisi pitänyt kirjoittaa niin, että ristiriitoja ei synny tai ainakin ne tehdään etukäteen mahdollisimman pieniksi.”

Pyrkisittekö tukemaan nykyistä Paavo Lipposen hallitusta jatkamaan koko vaalikauden?

”Totta kai presidentin pitää antaa tukea hallitukselle ja sen työlle, mutta presidentin ei pidä puuttua hallituskysymykseen muuten kuin sellaisissa tapauksissa, jolloin hallituksen muodostaminen eduskunnan johdolla epäonnistuu tai hallituksen toimintaedellytykset jostakin syystä joutuvat kriisiin.”

Olette edelleen sitä mieltä, että käytäntö, jonka mukaan hallitus luovuttaa paikkansa uuden presidentin täytettäväksi, on aikansa elänyt?

”Se on aikansa elänyt, niin kuin se on ollut jo vanhankin perustuslain aikana.”

”Omasta komissaarista pidettävä kiinni”

Millä tavalla muuttaisitte presidentin osallistumista EU-asioiden hoitoon?

”Minusta käytäntö on mennyt kohti sitä järjestystä, jota pidän järkevänä. Tasavallan presidentin pitää käyttää Suomen sananvaltaa unionin pöydässä aina kun on kysymys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta olennaisista asioista. Muuten presidentin tulisi olla läsnä lähinnä elintärkeiden kansallisten etujen ollessa kyseessä, kun täytyy näyttää, että jokin asia on meille erityisen tärkeä.”

”EU:n päässä presidentin rooli on pääsääntöisesti pienempi kuin hallituksen tai pääministerin, mutta painottuu sitä tärkeämpiin asioihin. Presidentin ja hallituksen roolit ovat erilaisia ja toisiaan täydentäviä eivätkä toistensa kanssa kilpailevia.”

Mitkä voisivat olla seuraavien kuuden vuoden aikana sellaisia kysymyksiä, jotka vaativat presidentin läsnäoloa EU-huippukokouksissa?

”Ainakin kysymys siitä, onko pienillä mailla oikeus komission jäseneen. Silloin voisi olla paikallaan käydä näyttämässä, että Suomen kannalta se on tärkeä asia ja me haluamme pitää siitä kiinni.”

Miten pyrkisitte presidenttinä vaikuttamaan Suomen linjaan EU:ssa? Onko olemassa tarvetta muuttaa nykyistä linjaa jollain tavoin?

”Presidentin rooli on paitsi olla mukana EU:n päätöksenteossa tietyin rajoituksin, myös huolehtia siitä, että Suomella on sisäiset edellytykset menestyä unionin jäsenenä. Tämä asia on jäänyt Suomessa liian vähälle huomiolle. Meillä on kuviteltu, että unionin jäsenyys itsessään on hyvä tai paha. Menestymiseen erilaisissa sarjoissa ei kuitenkaan vaikuta pelkästään se, kuinka kovaa niissä pelataan. Silläkin on aika iso merkitys, minkälaisessa kunnossa oma joukkue on.”

”Minusta pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, minkälainen on se Suomi, joka osallistuu eurooppalaiseen yhteistyöhön: mikä on sen yhteiskunnan tila, mikä on sen kilpailukyky, ja myös mikä on sen henkinen asenne. Siinä presidentillä on paljon tekemistä.”

”Uhkakuvia ei voiteta sotilasliitoilla”

Onko oman komissaarin säilyttämisen ohella muita asioita, joissa Suomen ei pidä antaa periksi, kun EU:ta lähivuosina uudistetaan?

”Ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön puolella on selvää, että meidän kannaltamme ei ole viisasta, että unionista kehittyisi sotilasliitto.”

Mikä olisi Suomelle paras tapa olla mukana EU:n kriisinhallinnan kehittämisessä?

”Tässäkään ei pidä lähteä opeista ja dogmeista vaan käytännön arkielämän sanelemista vaatimuksista. En usko, että suomalaisista kovin monet kokevat suursodan uhkaa tällä hetkellä pahimmaksi turvallisuusuhkaksi. Edessä olevat uhkakuvat ovat sellaisia, ettei niitä sotilasliitoilla voiteta. Ne ovat ympäristökatastrofien pelkoa, kansainvälisen rikollisuuden ja siihen liittyvän huumekaupan pelkoa ja joidenkin etnisten vastakkainasettelujen tai taloudellisen eriarvoisuuden aiheuttamien ongelmien pelkoa. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan yhteistyötä, joka menee osittain Euroopan unionin rajojen ylikin.”

Onko Suomen linja ollut tässä suhteessa oikea?

”Painopiste on ollut oikealla puolella. Olen samaa mieltä siitä, että Suomen ei pitäisi liittyä eikä pyrkiä Naton jäseneksi, vaan meidän pitää hakea parempaa turvallisuutta tiivistämällä muutoin eurooppalaista yhteistyötä. Tampereen kokouksen asialista oli tältä kannalta ihan hyvä.”

