Pienet sahat pulassa: tukkipuu on kallista, selluhaketta joutuu myymään halvalla – voitot valuvat metsäjäteille

Sahatavaramarkkinoilla vallitsee huippusuhdanne. Ulkomaalaiset sahat pärjäävät, suomalaiset eivät, sanoo Sahateollisuus ry:n Kai Merivuori.

metsä
Teksti
Riitta Kylänpää
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalaisen sahateollisuuden kansainvälinen kilpailukyky on romahtanut, sanoo Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori.

Näin on Merivuoren mukaan tapahtunut, sahatavaralla on kova kysyntä.

Vielä 1990-luvun alussa Suomessa oli satoja itsenäisiä sahoja, enää noin 80. Niiden liikevaihto vaihtelee 23 miljoonasta yli 300 miljoonaan. Sahateollisuus ry:hyn niistä kuuluu 34 sahaa, jotka muodostavat puolet Suomen sahatavaran tuotannosta.

”Porukka sahaa yli puolet Suomen sahateollisuuden tuotannosta, mutta pääsi viime vuonna juuri ja juuri nollatulokseen.”

Suurimmat metsäalan yritykset, kuten UPM, Stora Enso ja Metsä Group, tekivät samaan aikaan yli kymmenen prosentin tulosta.

Tilanne on vähintäänkin outo.

”Sahatavaramarkkinoilla vallitsee huippusuhdanne, kysyntä on kova, mutta me emme pärjää. Sen sijaan keski-eurooppalaisilla sahojen johtajilla on suut messingillä.”

Merivuoren mukaan metsäjätit ostavat kaiken kuitupuun ja polkevat siten sen hintaa.

Metsänomistajien ainoaksi mahdollisuudeksi lisätä tuottoa jää kilpailuttaa yksityisiä sahoja tukkipuun hinnalla.

Tukkipuun hinta on noussut. Sahauksen sivutuotteena syntyy selluhaketta, jonka sahat myyvät metsäjäteille kuitupuun hinnalla.

“Kalliista tukista tuotettu hake menee 70 prosentin alennuksella isoille yrityksille”, Merivuori toteaa.

”Sahurit on istutettu maksajan pallille.” 

Ainakin yksi yksityinen saha, Junnikkala Oy, on jo ilmoittanut keskeyttävänsä puunoston.

Tilanne on niin vakava, että ainakin yksi yksityinen saha, Junnikkala Oy, on jo ilmoittanut keskeyttävänsä puunoston.

Yrityksen 8. toukokuuta päivätyssä tiedotteessa päätöstä perustellaan ”ylikuumentuneella raaka-ainemarkkinatilanteella”.

Sahateollisuus ry:n Merivuori ehdottaa, että metsäteollisuuden kaikki toimijat – suuryritykset sekä sahateollisuuden ja metsänomistajien edustajat – istuisivat saman pöydän ääreen etsimään ratkaisua tilanteeseen. Myös valtion edustajan pitäisi olla mukana.

”Markkinoiden vääristäminen ja turhat yhteiskunnan maksamat tuet on lopetettava, jos Suomessa halutaan jatkossa olevan yksityisiä puunostajia”, Merivuori kritisoi suuryritysten saamia tukia. 

 

Tänä vuonna 50 vuotta täyttävällä Pölkky Oy:lla on Kajaanissa yksi ja Koillismaalla kolme sahalaitosta. Lisäksi yritys omistaa puolet Kuusamon Hirsitalot Oy:sta.

”Tukkipuun hinta on kova. Kannattavuutta laskevat myös sietämättömiksi nousseet kuljetuskustannukset”, toteaa Pölkky Oy:n toimitusjohtaja Jouko Virranniemi.

Hän viittaa kansainväliseen sahateollisuuden kannattavuusselvitykseen, jossa oli mukana 36 maata: ainoastaan suomalaiset sahat tekivät tappiota.

”Maan hallitus ajaa kovaa politiikkaa: antaa markkinavoimien jyllätä. Se näkyy puun vääristyneenä hintakehityksenä, yrittäjällä pitää olla koko ajan turvavyöt kiinni. Sahojen kuitenkin pitäisi olla biotalouden selkäranka ja kannattavaa yritystoimintaa. Mikä on tulevaisuus, kun korkeasuhdanteessakaan ei saada tulosta tehtyä?”

Puuta Pölkky Oy on saanut ostettua toistaiseksi ”kohtuullisen hyvin”, mutta tulevaisuus pelottaa Virranniemeä.

”Tukkipuun hintataso on haasteellisessa tilassa koska sahatavaran hintakehitys on alle vuoden 2014 tason.”

Kuusamo Hirsitaloista iso osa tehdään liimapuusta, johon kelpaa ympärysmitaltaan ohuempikin puu. Mutta tuotannossa on myös perinteisiä hirsitaloja, ja sopivan paksuisen puun saanti on muuttumassa vaikeammaksi. Virranniemi syyttää siitä metsien suojelua.

”Laajimmat suojelumetsät sijaitsevat Suomessa etupäässä Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa, siis juuri Pölkyn hankinta-alueella.”

 

”Puuta riitti ja se oli järeää”, muistelee Meinrad Rohner yrityksensä, hirsiveistämö Alppisalvoksen alkuaikoja 2000-luvun alussa Hyrynsalmella.

Yrityksen ostamat mäntytukit olivat 100–150 vuotta vanhoja.

”Niissä oli mitä sahata”.

Nykyisin kunnon tukkipuuta saa vain satunnaisesti.

Muutos tapahtui nykyisen metsälain tultua voimaan vuonna 2014, jolloin kaadettavan puun läpimitta- ja ikärajoitukset poistettiin.

”Mänty kaadetaan jo noin 60 vuoden iässä, jolloin se ei ole ehtinyt järeytyä”, Rohner toteaa.

Hirrestä perinteisesti rakennettavan asuintalon seinän on oltava 22,5 senttiä paksu, joten hirren latvaosan on oltava läpimitaltaan yli 30 senttiä ja tyven yli 50 senttiä. Sellaiseen mittaan puu kasvaa 120–160 vuodessa.

Turvatakseen yrityksensä tulevaisuuden pariskunta alkoi etsiä toiminnalleen uutta paikkaa. Se löytyi Ruotsin Norbottenista. Rohner neuvotteli kymmenen vuoden sopimuksen vanhan yhteismetsän omistajien kanssa.

”Siellä puun kiertoaika on 90 vuotta.”

”Päätös oli iso sekä taloudellisesti että henkisesti, mutta päätimme lähteä ennen kuin katkeroidumme.”

Vaikka metsätalous on ”intensiivistä” Ruotsissakin, siellä siitä kuitenkin keskustellaan.

Rohnerin kokemus Suomesta on, että täällä metsäasioissa ei ole sananvapautta. Suuret toimijat sanelevat linjat.