Pohjois-Suomen kaivoskiistat kiihtyvät, mutta Greenpeace vaikenee

Kotimaa 22.9.2012 15:00

Kaivosalan syksy on kuuma.

Sotkamon Talvivaaran kaivosaluetta toukokuussa 2012. Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston on tarkoitus on lähikuukausina päättää, saako Talvivaara Sotkamo -yhtiö aloittaa uraanin talteenoton nikkelikaivoksellaan. Viraston on päätettävä myös, korottaako se kaivoksen päästörajoja, kuten yhtiö on toivonut.

Yhtiö haki valtioneuvostolta lupaa uraanin talteenottoon huhtikuussa 2010. Se myönnettiin viime maaliskuussa, mutta yhtiö tarvitsee vielä ympäristöluvan, jonka myöntää aluehallintovirasto. Päästörajojen muutosta yhtiö haki syyskuussa 2011.

Hakemukset kiihdyttivät jälleen keskustelun kaivosyhtiöiden ympäristöhaitoista, kaivoslainsäädännön jälkeenjääneisyydestä ja toiminnan puutteellisesta valvonnasta. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sai ottaa vastaan toistasataa uutta muistutusta ja vastustavaa lausuntoa.

Myös ympäristöministeriön on tehtävä syksyn aikana selvitys siitä, onko Talvivaaran toiminta- ja lupakäytännöissä rikottu Euroopan unionin ympäristölainsäädäntöä.

Selvitystä odottaa EU-komissio.

Kovistelu alkoi kirjallisesta kyselystä, jonka tekivät europarlamentaarikot Satu Hassi (vihr) ja Sirpa Pietikäinen (kok).

Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr) vakuuttaa, että EU-tutkinta on hyvä asia, jos se edistää kaivoslainsäädännön kehittämistä. Toisaalta kolme Talvivaaran osakkeenomistajaa on kannellut Niinistöstä oikeuskanslerille. Heidän mielestään Niinistön negatiiviset lausunnot yhtiöstä ovat olleet puolueellisia ja aiheuttaneet yhtiölle ja sen omistajille suurta vahinkoa.

Miten käy Kevitsan

Talvivaarasta on tullut viranomaisten, poliitikkojen ja kansalaisten huomion pääkohde – kaivoksesta on valunut ympäristön vesistöihin raskasmetalleja ja päästörajoja on ylitetty roimasti.

Mutta osansa saavat myös ulkomaiset kaivosyhtiöt.

Nordic Mines haki Laivakankaan kultakaivokselleen lupaa laskea jätevedet tarvittaessa suoraan luontoon. Sekä Raahen kaupunginhallitus että asukkaat vastustivat. Silti Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi kaivokselle keväällä määräaikaisen luvan, koska se ei aiheuta ”merkittävää haittaa”. Toissa viikolla Vaasan hallinto-oikeus kumosi luvan.

Samaan aikaan korkein hallinto-oikeus hylkäsi kanadalaisen First Quantum Minerals -yhtiön hakemuksen, joka koski Kevitsan kupari- ja nikkelikaivosta. Yhtiö olisi halunnut moninkertaistaa rajat, jotka kaivoksen nikkelipäästöille on myönnetty – jotta luvat vastaisivat todellista tarvetta.

Kaivos aloitti toimintansa Sodankylässä heinäkuussa. Kevitsasta uhkaa muodostua esimerkki siitä, miten löyhästi säädellystä kaivostoiminnasta jää valtiolle ja kunnille pikemminkin kuluja ja ympäristöhaittoja kuin tuloja.

First Quantum Minerals on väläytellyt mahdollisuutta, että se lopettaa kaivoksen, jos nikkelin maailmanmarkkinahinta yhä laskee. Jos näin käy, jää yksin Sodankylän kunnalle vajaan 10 miljoonan euron velat investoinneista.

Sanelua vai keskustelua

Kaivosten ympäristövaikutuksista kiistellään, mutta yksi keskeinen ympäristövaikuttaja on pysynyt vaitonaisena.

Sitä on ihmetelty muun muassa Stop Talvivaara -kansalaisliikkeen internetsivuilla.

