Perussuomalaiset jahtaavat sopivaa vihollista

Jatkossakin Timo Soini mätkii mediaa, arvioi politiikan tutkija Mari K. Niemi.
Kotimaa 14.8.2015 07:30
Timo Soini perussuomalaisten puoluekokouksessa Turun Logomossa 9. elokuuta 2015. © Jussi Nukari / Lehtikuva

Hallitusvastuun myötä perussuomalaiset ovat puolueena uudessa tilanteessa. Valta-asemastaan käsin puolue ei voi enää uskottavasti kritisoida politiikan eliittejä. Samalla ylilyönnit maahanmuuttokeskustelussa ja peruuttelu EU-politiikassa ovat heikentäneet sen mahdollisuuksia esiintyä poliittisena vaihtoehtona.

Hallituksessa perussuomalaisten on asemoitava itsensä uudelleen. Puolueen on päivitettävä hyökkäävää retoriikkaansa vastuupuheeksi ja perusteltava kannattajilleen puolueen uusi poliittinen asema. Miksi hallituksen politiikka tulee hyväksyä? Mikä on se vaihtoehto, jonka puolue nyt tarjoaa?

 

Populistinen protesti ammentaa voimansa ”kansan” ja eliittien vastakkainasettelusta. Tällaista puhetapaa ovat myös perussuomalaiset toistuvasti hyödyntäneet. Puolueella on nyt kuitenkin ongelma: tarkoituksenmukaiset, omien herättelyyn sopivat viholliset ovat vähissä.

Vielä vuoden 2011 eduskuntavaalien alla vihreät oli perussuomalaisille hyödyllinen vastapari. Erilainen kannattajapohja varmisti, ettei vihreisiin kohdistuva roisikaan pilkka suututtanut omia. Tämä vastakkainasettelu menetti kuitenkin merkitystään, kun puolue kasvoi vihreistä ohi.

Uudeksi päävastustajaksi valikoituivat saman kokoluokan ”vanhat puolueet”.

Sitten nousu hallitukseen laukaisi tämän jännitteen. Perussuomalaiset puhuvat nyt yhteisellä suulla aikoinaan ivaamiensa kokoomuksen ja keskustan kanssa.

Puolue on vaikeuksissa myös tärkeimpien asiakysymystensä kanssa. Taipuminen hallituskumppanien tahtoon Kreikka-politiikassa vie pohjaa EU-kritiikiltä. Maahanmuuttokeskustelun kompastuminen natsismisyytöksiin taas vaikeuttaa tuon aiheen politisointia ainakin lyhyellä aikavälillä.

Ei siis ihme, että sekä puheenjohtaja Timo Soini sekä europarlamentaarikko Jussi Halla-aho rämpyttävät sitä kieltä, joka vielä pingottaa jännitteisenä. Median kriittinen suhde valtaapitäviin kun on ja pysyy.

 

Timo Soini kuuluu perussuomalaisten perustajiin ja on kiistatta ollut puolueensa tarinan päähenkilö. Julkisuudessa hän on ollut myös ahkera perussuomalaisten tarinan tulkitsija.

Oman asemansa ja puolueensa yhtenäisyyden ylläpitämisessä Soini on käyttänyt varoittavana esimerkkinä kertomusta puolueen edeltäjän Smp:n hajoamisesta. Oppi kuuluu, että jos väki ei pysy yhdessä, kukaan ei ole mitään.

Hallituksessa perussuomalaiset joutuu nyt muuttamaan taktiikkaansa. Muutos pitäisi kuitenkin saada aikaan niin, että mahdollisimman moni kokisi puolueen edelleen omakseen ja äänestämisen väärtiksi. Vaikka eroa eurosta vaativan ja kansanedustaja Olli Immosta julkisesti puolustaneen Sebastian Tynkkysen valinta puolueen 3. varapuheenjohtajaksi oli Soinille kiusallinen, palvelee se kuitenkin tätä tarkoitusta, sillä Tynkkysen tavoin ajattelevia on puolueessa paljon.

Soini on kyllä itsekin yrittänyt punoa puolueen haaroja yhteen. Nuivan manifestin allekirjoittajia ja Hommaforumin aktiiveja löytyy nyt aivan puolueen sydämestä. Siksikin Immosen tapaus on ollut Soinille vaikea ja epäkiitollinen hoidettava.

Hallituskelpoisuutensa ja yleisen poliittisen hyväksyttävyytensä säilyttämiseksi perussuomalaisten olisi silti tehtävä pesäero niihin jäseniinsä, joiden rasistiset tai muukalaisvihamieliset koepallot toistuvasti koettelevat yhteiskunnan sietorajaa.

 

Puolueen käänteet ovat olleet vaikeasti ennakoitavissa.

Perussuomalaisten suurvoitto vuoden 2011 eduskuntavaaleissa yllätti myös julkisen sanan edustajat. Vaalien jälkeen moni arvioi, että perussuomalaisia äänestäneet pettyisivät pian, koska puolue ei voisi oppositiosta käsin vastata siihen kohdistuviin odotuksiin.

Perussuomalaiset kuitenkin piti pintansa.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen arviot saivat taas kyytiä, kun puolue tarttui hallitusvastuuseen. Se myös pysyi ruodussa, vaikka hallitusohjelman saama kansalaispalaute kylmäisi ketä tahansa populistijohtajaa.

Perussuomalaisten kentällä moni odottaa näkevänsä puolueen tavoitteiden toteutuvan. Puolueväki miettii, koska puolue sitten muuttaa maan politiikan suuntaa jos ei nyt, hallituksessa.

Toistaiseksi puolueen suurin vaikutus on kohdistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun. Aiempaa kovempi Euroopan unionin, maahanmuuton ja kehitysyhteistyön kritiikki on Suomessakin jo arkea.

Monille perussuomalaisista tärkeää onkin ollut jo se, että heidän ajatuksensa ja arvomaailmansa ovat saaneet tilaa julkisessa keskustelussa.

He saivat äänen, ja politiikassa sanat ovat tekoja.

 

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, Turun yliopiston erikoistutkija ja Strathclyden yliopiston vieraileva tutkija Skotlannissa. Niemen Ylämaan kettu -blogi löytyy täältä.