Strategia

Perussuomalaisten rakettimainen nousu ei johdu vain muiden puolueiden epäonnistumisesta ja maahanmuutto- tai ilmastokeskustelusta.

Kotimaa 20.12.2019 06:00
Teksti Aurora Rämö kuvat Klaus Welp

Riikka Purra vain ilmestyi jostain. Kesäkuussa 2016 hän oli kevyesti ruskettunut ja pukeutunut vaaleaan kukkapaitaan. Matti Putkonen toivotti hänet tervetulleeksi kameran eteen.

Purra oli kirjoittanut perussuomalaisten ajatuspajalle raportin kansainvälisistä pakolaissopimuksista ja ”semihumanitaarisen” maahanmuuton torjumisesta. Nyt se julkaistiin Työmiehen tuumaustunnilla, puoluetyöntekijä Putkosen kuukausittaisessa videolähetyksessä.

Purraa tituleerattiin maahanmuuttotutkijaksi.

Hän puhui legaaleista prinsiipeistä, geopoliittisista asemista, järjestelmän legitemiteetistä.

On oleellista ymmärtää, Purra sanoi usein.

Perussuomalaiset ei ollut enää vuosiin ollut pelkästään aseen kanssa sekoilevia tonyhalmeita ja minareettikutsuja möliseviä hakkaraisia. Se oli hallitusneuvotteluita ja tärkeitä valiokuntia. Puolueella oli neljä ministeriä. Se oli onnistunut sanelemaan hallituksen pakolaispolitiikan – suomalaisittain hyvin tiukan.

Silti akateemisin sanankääntein puhuva nuorehko nainen – Purra oli juuri täyttänyt 39 vuotta – oli erikoisuus. Maisterisjätkien hallitushommista huolimatta perussuomalaisilla oli maine kouluttamattoman tuulikaappikansan puolueena.

Purra päätti videoluentonsa:

”Kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittaen, kuten fraseologia kuuluu, on siis mahdollista kiristää huomattavasti turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa.”

Hänet palkattiin puolueen poliittiseksi suunnittelijaksi.

 

Juha Sipilän (kesk) hallituksen pakolaispolitiikka – tai turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma, kuten sitä kutsuttiin – oli pitkälti kahden miehen käsialaa.

Sakari Puisto, Cambridgen huippuyliopistosta väitellyt filosofian tohtori ja nykyinen kansanedustaja, toimi tuohon aikaan perussuomalaisen oikeus- ja työministerin Jari Lindströmin erityisavustajana.

Hän oli osallistunut hallitusneuvotteluihin puolueen edustajana, vaikkei ollut mukana edes kunnallispolitiikassa.

Syksyllä 2015, kesken eduskunnan kesätauon, puhkesi pakolaiskriisi. Suomi ei ollut varautunut. Turvapaikanhakijoita tuli niin paljon, että systeemi ajautui kaaokseen.

Oli tehtävä jotain.

Tuona syksynä Sakari Puisto kutsui europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon vierailulle työ- ja elinkeinoministeriöön. Yhdessä he valmistelivat perussuomalaisten ehdotuksen toimenpideohjelmaksi.

Luonnoksesta iso osa meni läpi. Perussuomalaiset pakotti 80-kohtaiseen ohjelmaan niin paljon omia vaatimuksiaan, etteivät pienet kompromissit tuntuneet.

Keskustassa ja kokoomuksessa ei oltu tyytyväisiä. Mutta oli poikkeustilanne.

Halla-aho palasi Brysseliin, ja Puisto jatkoi Lindströmin neuvonantajana.

Kului pari vuotta, kunnes tuli seuraava poikkeustilanne.

Kesällä 2017 perussuomalaiset valitsi Halla-ahon uudeksi puheenjohtajakseen. Nuiva siipi onnistui vaihtamaan koko puoluejohdon.

Jyväskylän puoluekokouksesta puhutaan perussuomalaissa edelleen kuin vuoden 1995 jääkiekkokullasta.

Puoluekokousviikonloppua seuranneena maanantaina keskusta ja kokoomus kutsuivat Halla-ahon neuvottelemaan hallitusyhteistyön jatkamisesta. Puisto oli mukana Kesärannassa. Halla-aho oli soittanut ja pyytänyt.

