Pitäisikö poliisin hakea sosiaalituen saaja töihin?

Kustaa Hulkko
Kotimaa 9.8.2013 07:16

Valtiotieteen tohtori Markku Lehto ja professori Juho Saari arvioivat, että ajatus vastikkeettoman sosiaaliturvan lopettamisesta on monimutkainen kysymys.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko avasi sosiaalipoliittisen periaatekeskustelun 4. elokuuta Ilkka-lehdessä. Hän sanoi, että vastikkeettomasta sosiaaliturvasta pitäisi päästä eroon.

Moni poliitikko tyrmäsi Risikon avauksen. Jotkut myös pitivät hyvänä, että sosiaaliturvan uudistamisesta keskustellaan.

Tänään ilmestyneessä painetussa Suomen Kuvalehdessä valtiotieteen tohtori, sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö Markku Lehto ja sosiologian professori Juho Saari kommentoivat Risikon ehdotusta.

Heidän mukaansa vastikkeellisuuden periaate ei ole Suomen sosiaalipolitiikalle vieras, mutta työvelvollisuus sosiaalitukien vastikkeena olisi kuitenkin hankala toteuttaa käytännössä. Lisäksi vastikkeellisuuden lisäämiseen liittyy myös merkittäviä periaatteellisia ongelmia.

Markku Lehto: Vastikkeellisuus normaalia

Markku Lehto muistuttaa, että valtaosa suomalaisista hyväksyy ajatuksen, että vastavuoroisuus tai vastikkeellisuus on normaalia kaikessa vaihdannassa.

”Sama periaate sisältyy myös suomalaiseen sosiaalivakuutukseen.”

Lehto johti sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistellutta Satakomiteaa vuosina 2007-2009. Hän muistuttaa, että suomalaiseen ajatteluun vaikuttaa vanha luterilainen perinne. Vanhimpia työetiikan ohjeita löytyy Raamatusta: ”ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”.

Lehdon mukaan Suomen sosiaalipolitiikassa tuosta ohjeesta kuitenkin poikettiin 1850-luvulla, jolloin säädettiin vaivaishoidosta. Tosin tiukempaan tulkintaan palattiin parikymmentä vuotta myöhemmin.

”Seuraavalla vuosisadalla tulkintaa lievennettiin useaan otteeseen 1920-, 1950- ja 1980-luvuilla, ja ryhdyttiin puhumaan jopa kansalaispalkasta eli täysin vastikkeettomasta korvauksesta”, Lehto sanoo (lue Sitran yliasiamiehen Mikko Kososen haastattelu).

”Mielenkiintoista nähdä onko suunta todella muuttumassa”, Lehto sanoo.

Nyt lainsäädäntö on kuitenkin kirjoitettu niin, että työ on ensisijainen vaihtoehto. Esimerkiksi toimeentulotukea saa vain siinä tapauksessa, ettei pysty elättämään itseään muuten.

Työttömän ei aina kannata ottaa työtä vastaan

Toisaalta työttömyyskorvaus on tarkoitettu työn etsimistä varten ja korvauksen saajan on otettava työtä vastaan. Ansioturvankin ammattisuoja kestää vain kolme kuukautta. Sen jälkeen täytyy periaatteessa mennä mihin tahansa työhön. Kysymys on siis siitä, mistä löytyy vastikkeeksi sopiva työ.

Vastikeidean puhdasoppinen toteuttaminen olisi kuitenkin hankalaa, vaikka laki onkin kirjoitettu näin. Lehdon mukaan on vaikea ajatella, että poliisi hakisi työllistettävän kotoa töihin ja vartija vahtisi vieressä työsuorituksia.

Sitä paitsi työttömyys ei aina johdu työpaikkojen puutteesta vaan siitä, että työttömän ei kannata ottaa työtä vastaan. Tällainen loukku on Lehdon mukaan myös este vastikkeellisuuden toteuttamiselle.

”Lain mukaan tarjottu työ pitää ottaa vastaan, vaikka se ei tuottaisikaan mitään. Arkijärki kuitenkin tukee ajatusta, että työttömällekin pitäisi jäädä työstä jotain vastiketta.”