Tästä saa sen kuvan, että Teidän mielestänne koko kriisinhallintakeskustelu keskittyy liikaa sotilaallisiin rakenteisiin.

”Kyllä. Kuvaava esimerkki on, että kun Kosovoon lähetettiin joukkoja, suurin pula ei ollut hyvin varustetuista sotilaista vaan poliiseista, jotka olisivat pystyneet tukemaan siviilihallintoa. Ei ollutkaan koulutettuja poliiseja käytettävissä, jotka olisivat luoneet ihmisille turvallisuutta.”

”Kun on askarreltu niin kauhealla innolla sotilaallisella puolella, tämmöiset hyvin käytännölliset siviilielämän elementit ovat jääneet hoitamatta. Meilläkin on vähän sitä asennetta, että koetaan jotenkin huonoa omaatuntoa, jos me emme pysty menemään yhtä lailla liput liehuen ja sotisovassa eurooppalaisten kumppaniemme kanssa. Ahtisaaren välitystehtävä Kosovon kriisissä oli tässä mielessä hyvä asia. Se palautti suomalaisten itseluottamusta ja opetti meidät huomaamaan, että Euroopassa on tehtäviä, jotka eivät sovellukaan muille kuin juuri tällaiselle maalle kuin Suomi.”

Onko meillä kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön kehittämisen huumassa laiminlyöty kansallinen puolustus?

”Näin ei kai voi sanoa, mutta on olemassa vaara, että ruvetaan miettimään puolustusvoimien kehittämistä enemmän muiden asioiden hoidon kuin itsenäisen Suomen puolustamisen kannalta. Siinä tapahtuisi paha virhe. Suomalainen puolustusjärjestelmä perustuu siihen, että koko kansa haluaa puolustaa tätä maata. Siitä ei kannattaisi luopua vain siitä syystä, että se ei anna samanlaisia toimintamahdollisuuksia maan rajojen ulkopuolella kuin jokin toinen malli.”

”EU puuhailee väärissä asioissa”

Missä asioissa EU-yhteistyötä voitaisiin jatkossa syventää?

”Minusta unionia tarvittaisiin nimenomaan torjumaan kansainvälistä rikollisuutta, investoimaan ympäristön parantamiseen ja ympäristöriskien torjuntaan ja sellaisen kehityksen aikaansaamiseen Euroopassa, joka tasoittaa taloudellisia eroja.”

”Sitten on myös paljon arkipäivän muita asioita, joissa unioni voisi toimia hyödyllisesti. Jos ajatellaan koulutusta, tutkimusyhteistyötä ja teollisuuden toimintaedellytyksiä, niissä unioni onkin toiminut paremmin. Ensiksi mainituissa asioissa tulos on sen sijaan ollut aika huono.”

”Unioni pystyy kyllä määräämään direktiiveillä, kuinka monta karhua saa ampua tai mitä kukkia saa poimia, mutta se ei pysty puuttumaan siihen, mitä päästetään ilmaan ja minkälaisella verotuksella me säätelemme esimerkiksi ympäristöhaittoja. Nämä kysymykset ovat jääneet koko ajan jalkoihin.”

”Ymmärrän hyvin, että monet ovat menettäneet uskoaan eurooppalaiseen päätöksentekoon, kun se puuhailee sellaisten asioiden kanssa, jotka ihmisten mielestä voitaisiin paremmin hoitaa paikallisesti tai alueellisesti, ja ne asiat joissa unionia tarvitaan ovat rempallaan.”

Uskotteko, että EU:n laajeneminen on etenemässä Suomen etujen mukaisesti?

”Siinä on Suomen kannalta riskejäkin, mutta siinä on yksi etu, joka on ylitse kaikkien riskien, nimittäin se, että voidaan toteuttaa se sama idässä minkä unioni teki lännessä. Luoda edellytykset rauhanomaiselle yhteistyölle ja keskinäisten riippuvuuksien syntymiselle tavalla, joka tekee Euroopasta todella yhtenäisen.”

Onko tämä etu niin suuri, että sen takia pitää olla valmis vähän maksamaankin?

”Se vaatii laajentumisinnostuksen rinnalla tarkkuutta siinä, että laajentumisen hinta jakautuu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Ettei käy niin, että Suomen kaltaiset maat joutuvat maksumiehiksi kohtuuttoman suurella osuudella.”

”Ihmisoikeuksia pitää puolustaa johdonmukaisesti”

Mitä mahdollisuuksia presidentillä on olla lähivuosina aktiivinen Karjalan kysymyksessä?