Halla-aho vaati hallitusohjelman täysimääräistä toimeenpanemista, myös turvapaikkapoliittisen ohjelman toteuttamista kokonaisuudessaan.

Lopulta keskusta ja kokoomus ilmoittivat puoluejohtajien synkronoiduilla tviiteillä, ettei yhteistyötä perussuomalaisten kanssa ollut edellytyksiä jatkaa. Arvopohja erosi liikaa.

Seuraavana päivänä Timo Soini ja 19 perussuomalaista kansanedustajaa, työministeri Lindström heidän joukossaan, ilmoittivat lähtevänsä puolueesta. He muodostivat Uusi vaihtoehto -nimisen ryhmän, joka myöhemmin puolueeksi rekisteröitymisen yhteydessä otti nimen Sininen tulevaisuus, siniset. Soinin porukka jäi hallitukseen. Hallituskriisi peruttiin.

Lindströmin erityisavustaja Puisto oli siis neuvottelemassa Halla-ahon apuna samalla, kun Lindström lähti puolueesta Soinin mukana.

Puisto sai potkut avustajan tehtävästään.

Hänetkin palkattiin perussuomalaisten poliittiseksi suunnittelijaksi.

Perussuomalaisten puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Isolla Roobertinkadulla, tasan 99 askeleen päässä vanhalta toimistolta Yrjönkadulta.

Matias Turkkila on laskenut askeleet.

Uusi on matalakattoinen ja 1980-lukulainen. Ei miljoonien arvokiinteistö kuten edellinen. Ei älyovia, puusepällä teetettyjä aulatuoleja eikä näköalaa merelle.

Suomenlippustandaari, loisteputket ja seinäkello Ikeasta.

Turkkila, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja ja puolueen viestinnän yleismies, osoittaa ovettoman suihkukaapin kaltaista tupakkakoppia.

”Koetin huutaa jo edellisessä toimistossa, että onko pakko hankkia tuollainen. Mutta tästä ei yhtään pääse haju läpi!”

Hän menee koppiin seisomaan.

”Alkaa tällainen humina kun tänne menee.”

Perussuomalaiset on noussut tämän vuoden aikana Suomen suosituimmaksi puolueeksi. Joulukuussa 2018 kannatus oli gallupmittausten mukaan kahdeksan prosenttia. Nyt se on 24 prosenttia.

Sen ei pitänyt olla mahdollista. Halla-aho nähtiin edellisen puoluejohdon aikaan ongelmana, jolla oli kyllä uskollinen fanijoukko, mutta vain yksi viesti.

”Halla-aho on yhden asian mies, siinä hän on jonkinlainen monomaanikko. Hän on tullut politiikkaan maahanmuuttoteemalla ja tämän teeman takia”, Soini kirjoitti vuonna 2014 kirjassaan Peruspomo.

Vaikka nykyiset perussuomalaiset syyttävät Soinia monesta, tarkkanäköinen hän ainakin oli:

”Minä näen tämän kuviona, josta hyötyvät sekä Halla-aho että punavihreä rintama: aina kun maahanmuuttoasiat nousevat esille, Halla-aho hengenheimolaisineen ja punavihreä rintama voittavat ja minä häviän.”

Sakari Puisto alkoi laatia puolueen ilmasto-ohjelmaa helmikuussa 2018, yli puoli vuotta ennen IPCC:n raporttia.

Matias Turkkila suttaa puoluetoimiston neuvotteluhuoneessa jo viidettä paperiliuskaa.

Hän piirtelee ympyröitä, nuolia, aikajanoja ja pieniä mökkejä.

Turkkilan mielestä perussuomalaisten suosio perustuu aiheskaalan tasapainoiseen leventymiseen. Maahanmuuton vastustamisen rinnalle ovat nousseet erityisesti ilmastopoliittiset kysymykset.

”Kun poliittinen puolue yrittää työntää jotain itselleen tärkeää asiaa julkisuuteen, se tarvitsee ristiriitaparin.”

Perussuomalaisten ristiriitapari on vihreät.

Perussuomalaiset puhuvat lähes pelkästään vihreistä. Moni nykyisestä johdosta, Halla-aho, Purra, Juho Eerola, kertoo myös äänestäneensä vihreitä ennen perussuomalaistumistaan.

Vihreille erityisen tärkeitä asioita ovat hiilineutraalius, päästötön liikenne ja globaali vastuu.

Perussuomalaisissa huomattiin, ettei osa Euroopan konservatiivipuolueista ollut ymmärtänyt, kuinka tärkeiksi ilmastokysymykset olivat politiikassa nousseet. Vouhotukselle naureskeltiin, pidettiin hysteriana.

Puolue päätti kehittää oman näkemyksensä ennen kuin sitä alettiin kysellä. Sakari Puisto ryhtyi kirjoittamaan ilmastopoliittista ohjelmaa helmikuussa 2018, yli puoli vuotta ennen IPCC:n julkaisemaa ilmastoraporttia, joka räjäytti ilmastokeskustelun.

On ympäristöohjelmia ollut aiemminkin.

Puolue on vanhastaan puolustanut puhdasta luontoa ja vastustanut valtion puuttumista maanomistajien asioihin, kirjoittavat tutkijat Niko Hatakka ja Matti Välimäki tuoreessa artikkelissaan. Nyttemmin perussuomalaiset on irtautunut jatkuvasti selvemmin smp:läisestä maalaisasiasta. Se on tehnyt ympäristöasioista ideologisen kysymyksen. Tuulivoimaa vastustetaan yhä kovemmin ”anti-vihreistä” syistä.

Turkkila osoittaa paperille piirtämäänsä mökkiä. Se kuvaa ”tavallisen suomalaisen” taloa.

”Vihreiden kannattajien ratikkatodellisuus on ihan erilaista kuin arki Kajaanissa tai Lahdessa”, Turkkila sanoo.

”Näiden ihmisten korviin käy tosi huonosti, kun täältä Helsingistä sanotaan, että lopettakaa autoilu. Että autot pitää vaihtaa, bensan hintaa nostaa ja teillä periä tullimaksu.”

Keskustan ja kokoomuksen lisäksi myös perussuomalaiset ovat autoihmisten asialla.

”Putkonen ja entinen puoluesihteeri Ossi Sandvik ovat tuoneet tällaisen sanonnan: Ensin suomalainen työ ja yrittäminen, jos aikaa ja rahaa jää, maailman parantaminen.”

Turkkila toistelee painottaen jokaisen sanan alkua. EN-sin SUO-malainen TYÖ ja Y-rittäminen, JOS…

”Tämä on hyvä.”

Sitten ovat ne sananvapauskysymykset. Nykyinen hallitus, vihreät mukaan lukien, vaatii puuttumista vihapuheeseen ja niin sanottuun maalittamiseen. Kummankaan sisältöä ei ole määritelty, mutta tarkoitus on rajoittaa häiritseväksi ja uhkaavaksi koettua puhetta ja nettikommentointia.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) kannattaa virallista syyteoikeutta virkamiehiin kohdistuvissa joukkoistetuissa vihapuhekampanjoissa. Oppositiopuolue kokoomuksen kaksi edustajaa on jättänyt lakialoitteen maalittamisen kriminalisoimiseksi.

Muiden puolueiden mielestä kyse on sananvapauden turvaamisesta, perussuomalaisten mielestä sananvapauden rajoittamisesta.

Polarisoituneessa ilmapiirissä joutuu olemaan joko perussuomalaisten kelkassa sitä mieltä, että vallanpitäjät yrittävät suojella itseään kritiikiltä lainsäädännön keinoin, tai muiden puolueiden kanssa sitä mieltä, että ikävät kommentit ovat uhka henkilökohtaiselle turvallisuudelle ja koko oikeusvaltiolle.

Perussuomalaiset saavat tuon tuostakin tuomioita sananvapautensa käyttämisestä ilman erillislainsäädäntöäkin. Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen on tuomittu jo kaksi kertaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, Teuvo Hakkarainen ja Halla-aho kerran, Juha Mäenpäätä epäillään. Ano Turtiaisella on tuomio rikokseen kehottamisesta.

”Sananvapaus on meille perusarvo, mutta on hyödyllistä pitää mielessä, että suurin vahvuus on myös suurin heikkous”, Turkkila sanoo.

”Meidän kannattaa huutaa, kun on aihetta, mutta ei kannata vetää övereitä.”

Kesäkuussa 2019 Riikka Purra kirjoitti: ”Älkäämme tehkö omia maaleja vain siksi, että öyhöttäminen on kivaa.” Siirrettiinkö öyhöttäjät Brysseliin?

Riikka Purralla oli poliittisena suunnittelijana kaksi missiota. Ensimmäinen oli asiakeskeisyyden lisääminen.

Hän kiersi maakuntia ja palaveerasi eduskunnassa puoluejohdon mukana. Hän istui studioiden takahuoneissa, kun Laura Huhtasaari esiintyi 2018 presidentinvaalitenteissä. Hän koulutti eduskuntavaaliehdokkaat puhumaan ohjelmien mukaisesti.

”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että perussuomalaiset puhuivat maahanmuutosta aiemmin paljon abstraktimmin. Ei niin perustellen”, Purra sanoo.

”Nyt meillä on ihan selvät sävelet ja perusteet, minkä takia puhumme siitä niin paljon. On osoittaa euroja.”

Perussuomalaiset ovat liittäneet maahanmuuttoon lähes kaiken, Postin lakosta lähtien.

”Eivät ne ole mitään keinotekoisia yhteyksiä. Vaikkei alkuperäinen kysymys koskisi maahanmuuttoa, se vaikuttaa niin monilla sektoreilla, erityisesti rahan kautta. Sisäiseen turvallisuuteen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, postikiistaankin.”

Purran toinen tavoite oli parantaa puolueen imagoa.

”Meidän on turha kilpailla niistä kaupunkilaisäänistä, jotka menevät vihreille. Meidän kannattajakuntamme on muualla. Erityisesti naispuolisiin ihmisiin vaikuttaa hirveästi imago, eivät pelkät asiakysymykset. Meillä on tässä hirveästi haasteita, mutta kyllä me olemme menneet eteenpäinkin.”

Suurin osa perussuomalaisten äänestäjistä on työikäisiä miehiä.

”Kyse on myös samastuttavuudesta. Mitä enemmän naisia on mukana toiminnassa, sitä enemmän se tuo naiskannatusta.”

Purra on opiskellut Turun yliopistossa valtiotieteitä. Hän on tehnyt väitöskirjaa kansainvälisen politiikan oppialan perussuuntausten suhteesta muun muassa maahanmuuttoon.

Perussuomalaisten ajatuspajan silloinen toiminnanjohtaja, nykyinen puoluesihteeri Simo Grönroos tunsi Purran ”vuosien takaa”, tiesi väitöskirjan aiheesta ja pyysi Purraa kirjoittamaan ajatuspajalle raportin, joka esiteltiin vuonna 2016. Purra tunsi muitakin puoleen jäseniä, Halla-ahon esimerkiksi, ”jostain maahanmuuttojutuista”.

Puolueeseen Purra liittyi vasta työpaikan myötä.

Hän on edennyt nopeasti. Hän pääsi ensi yrittämällä Kirkkonummen kunnallisvaltuustoon, sitten eduskuntaan, hallintovaliokunnan johtoon, puolueen varapuheenjohtajaksi.

Kesäkuun 2019 puoluekokouksen alla, varapuheenjohtajaksi pyrkiessään, Purra kirjoitti blogiinsa: ”Älkäämme tehkö omia maaleja vain siksi, että öyhöttäminen ja normien rikkominen on kivaa.”

Mitä tarkoittaa öyhöttäminen?

”Itselleni on tärkeää, että meidän agendamme perustuu jollekin, että emme ole vain eri mieltä asioista”, Purra sanoo.

”Yritän itse välttää avauksissani sitä, että takertuisin yksittäisiin ihmisiin. Mieluummin menen linjoihin, asiaan.”

Aiemmat Halla-ahon rinnalle valitut varapuheenjohtajat Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen siirtyivät keväällä europarlamenttiin. Perussuomalaisten eurovaalilistalla oli Huhtasaaren ja Hakkaraisen lisäksi muitakin maakuntien ääniharavia, jotka eivät ole tunnettuja asiakeskeisyydestään.

Sakari Puisto myönsi jo presidentinvaalien aikaan Image-lehdessä, että Huhtasaaren käsitys evoluutioteoriasta oli kampanjalle ”pieni ongelma”.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi vastikään A-studiossa, että hallitusyhteistyön ongelmana ei ollut pelkästään Halla-aho, vaan myös varapuheenjohtajat Huhtasaari ja Hakkarainen.

Nykyinen perussuomalaisten kärki tuntuu haluavan näyttää enemmän jäisiltä ekonomisteilta kuin jytkyä huutavilta perunakauppiailta. Vaikuttaa vakavasti otettavalta eurooppalaiselta konservatiivipuolueelta, vähän kuin Ruotsissa.

Siirrettiinkö öyhöttäjät hillitympien ja hallitumpien tieltä Brysseliin?

”Ei, ei! Ei missään nimessä!”

”Hakkarainen varmaankin kuuluu tuohon kategoriaan, mutta hänellä on paikkansa kansansuosion huomioiden”, Purra sanoo. ”Enkä edes muista, missä vaiheessa kuulin, ettei hän tulekaan eduskuntaan.”

”Huhtasaaren kohdalla ehdokkuus oli toki tiedossa pitkään, hän oli eurovaalilistan vetonaula.”

Syitä perussuomalaisten suosiolle haetaan mielellään maahanmuuttovihamielisestä Länsi-Euroopasta.

Oikeistolaiset populistipuolueet ovat olleet nosteessa Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Hollannissa ja Ranskassa.

Perussuomalaiset kirjoittivat itsekin vaalivoiton jälkeen puoluetoimiston fläppitaululle: AFD, FPÖ, LEGA. Saksan, Itävallan ja Italian oikeistopopulististen puolueiden lyhenteet.

Ehkä olisi syytä katsoa myös itään. Berliinin muurin murtumisen jälkeen Latviasta on muuttanut lähes kolmasosa väestöstä, Liettuasta melkein neljäsosa ja Bulgariasta viidennes. Suurin osa länteen.

Keski- ja Etelä-Euroopasta lähti finanssikriisin aikaan enemmän ihmisiä kuin Syyriasta pakolaisia. Bulgarialaisen yhteiskuntatieteilijän Ivan Krastevin mukaan lähtijöitä ovat ne, joilla on siihen mahdollisuus. Itään jääneiden on esitettävä länsimaalaista sivistyneistöä, vaikka arkitodellisuus on toinen. Se on aiheuttanut takapotkun: nationalismin nousun.

Suomi on täynnä pieniä latvioita ja bulgarioita. Kehyskuntia ja reuna-alueita, joiden asukkaista parhaiten pärjäävät muuttavat suuriin kaupunkeihin lähelle sähköautojen latauspisteitä. Juuri niillä alueilla perinteisten puolueiden kannatus valuu perussuomalaisille. Kaupunkien laidoilta, Väli-Suomesta, jossa on vielä palveluja ja pari vauvaa, mutta kuinka kauan.

Kannattajissa on yrittäjiä ja duunareita, mikä on poikkeuksellista. Varsinkin, kun puolueella ei ole selkeää työmarkkinapoliittista kantaa.

Ehkä kyse ei ole pelkästään siitä, ketkä tulevat, vaan siitä, että kaikki lähtevät pois.

Kaustislainen Mauri Peltokangas teki vaalivideoita, joissa hän istuu autossa ja huutaa. Hän sai enemmän ääniä kuin Jutta Urpilainen.

Matias Turkkila levittää perussuomalaisten puoluelehden kokoushuoneen pöydälle.

”Meillähän on tämä vanha mediakahnaus.”

”Kun me olemme aina, että voi voi kun meitä syrjitään ja on niin kurjaa ja vihreillä menee niin hyvin. Sen seurauksena meillä on syntynyt motivaatio tehdä itse ja rakentaa plattaa, jota ei voi ottaa meiltä pois.”

Vaalien jälkeen Turkkilaa kutsuttiin erääksi voiton arkkitehdiksi, aivoiksi vaalistrategian takana.

Perussuomalaisten populistista mediastrategiaa on vaikeaa voittaa.

Jos media ei kirjoita tai kutsu haastatteluihin, se todistaa puolueen uhriutumisen olevan oikeutettua ja perussuomalaisten omat kanavat vahvistuvat entisestään.

Jos media kirjoittaa ja kutsuu haastatteluihin, ne on tehty väärin ja puolueellisesti.

Jos oikeusasteista tulee tuomioita – siitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – perussuomalaiset näyttäytyvät sananvapauden marttyyreinä, joita valtiovaltakin riepottelee.

Kussakin puoluelehden jutussa yritetään saada risteämään mahdollisimman monta kannattajille tärkeää asiaa.

”Tässä esimerkiksi, kahden tien risteys.”

Turkkila näyttää lyhyttä referaattia puoleen edustajien puheenvuoroista eduskunnan kyselytunnilla:

”Suomessa yli puoli miljoonaa työnhakijaa. Hallitus jakaa työlupia jopa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille.”

”Tässä on sekä duunariaseman heikennys että ei-toivottu maahanmuutto. Aivan erityinen polttopiste.”

Kirjoitustyyli on paatoksellinen. Vain omia edustajia haastatellaan. Turkkila sanoo, ettei lehti kirjoittaisi omaa puoluetta kritisoivaa juttua. Puolue puhuu itsekin viestinnästään propagandana.

Facebook on erityisen vaikuttava kanava. Kuukauden seurannan perusteella perussuomalaisten päivitykset aiheuttavat kymmenkertaisen määrän tykkäyksiä, kommentteja ja jakoja verrattuna vihreiden puoluesivuun, joka on toiseksi suurin.

Moni valtakunnan politiikassa tuntematon perussuomalainen on hurjan suosittu netissä. Kaustislainen Mauri Peltokangas teki tuhansien näyttökertojen Youtube-videoita, joissa hän istuu autossa ja huutaa. Peltokangas nousi keväällä eduskuntaan. Hän sai enemmän ääniä kuin Jutta Urpilainen (sd).

Osa puoleen kansanedustajista ja työntekijöistä ei ole käynyt broilerikoulua nuorisojärjestössä vaan Turkkilan perustamalla keskustelupalstalla. Hommaforum rakennettiin jatkoksi Halla-ahon blogin vieraskirjan keskusteluille.

Nörttien kapina, Turkkila on sanonut.

Palstalla Halla-ahoa on kutsuttu – ja kutsutaan yhä – Mestariksi.

Perimätiedon mukaan nimitys on peräisin suomalaisista uusnatseista kertovasta dokumentista vuodelta 1994. Tv-ohjelmassa Sieg Heil Suomi on kohta, jossa aurinkolaseihin ja barettiin pukeutunut Arjalaisen Germaani Veljeskunnan edustaja seisoo mökin kuistilla ja sanoo: ”Mestari on meille suosiollinen.”

Vitsihän se alun perin oli, sellainen, joita nykyiset ylilaudat ovat täynnä. Mutta myös sellainen, josta tulee ongelmia valtakunnanjulkisuudessa.

Vaalien alla puolueen sosiaalista mediaa hoitavat harkitsivat niin sanotun meemipankin perustamista. Sivua, jolle olisi koottu propagandaa levitettäväksi. Todettiin, ettei sellaista tarvita.

Kannattajat askartelevat ja levittävät sitä ihan tarpeeksi itsekin.

 

Jussi Halla-ahon on pitänyt opetella miettimään sanomisiaan.

Hän palasi europarlamentista viime keväänä. Hänellä on nyt kaksi työhuonetta, Ison Roobertinkadun puoluetoimistossa ja eduskunnassa.

”Varmasti jokaisella puheenjohtajalla on koko ajan takaraivossa, että pitää ottaa huomioon muitakin kuin omat näkemyksensä, kun ottaa kantaa mihin tahansa asiaan”, Halla-aho sanoo.

Hän syö myöhäistä lounasta pikkuparlamentin ruokalassa. Maanantai on talon hiljaisin päivä, edustajien maakuntapäivä. Halla-aho on pyörinyt viikonlopun Tampereella, Vetelissä ja Oulussa. Kentällä. Muiden puolueiden tapaan perussuomalaiset rakastaa kentästä puhumista.

Perussuomalaisten kannatus lähti nousuun viime vuodenvaihteessa, juuri kun Oulussa alkoi paljastua lukuisia epäiltyjä alaikäisten seksuaalisia hyväksikäyttöjä ja raiskauksia. Tekijöiksi epäiltiin turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita miehiä.