Ihmiset tarvitsevat myönteisiä tönäisyjä

Lehdon mukaan ei ole itsestään selvää, miten syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten ongelmia pitäisi ratkoa. Hän korostaa sitä, että inhimillisistä syistä ratkaisuja pitäisi joka tapauksessa etsiä.

”On esimerkiksi työpajoja, joissa yritetään totuttaa työelämän kannalta sopimattomia asenteita ja toimintatapoja omaksuneita ihmisiä normaaliin elämänmuotoon ja päivärytmiin.”

Usein nämä keinot kuitenkin epäonnistuvat. Lehdon mukaan niitä käytetään sattumanvaraisesti – ja monesti aivan liian myöhään.

”Työvoima- ja sosiaalitoimistot katsovat kiireessään ongelmia kaavamaisesti ja läpi sormien ja maksavat korvauksia. Sitten kun lopulta yritetään jotakin, peli on jo menetetty eivätkä käytettävissä olevat panokset enää riitä.”

Syrjäytymisvaarassa olevan ihmisen käyttäytymistä leimaa lyhytjänteisyys. Pitkäjänteisyyden vahvistamiseksi tarvitaan usein valmentajan tai mentorin ”tönäisy”, aktiivinen impulssi.

”Se tarkoittaa sitä, että ulkopuolinen kertoo, mihin vallitseva toimintatapa johtaa ja suuntaa kohti parempia vaihtoehtoja kuin ohjattava omin neuvon löytäisi. Mitä nopeammin tällainen tönäisy annetaan, sitä parempi.”

Juho Saari: Vastikkeellisuudella monta merkitystä

Juho Saari muistuttaa ”vastavuoroisuuden” ja ”vastikkeellisuuden” monista merkityksistä. Viittaavatko ne ajassa taaksepäin vai eteenpäin ja millä aikavälillä sen pitää toteutua? Ja voiko yhden asian, esimerkiksi rahan, korvata toisella kuten työllä?

Useimmat ajattelevat, että kansalaisen pitää myös itse kantaa vastuuta elämästään.

”Missä määrin ihmiset ovat itse vastuussa esimerkiksi päihdeongelmistaan: onko alkoholismi holtittomuutta vai sairautta?”

Keskustelun taustalla ”solidaarisuusvaje” ja ”empatiakuilu”

Huono-osaisten asemasta käydyn keskustelun taustalla Saari näkee kaksi ilmiötä: solidaarisuusvajeen ja empatiakuilun.

Solidaarisuusvaje perustuu eroihin siinä, missä määrin eri ihmisryhmät on vakuutettu eri riskien varalta. Ne joita sosiaalivakuutus koskee, ovat toisilleen solidaarisia, kun taas sen ulkopuolella olevat ovat eri asemassa.

”Empatiakuilussa taas olennaista on se, miten määritellään raja ’meihin’ ja ulkopuolisiin, ’heihin’. Pidetäänkö esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomia, ylivelkaantuneita, vammaisia tai maahanmuuttajia meikäläisinä.”

Solidaarisuusvaje ja empatiakuilu riippuvat sosiaalisesta etäisyydestä: kuinka kaukana syrjäytyneet ja muut sosiaaliturvan tarvitsijat ovat hyvin toimeentulevan enemmistön jokapäiväisestä elämästä. Sosiaalisessa etäisyydessä kysymys on siitä, olemmeko samassa veneessä, kuinka pitkälle suomalaisuus yhdistää meitä.”

”Mitä kauempaa westendiläinen katsoo itähelsinkiläisen elämää, sitä kaavamaisempi käsitys siitä syntyy. Sama pitää paikkansa myös toiseen suuntaan.”

Tarvitaanko erillistä köyhyyspolitiikkaa?

Saaren mukaan sosiaalipoliitikot keskustelevat nykyään siitä, tarvitaanko erillistä köyhyyspolitiikkaa, vai riittävätkö kaikille yhteiset sosiaalipoliittiset palvelut ja tulonsiirrot.

”Suomessa on harjoitettu köyhyyspolitiikkaa vuodesta 1999 alkaen ja on tehty muutamia köyhyyspakettejakin.”

