Peliriippuvuus ahdistaa: ”Tulee semmoinen viha, että alkaa hakata seinää”

SK:n arkistoista: Maaliskuussa 2013 kolmekymppinen Juho oli pelikuntoutuskurssilla.
Kotimaa 30.3.2014 08:30
© Outi Kainiemi

Jos ei ole itse koskaan pelannut, ei voi täysin ymmärtää.

Päättäväistä askellusta pankkiautomaatille.

Kärsimätöntä odotusta pelisalin rahanvaihtopisteellä.

Tihentyvää jännitystä, kun eurot sujahtavat pelikoneen sisuksiin.

Voittojen tavoittelun tuomaa mielihyvää, pelaamisen euforiaa.

Ja koko ajan takaraivossa kolkuttavaa tunnetta, että näin ei pitäisi toimia. Ei nyt, ei huomenna, ei ehkä koskaan enää.

Vaikeinta on käsittää, miltä tuntuu, kun pelaamiseen tarkoitetut rahat on hävitty ja tulee pakko voittaa ne takaisin.

”Siinä vaiheessa iskee ahdistus. Mutta sitä on vaan pakko tehdä. Ja sitä tekee niin kauan, että rahat loppuvat”, selittää jyväskyläläinen Juho, joka osallistui maaliskuussa Sovatek-säätiön järjestämälle pelikuntoutuskurssille.

Juho ei halua sukunimeään julkisuuteen, sillä hänen pelaamisensa ei ole pitkään aikaan ollut hallinnassa.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu