Poliisi tiukkana: Rahaa ei saa kerätä mihin haluaa

Arpajaispäällikkö: ”Pitää noudattaa säädöksiä, joita tavarakaupasta tai riskipääoman hankkimisesta on annettu.”
Kotimaa 13.2.2014 13:00

Rahankeräysmainos Suomen Wikipedian etusivulla 9. helmikuuta 2014. © Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Verkon vapaa tietokirja pyysi lukijoiltaan rahaa.

”Jos Wikipedia on hyödyllinen sinulle, käytä pieni hetki ja auta pitämään se käynnissä ja mainoksista vapaana (- -)”, se ilmoitti suomenkielisillä sivuillaan.

Pyydetty summa oli kohtuullinen: 2 euroa.

Kuten tiedetään, siitä seurasi ongelma. Wikipedialla ei ollut rahankeräykseen lupaa, ja Poliisihallitus odottaa siltä nyt selvitystä asiasta.

Rahaa kertyi silti. Uutinen Poliisihallituksen kovistelusta suorastaan innosti suomalaisia: puolentoista viikon aikana he lahjoittivat Wikipedialle noin 75 000 euroa, laski Vesa Linja-aho blogissaan.

Tapaus herätti taas keskustelun Suomen lainsäädännöstä. Miksi rahankeräys on niin hankalaa?

Miksi Suomessa ei voi rahoittaa omia projektejaan keräyksellä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa?

Ja toisaalta, miksi ihminen ei saa antaa rahaa suoraan siihen tarkoitukseen, johon haluaa?

Esimerkkejä on muitakin. Radio Helsinki ei saanut kerätä kuulijoiltaan vapaaehtoista kuuntelijamaksua. Senja Larsen ei saanut kerätä rahaa Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjaansa varten. Rap-artisti Steen1 ei saanut pyytää yleisöltä tukea levyntekoa varten.

Nämä kaikki Poliisihallitus tulkitsi rahankeräyksiksi, joille ei ollut haettu lupaa.

Olisivatko ne lupia saaneetkaan? Luvan rahankeräykseen voi hankkia ainoastaan Suomessa rekisteröity yhteisö tai säätiö, jolla on yleishyödyllinen tarkoitus.

Senja Larsen ja Steen1 eivät ole yleishyödyllisiä yhteisöjä.

Lisäksi rahaa täytyy kerätä vastikkeetta, lahjoituksina. Jos vastineeksi tarjotaan kirjaa tai levyä, kyse on kaupankäynnistä.

Senja Larsen tai Steen1 eivät tosin edes markkinoineet kampanjoitaan rahankeräyksenä vaan joukkorahoituksena.

Joukkorahoituksen idea on perustaa hanke, jota ajatuksesta innostuneet voivat tukea pienemmällä tai isommalla rahasummalla. Jos rahaa kertyy riittävästi, hanke toteutetaan. Joukkorahoituksella on Yhdysvalloissa tehty esimerkiksi kirjoja, levyjä ja tietokonepelejä.

”Suomen lainsäädännössä ei ole sellaista käsitettä kuin joukkorahoitus”, sanoo arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho Poliisihallituksesta.

Pitäisikö se lakiin saada? Yleistä innostusta tuntuu olevan.

Laihon kanta on selvä.

”Me ei tarvita tässä maassa yhtään pykälää lisää”, hän sanoo.

Vaikka joukkorahoitus on terminä vieras, käytännössä sitä voi hankkia, Laiho sanoo. Mutta ”silloin pitää noudattaa niitä säädöksiä, joita tavarakaupasta tai riskipääoman hankkimisesta on annettu.”

”Nyt väitetään, että joukkorahoitus on uusi ja hieno innovatiivinen juttu, johon eivät olemassa olevan lainsäädännön määräykset sovellu. Eihän se niin ole.”

”Sitä taloudellista toimeliaisuutta koskevat monet säädökset.”

Yksi on se, että tuotteella tai palvelulla pitää olla tarkka hinta. Ajatus siitä, että jokainen voisi tukea projektia haluamallaan summalla, ei ole Suomessa mahdollinen.

Esimerkiksi Senja Larsenin kampanja oli Poliisihallituksen mielestä sekä rahankeräystä että kaupankäyntiä.

Kaupankäyntiä se oli siksi, että maksajalle luvattiin vastineeksi digitaalinen tai painettu kirja. Rahankeräystä se taas oli siksi, että projektia saattoi tukea vaikka euron lahjoituksella.

”Mitä esimerkiksi tehtäisiin sellaiselle joukkorahoituksella kertyneelle pääomalle, joka jää yli?” Laiho kysyy.

”Pistääkö toimeenpanija sen tyytyväisenä fikkaansa? Ei maksa siitä lahjaveroa eikä mitään muutakaan veroa?”

Olisiko Wikipedia voinut saada luvan rahankeräykseen? Periaatteessa kyllä. Se on yleishyödyllinen, ja sen Suomen-haara, Wikimedia Suomi, on rekisteröity yhdistys.

Kuinka kauan luvan saaminen kestää?

”Se kestää meillä valitettavasti aika kauan”, Laiho sanoo. ”Puhutaan kuukausista.”

Entä mitä Wikipedian keräämille rahoille nyt tapahtuu?

”Odotamme sitä Wikipedian selvitystä. Katsotaan, mitä sieltä tulee.”

Rahankeräyslaki on heinäkuulta 2006. Se on laki, joka tarkoitus on ”mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä”.

Lakiin valmistellaan parhaillaan muutosta, mutta se koskisi lähinnä tulkintaa yleishyödyllisyydestä. Tulevaisuudessa sellainenkin taho voisi kerätä rahaa, joka ei ole yksinomaan yleishyödyllinen.