”Entä Greenpeace? On ollut ihan hiljaa. Miksiköhän?”

”Eikö olisi jo korkea aika toimia, Greenpeace!”

Niin, miksi? Greenpeace on todennäköisesti maailman tunnetuin ympäristöjärjestö, joka tunnetaan suorasta toiminnasta ja räväköistä kannanotoista energia- ja ympäristönsuojelukysymyksissä. Mutta kaivosasioissa se on ollut pidättyväinen. Järjestö on lähinnä liittänyt nimensä muiden ympäristö- ja kansalaisjärjestöjen kannanottoihin. Omilla verkkosivuillaan se on ottanut kantaa kaivosasioihin viimeksi maaliskuun alussa.

Suomen Greenpeacen kampanjoista vastaa ohjelmajohtaja Tapio Laakso. Hän perustelee linjavalintaa järjestön maailmanlaajuisella strategialla. Laakso kiistää epäilyt siitä, että toiminnan puitteet saneltaisiin niin tiukasti kansainvälisestä pääkonttorista, ettei kansallisiin epäkohtiin voi tarttua.

Kampanjavalinnat ovat yhteisiä keskustelunaiheita, eivät sanelun tulosta, Laakso sanoo.

”Olemme tehneet selkeän analyysin siitä, mikä on koko planeetan tulevaisuuden kannalta tärkeintä. Se ei tarkoita, etteivätkö Suomen kaivostoiminnan päästöt olisi vakava ongelma – on aika käsittämätöntä, että valtioneuvosto myöntää Talvivaaralle lisäluvan uraanin esirikastamiseen kun tähänastisiakaan ympäristölupaehtoja ei kyetä täyttämään.”

”Toki on harmillista, että merkittäviä asioita jää syrjään – toinen tällainen katvealue meille on Itämeren suojelu.”

”Venäjällä on jatkuva öljykatastrofi”

Greenpeacella on nyt kaksi päätavoitetta: öljyn- ja kaasunporauksen täyskielto arktisilla alueilla ja pohjoisnavan ympärille perustettava suojelualue. Järjestön aktivistit – joukossa pääsihteeri Kumi Naidoo – seilasivat elokuussa viisi päivää Petšoranmerellä ja yrittivät jarruttaa Venäjän öljy- ja kaasujätin Gazpromin valmistautumista arktiseen öljynporaukseen.

Keväällä huomion kohteena olivat Alaskaa ympäröivät arktiset vesialueet, joilla Shell on käynnistämässä öljyn- ja kaasunetsintää. Aktivistit lukitsivat itsensä Helsingissä Shellin vuokraamaan jäänmurtaja Nordicaan.

Ohjelmajohtaja Tapio Laakson mielestä arktisten vesialueiden öljynporaus on estettävä. On järjetöntä porata alueella, joka on ollut kokonaan koskematon ja jota ilmastonmuutos sulattaa erittäin nopeasti, hän sanoo.

”Onnettomuusriski ankarien olosuhteiden takia on suuri, eikä öljykatastrofien torjuntaan ole edellytyksiä. Alaskassa on Shellin porausalueelta 1 600 kilometriä lähimpään rannikkovartioston tukikohtaan. Petšoranmerellä ei ole minkäänlaista kalustoa tai kapasiteettia torjuntaan.”

Gazpromin lähimenneisyydestä löytyy paljon öljyvuotoja ja laajoja öljyn saastuttamia alueita, Laakso muistuttaa. Silti siitä tulee ensimmäinen arktisilla vesillä toimiva kaupallinen öljyntuottaja, jos yhtiön hanke etenee suunnitellusti.

”Venäjällä vallitsee jatkuva öljykatastrofi. Sen öljyteollisuus päästää luontoon joka vuosi noin viisi miljoonaa tonnia raakaöljyä”, Laakso sanoo.

”Melkein kaikki Suomeen tuotava raakaöljy tulee Venäjältä, mutta meillä tunnutaan kirjoittavan ja tietävän paljon enemmän Nigerian suistoalueen öljypäästöistä kuin siitä, mitä naapurissa tapahtuu.”