”Sellaista helppoa selitystä on tarjoiltu”, Halla-aho sanoo. ”Oulun tapahtumia ja sitä, että ilmastokeskustelu lähti niihin aikoihin laukalle.”

Perussuomalaisten puoluetoimijat tuntuvat olevan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että suosio johtuu osittain tai jopa suurimmaksi osaksi Halla-ahon esiintymisestä vaalitenteissä.

Halla-aho on sitä mieltä itsekin, mutta itsekehun sijaan hän päätyy syyttämään mediaa.

”Monella ihmisellä oli lähinnä Ylen ja Hesarin uutisointiin perustuva mielikuva perussuomalaisista. Meillä oli aika kiitollinen lähtöasetelma, koska mielikuva oli niin huono, että mikä tahansa kontakti paransi sitä.”

Halla-aho on koulutukseltaan tohtori ja työskennellyt tutkijana, mutta älykköimagostaan huolimatta hän viittaa harvoin akateemisiin teksteihin tai luotettaviin tutkimuksiin. Mieluummin hän valittaa tiedotusvälineiden tekemisistä.

”Yritän, olen aina yrittänyt, lähestyä tätä asiaa lähinnä arkijärkeilyn ja ympärillä tapahtuvien asioiden ja uutisoinnin kautta”, Halla-aho sanoo.

Toisaalta hän on sitä mieltä, että perussuomalaisille ei ole koskaan ollut haittaa siitä, että muut haukkuvat.

”Yritämme tietoisesti välttää itsestämme puhumista ja sellaista, että taas meitä sorrettiin.”

Onko perussuomalaiset nyt omasta mielestään uhri vai eikö ole?

”Olemmehan me epäilemättä epäreilun kohtelun uhri monessakin suhteessa, mutta emme me mielestämme kauheasti jumitu siihen, vaan teemme omaa asiaamme.”

Vaikka jumiutumattomuus ei juuri näy puolueen ulkopuolelle, ainakin oppositiossa perussuomalaiset on vetänyt omaa linjaa. Se ei ole lähtenyt kokoomuksen ja kristillisdemokraattien välikysymyksiin, vaan tehnyt omia vaatimuksia. Puolebarometrissäkin perussuomalaisia pidetään linjaltaan selkeimpänä.

Joulukuisen hallituskriisin alkumetreillä puolue keskittyi ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) kaatamiseen, ei niinkään entisen pääministerin Antti Rinteen (sd) postisotkuun. Uusiin hallitusneuvotteluihin se ei yrittänyt tupata kokoomuksen tapaan vaan vaati uusia vaaleja.

Perussuomalaiset on löytänyt lokeronsa akselilta, jolla perinteiset puolueet eivät operoi. Vastakkainasettelun painopisteet ovat muuttuneet, ja perussuomalaiset ajavat niiden vakiintumista.

”Uusilla, relevanteilla jakolinjoilla perussuomalaiset ja vihreät ovat ainoat puolueet, jotka ovat löytäneet selkeästi paikkansa.”

Se tarkoittaa, että puolueella on selkeä kanta maahanmuuttoon ja ilmastotoimiin, muttei esimerkiksi sosiaaliturvaan ja ulkopolitiikkaan.

Perinteisillä puolueilla asetelma on toisinpäin. Niillä on lokeronsa, kun vastakkain asetetaan maaseutu ja kaupunki tai palkansaajajärjestöt ja työnantajajärjestöt.

”Niissä meillä on puolueen sisällä paljonkin erilaisia näkemyksiä, suorastaan ääripäistä”, Halla-aho sanoo.

”Juoksussa on joutunut perehtymään asioihin, joista ei tiennyt yhtään mitään. Sellaisiin politiikan sektoreihin kuin sote-politiikka, energiapolitiikka tai metsäpolitiikka. Ne olivat hyvin vieraita.”

 

Asioilla on tapana toistaa itseään.

Soinille halla-aholaiset olivat ongelma, Halla-aholle ongelma on puolueen nuorisojärjestön niin sanottu etnonationalistinen siipi.

Osa aktiiveista kannattaa suoranaista rotuerottelua. Erityisesti Lapin ja Pirkanmaan nuoriso-osastojen mukaan juutalaiset ja ei-valkoiset tulisi ”ohjata pois Suomesta”: suomalainen voi olla vain geeniperimän kautta.