”Presidentin velvollisuus on arvioida, mikä on Etykin päätösasiakirjan ja myös meidän Venäjän kanssa vuonna 1992 tekemiemme sopimusten pohjalta kulloinkin mahdollista. Minusta on turha kiistellä siitä, millaisena Karjala voitaisiin palauttaa tai kuka maksaa ja mitä, kun itse peruskysymys on auki. Niin kauan kun Venäjä ei ole valmis keskustelemaankaan rajan muutoksista ei ole mahdollisuuksia saada tässä asiassa mitään tuloksia.”

Jos Venäjä on valmis keskustelemaan, kannattaako Suomen pyrkiä saamaan Karjala takaisin?

”Minusta on tärkeää, että meillä on tämä optio olemassa.”

Olisitteko valmis toimimaan suomalaisten yritysten vienninedistäjänä samaan tapaan kuin presidentti Ahtisaari on toiminut?

2Presidentin tehtävänkuvaan kuuluu suomalaisten menestysedellytysten luominen, johon kuuluu myös suomalaisen osaamisen tunnetuksi tekeminen, josta voi olla hyötyä myös yksittäisille yrityksille.”

Eli Ahtisaaren omaksuma ulkomaanmatkakäytäntö jatkuisi?

”Kyllä, mutta sillä edellytyksellä, että matkat eivät perustu minkään yksittäisen yrityksen intresseihin vaan yleiseen suomalaiseen etuun. Ei voi olla niin, että kun jokin yritys keksii haluta jonnekin, presidentti menee sinne, vaan toisinpäin, että jos presidentti näkee jonkin matkan yleisen edun kannalta tärkeäksi, niin yritykset voivat olla mukana.”

Vientiponnistelujen on katsottu joskus olleen pahastikin ristiriidassa ihmisoikeuksien edistämisen kanssa. Ovatko ihmisoikeudet tällä hetkellä riittävästi ja oikealla tavalla esillä Suomen ulkopolitiikassa?

”Ne ovat tulleet vahvasti mukaan Suomen ulkopolitiikkaan. Pitää vain olla hirveän tarkka siinä, että ollaan johdonmukaisia. Jokainen ratkaisu täytyy miettiä niin, että perusihmisoikeuksien loukkauksiin puututaan aina samalla tavalla tapahtuvat ne sitten missä tahansa.”

Olenko oikeassa, jos tulkitsen, että kaikilta osin ette ole tyytyväinen nykyiseen linjaan?

”En halua ryhtyä käymään aikaisempia tapauksia lävitse varsinkaan, kun minulla ei ole mahdollisuuksia tietää kaikkia taustoja. Mutta tunnen henkilökohtaisesti sen vastuun mikä presidentillä tässä on, ja se ei ole helppo tehtävä. On helppo esiintyä jonkin julistuksen puolesta, mutta todellinen ihmisoikeuspolitiikka mitataan siinä, kun joutuu miettimään, mitä sanoo vastapäätä istuvalle ihmisoikeuksia loukkaavan valtion edustajalle.”

”Voisin palata takaisin eduskuntaan”

Onko presidentin kabinetti nykyisin sopivan kokoinen?

”Minusta presidentin pitää saada käyttöönsä periaatteessa koko suomalaisen hallinnon osaaminen. Kabinetti pitäisi rakentaa niin, että siellä on ihmisiä, jotka pystyvät käyttämään hyväkseen kaikkea julkisen hallinnon ja sen liepeillä olevien tahojen asiantuntemusta. Sen ei tarvitse olla kooltaan suurempi kuin nykyisin, mutta siitä pitäisi tehdä ehkä vielä selkeämmin yhteysverkosto ulospäin. Presidentin tiimin pitää olla sellainen, että se pystyy panemaan töpselit joka paikkaan kiinni ja sisäistämään nopeasti, missä mennään. Sen ei ole niinkään tärkeä tuottaa itse tietoa kuin huolehtia, että presidentti saa käyttöönsä tarvitsemaansa tiedon ja pystyy muokkaamaan sitä nopeasti haluamallaan tavalla.”

”Oletan, että henkilökohtaisesti kokemukset pääministerikaudelta olisivat valtavan iso apu kabinetin luomisessa. Monia silloin käyttämiäni  menettelytapoja olisi mielenkiintoista päästä soveltamaan myös presidentin tehtävässä.”

Kahden kauden jälkeenkään ette olisi läheskään eläkeiässä. Onko ajateltavissa, että palaisitte vielä mahdollisen presidenttikautenne jälkeen aktiiviseen puoluepolitiikkaan?

”En tiedä, palaisinko aktiiviseen puoluepolitiikkaan, mutta Ståhlberg taisi palata vielä eduskuntaan presidenttikauden jälkeen ja oli merkittävästi vaikuttamassa suuriin kansallisiin ratkaisuihin sitä kautta. Tämmöinen näköala on aika houkutteleva, että presidenttikokemuksen jälkeen voisi vielä tehdä hyödyllistä työtä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi muutenkin kuin eläkkeeltä.

Teksti Tuomo Lappalainen
SK 46/1999