Saaren oma vastaus on se, että köyhät pärjäävät parhaiten, kun heidän ongelmiaan ratkotaan samassa järjestelmässä muun väestön kanssa. Nyt tosin kysytään myös sitä, onko koko väestön ”universaalisiin” järjestelmiin varaa.

”Asunnottomat on poikkeus tästä säännöstä. Heidän asioidensa hoitamiseksi tarvitaan erilaista logiikkaa, juuri heille kohdennettuja palveluja.”

Keskustelu

Risikon avaus ei ole mikään uusi.
Keskustelu hilloaa vajeita ja kuiluja.
Kilauttakaa Ilkka Taipaleelle.
Sillä kaverilla on myös tekoja tehtynä.
Vai säästöpoliisille lisää hommia?
Eriarvoisuus kasvaa ja sitä kautta
poliisillekin syntyy uusia tehtäviä.

Eipäs nyt pöljäillä millään poliiseilla.

Kyllä se ihan riittää, jos leikataan siitä rahasta ellei laiskuri kerrassaan halua tehdä mitään itsensä eteen.

Vinkujille suosittelen lämpimästi tutustumista Kalle Päätalon Iijoki-sarjaan, jossa kuvataan tuolloisen ”sosiaalituen” määrää, laatua ja myöntämisperusteita. Voi aloittaa vaikka ”Kunnan jauhot” -kirjasta.

Vähän tuli silloinkaan nälkään kuolleita, ja pääsääntöisesti kansan oikeustaju toteutui. Onhan toki meillä varaa enempään 2013, mutta harva eläisi aidosti puutteessa sittenkään vaikka peruttaisiin sosiaalietuuksia 1980-luvun tasolle. Päätalon perhe eli aidosti puutteessa, ja Kalle eli pitkään ahdingossa kovaa työtäkin tehden.

Mielelläni maksan vähän enemmän,
autan tukea tarvitsevia, sairaita, työttömiä ja puutteessa eläviä,
kunhan ei tarvitse Kalle Päätaloa ottaa nykyaikaan.
Aikansa kuvaksi hän kyllä käy.
Luolamiesten aikaankin oli maksumiehiä.

Sairaat voidaan kokonaan karsia tästä asiayhteydestä – tämä keskustelu koskee vain työkykyisiä ja työikäisiä, ja vastikkeen antaminen omalla toiminnalla yhteiskunnan luovuttamalle rahalle osoittaisi heistä useimpien olevan myös työhaluisia.

Kalle Päätalo oli pikkupojasta lähtien sisukas ja rehti työmies, ja sikäli malliksi kelpaava meille kaikille tänäkin päivänä, vaikka me pääsemmekin niin paljon helpommalla kuin raskaan ruumiillisen työn tekijät köyhällä Koillismaalla. Asenne on tässä tärkeintä.

Mikä ihmeen subjektiivinen oikeus muka on heittäytyä passiiviseksi ja odottaa saavansa kaikki samat etuudet kuin sellainen, joka haluaa tehdä jotakin hyödyllistä muille eikä vain lyödä läskiksi?

Kerroppa meille ”maksumies” mihin perustat käsityksesi siitä että työkykyiset ja työikäiset työttömät ovat työhaluttomia?

Muuten, Kalle Päätalon iijoki-sarja on ansioistaan huolimatta fiktiota. Yhtä älykästä olisi vaatia yhteiskunnan toimivan vaikka Sinuhe egyptiläisessä kuvatun mallin mukaan.

Mikä saa sinut kuvittelemaan että meillä on neljännesmiljoona ihmistä – joista huomattava osa erittäin korkeasti koulutettuja ja hienon työuran jo tehneitä ammattilaisia – haluaa vaan heittäytyä passiiviseksi?

Sanotaan että on ihan turha yrittää selittää pahalla tahdolla mitään sellaista jonka voi selittää typeryydellä mutta tuota sinun aivopieruasi on kerta kaikkiaan mahdotonta selittä typeryydellä.

Työttömät siis töihin väkisin. Hieno homma mutta mitäs työtä niillä teetettäisiin?