Nuorisojärjestön kolmas varapuheenjohtaja Toni Jalonen julkaisi eurovaalien alla järjestön Twitter-tilillä kuvan tummaihoisesta perheestä ja kirjoitti saatesanoiksi: ”Äänestä Perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä.”

Opetus- ja kulttuuriministeriö perui järjestön tuet rasistisen kannanoton takia ja vaatii palauttamaan jo maksetut. Syynä nuorisolain rikkominen.

Halla-aho on sanonut, että etnonationalisteiksi itseään kutsuvat ovat väärässä puolueessa. Varapuheenjohtaja Juho Eerola puhuu suoraan natseista.

Suurin osa järjestönuorista ei kannata rotuoppien soveltamista, mutta pieni porukka on niin äänekäs, että eri mieltä olevat on potkittu pois yhteisistä keskusteluryhmistäkin.

Tolkuta siinä asiakeskeisyyttä ja nostata imagoa.

”Nuorisojärjestössä on parin viime vuoden aikana ollut ongelmana, että jaetaan kunniamerkkejä siitä, kuinka paljon on saatu taas vahinkoa aikaiseksi itselle ja puolueelle. Hiljainen enemmistö on jäänyt vähän panttivangiksi muutamalle öyhöttäjälle”, Halla-aho sanoo.

Nuorisosiiven mielestä emopuolue on liian maltillinen. Halla-ahon mukaan perussuomalaiset on sitoutunut demokraattiseen vaikuttamiseen.

”Jos joku on sitä mieltä, että pitää olla muitakin keinoja, niin siinä kulkee jonkinlainen hyväksyttävyyden raja.”

Nuorisojärjestön kannanottoja setviessään Halla-aho on korostanut, ettei puolueen mielestä suomalaisuus ole kiinni geeniperimästä.

Silti, kun taksia ajava demareiden kaupunginvaltuutettu Abdirahim HusuHussein tviittasi jättäneensä rasistisesti puhuneen asiakkaan keskelle moottoritietä, Halla-aho tarttui nimenomaan Husseinin taustaan.

Hän kirjoitti: ”Ei somalialaista liikennekulttuuria taksialalle, kiitos!”

Husseinin tarina osoittautui keksityksi.

Siitä huolimatta: Hussein on asunut Suomessa 25 vuotta, puhuu kieltä, käynyt koulut, on työelämässä ja yhteiskunnallisesti aktiivinen.

Miksi syntymämaa oli ensimmäinen asia, jonka Halla-aho nosti esiin?

”Tällä tietysti humoristisesti viittasin hänen ilmoitukseensa siitä, että hän oli jättänyt ihmisen moottoritielle, mikä on kiellettyä tieliikennelaissa.”

Mutta se tausta.

”En pitäisi Husseinia minään integroitumisen menestystarinana. Voidaan kysyä, olisiko hän noilla meriiteillä politiikassa, jos hän ei olisi maahanmuuttaja.”

Ennen valtuustoa Hussein työskenteli järjestöissä, konsulttina ja radiojuontajana. Se on melko tavallinen tausta poliitikolle.

 

Halla-aho ei edes pidä poliitikon työstä.

Ei sovi luonteelle lainkaan, hän sanoo.

Puoluejohdon mahdollisesta elitismistä hän ei ole huolissaan, ”toisin kuin poliittiset vastustajamme ja media”.

”Yksi asia, mistä en itse kovin paljoa pitänyt vanhoissa perussuomalaisissa oli, että junttimaisuudesta tehtiin brändi.”

”Ei junttimaisuus häiritse, juntti on ihminen siinä missä muutkin, mutta minusta ei pidä ottaa sivistys- ja kouluttautumisvihamielistä asennetta.”

Pitää kuitenkin välttää viihtymästä liian hyvin.

”Paras suoja laitostumista vastaan on pysytellä sopivan huonoissa väleissä kaikkien kanssa.”

 

Oikaisu

Juttua on päivitetty 27.12. kello 17.37: Korjattu perussuomalaisten ministerien määrä, joka oli 2015–2017 neljä ja 2017 lyhyen aikaa viisi. Aiemmin jutussa kerrottiin virheellisesti, että ministereitä olisi ollut kolme.

Sisältö