Oliskos varastomiehen homma tarpeeksi matalan vaatimustason homma? Riittävän nöyryyttävä vaikka Metson irtisanomalle viisikymppiselle projektipäällikölle? Tai vastavalmistuneelle diplomi-insinöörille? Tai Nokian irtisanomalle ohjelmistoarkkitehdille?

Sanotaan että Suomessa on 50 000 ihmistä jotka tekevät varastomiehen duunia. Nyt sitten otettaisiin kortistosta 50 000 ”työhalutonta lusmua” jotka pakotettaisiin varastoon duuniin, ilmaiseksi tietenkin.

Oliskos meillä sitten 100 000 varastomiestä? No eipä tietenkään: Työnantaja tottakai irtisanoisi ne 50 000 varastomiestä joille pitää ihan maksaa palkkaa ja ottaa kortistosta tilalle 50 000 orjaa…tarkoitan ”työharjoittelijaa” (tämmöinen järjestelmä on muuten nykyään ihan jatkuvassa käytössä Suomessa, työkkäri passittaa työnhakijoita 9€ päivittäisellä ruokarahalla työskentelemään ”työkykyä ylläpitävässä harjoittelussa” työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla).

Lopputulema olisi että kortistoon pamahtaisi 50 000 irtisanottua varastomiestä jotka on korvattu 50 000:lla työttömällä. Yhteiskunta maksaisi 100 000:lle ”työhaluttomalle lusmulle” työttömyyskorvausta joista 50 000 tekisi vastentahtoisesti pakkotyötä ja ne toiset 50 000 jotka alunperin tekivät ihan omasta valinnastaan varastomiehen duunia palkkaa vastaan voidaan sitten pakottaa vaikka siivoamaan, jolloin 50 000 siivoojaa saa puolestaan kenkää, jotka voidaan sitten pakottaa ilmaistyöhön vaikka lähihoitajiksi vaihtamaan vanhusten vaippoja jolloin 50 000 vanhustyöntekijää saa kenkää ja passitetaan bussiukuskeiksi jne.

Lopputulema olisi että viimeisetkin pienipalkkaiset matalan vaatimustason duunit häviäisivät koska niihin olisi saatavissa rajattomasti yhteiskunnan maksamaa ilmaistyövoimaa.

Toisin sanoen, sinä ”maksumies” kustantaisit ilmaistyövoimaa firmoille jotka siirtävät kiitollisena sinun rahasi veroparatiiseihin.

Olisitko silloin onnellinen?

Fiksuinta mitä Paula Risikko & Co. voisivat tehdä olisi poistaa tietyt ehdot täyttäviltä työttömiltä, esimerkiksi yli kymmenen vuoden työuran tehneiltä, opiskelukiellon ja sallisivat näiden ihmisten opiskella työttömyysturvan varassa itselleen uuden ammatin.

Nykyisessä systeemissä työttömät on pakotettu passiivisuuteen, esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai työväenopistossa opiskelu tulkitaan nykyisin siten että työtön ”ei ole työmarkkinoiden käytettävissä” ja hänet kirjataan opiskelijaksi joka ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen.

(Mikähän siinäkin on että kun työssä käyvä opiskelee iltaisin vaikka avoimessa yliopistossa niin mitään sanktioita ei tule mutta jos työtön syyllistyy samaan rikokseen niin tiput heti yhteiskunnan ulkopuolelle)

Nykymalli tuottaa syrjäytyneitä. Vaikka kuinka tarkoitettaisiin hyvää, lopputulos on toinen.

Nuoria jää alkutaipaleella koulujen ja työelämän ulkopuolelle kokonaan siksi, koska sosiaalituet sen mahdollistavat. Tällainen nuori saa kunnalta asunnon ja karkkirahat päälle, ja elää paljon leveämpää elämää, kuin samanikäinen nuori joka opiskelee opintotuella.

Mitä pahaa olisi siinä, että jollei hakeudu koulutukseen ja edes yritä päästä itsenäisen elämän syrjään kiinni, sosiaalituet eivät olisikaan yhtä ruhtinaalliset kuin tänä päivänä ovat? Tai että näille tarjottaisiin oman asunnon sijasta asuntolaa ja keittolautasta diskorahan sijasta? Voisi olla, että kouluttautuminen alkaisi kiinnostaa.

”TaRan” on aihetta palata peruskoulun äidinkielen opetukseen kertaamaan luetun ymmärtämistä. Hän väittää minun käsittävän, että työkykyiset ja työikäiset työttömät ovat työhaluttomia, vaikka kirjoitin sanatarkasti: ” tämä keskustelu koskee vain työkykyisiä ja työikäisiä, ja vastikkeen antaminen omalla toiminnalla yhteiskunnan luovuttamalle rahalle osoittaisi heistä useimpien olevan myös työhaluisia.”

– Kirjoitan siis nimen omaan, että useimmat heistä ovat työhaluisia, ja he uskoakseni myös osoittaisivat sen antamalla vastikkeen saamalleen rahalle, jos sellainen järjestelmä luotaisiin.

”TaRan” tyylilajilla ilmaistuna hänen henkinen suolitukoksensa purkautuu sen jälkeen niin rajusti ja äkillisesti, että sen tuotteilla lannoittaisi jo laajemmankin luomupellon, mutta hänen perustavan väärinkäsityksensä takia niitä ei ole aihetta kommentoida.

Fiktiivinen teos voi toki välittää riittävän totuudenmukaisesti ja havainnollisesti esimerkiksi tietyn ajankohdan vallitsevan asenneilmapiirin työntekoa kohtaan, vaikka ”TaRa” ei kerrokaan, minkä mallin mukaan hän itse vaatii yhteiskunnan toimivan. Hän vain karauttaa villiin laukkaan kimeästi parkuen, pysähtyäkseen hätäisesti laskemaan uusia päästöjä, joten mielekkäälle keskustelulle ei valitettavasti synny edellytyksiä.

Muistaakseni 90-luvun laman aikaan alueelle jossa pidän majaa ilmestyi uusia kaljabubeja sitä mukaa kun työttömyys lisääntyi…hassua…liekö siinä joku korrelaatio?

Pöytien äärellä istui enemmän asiakkaita kuin niihin olisi mahtunutkaan. Kun ovelta katsoi, kaljatiskistä näkyi vain ääriviivat kun savu peitti näkyvyyden (silloin savu oli vielä sallittua).

Pariin kolmeen otteeseen kävin kaunopuhein houkuttelemassa erästä apumiestäni työmaalle mutta en tainnut olla tarpeeksi valloittava esiintyjä…sinne hän jäi aina istumaan.

Jos poliisien pitäisi viedä työmiehiä töihin, tiedän kyllä monta osoitetta mistä työvoimaa löytyy.

Taitaa olla joku korrelaatio veronmaksajan avokätisyyden ja tämän mainitun seikan välillä.

Maksumies: Peruskoulussa ei käsittääkseni edelleenkään opeteta ajatusten lukua eikä rivien välistä lukemista. Tosin reilussa kolmessakymmenessä vuodessa on voinut tapahtua muutoksia, pitää kysyä lapsilta.

Muuten tuo purkauksesi kertoo meille turhankin selkeästi miten hieno persoona olet.

Otan osaa.

”Muistaakseni 90-luvun laman aikaan alueelle jossa pidän majaa ilmestyi uusia kaljabubeja sitä mukaa kun työttömyys lisääntyi…hassua…liekö siinä joku korrelaatio?”

Oli siinä korrelaatio. Silloinkin työttömiä kannustettiin ryhtymään yrittäjiksi ja kun starttirahaa tyrkytettiin ja tyhjiä liikehuoneistoja oli saatavilla lähes nimelliseen hintaan niin näitä mies ja kaljahana -baareja sikisi kuin sieniä sateella. Elivät aikansa ja kuolivat pois sitä mukaa kun yrittäjän rahat loppuivat.

Ei tarvitse, koska terve mies tulee hommiin kun tukiraha on katkaistu. Erityisesti tämä vastikkeellisuus pitää koskea terveitä MAMUJA. Eivät he edes itse odota viiden tähden palveuja vastikkeettomasti.