Pekkarinen sai voimakkaimmat aplodit, Kiviniemi pisimmät

Kotimaa 12.6.2010 11:14

Keskustan puheenjohtajakampanja huipentui ehdokkaiden viiden minuutin mittaisiin itsensäkehumispuheisiin.

Ennen niitä kokouspaikalla arvioitiin yleisesti, että Mari Kiviniemi olisi niukassa johdossa ennen Mauri Pekkarista, mutta ”Super-Maurikaan” ei ollut vielä vailla mahdollisuuksia. Kiviniemellä oli myös enemmän nimekkäitä tukijoita, vaikka Pekkarinenkin oli saanut taakseen muun muassa europarlamentaarikko Hannu Takkulan ja ex-puoluesihteeri Eero Lankian.

Kiviniemi puhui niin kuin ennakkosuosikit yleensä: kieli keskellä suuta ja virheitä välttäen. Hän korosti keskustan sivistysroolia ja muistutti viime aikojen vaaliraha- ja muihin skandaaleihin viitaten, että puolueen ”lipun pitää aina liehua puhtaana”. Kiviniemi yritti myös karistaa häneen lyötyä citykepu-leimaa muistuttamalla, että vastakkainasettelu eri alueiden välillä ei ole keskustalaisuutta. ”Ihmisten arvoa ei lueta postinumerosta”, hän letkautti.

Pekkarisen puhe oli paljon vauhdikkaampi ja tunteisiin vetoavampi. Hän palautti ihmisten mieliin pitkän kokemuksensa, kaikki ministerit joita hän oli eri käänteissä tukenut ja julisti lopuksi: ”Nyt minä olen valmis.” Kokousväki sai kuulla Pekkarisen haluavan asettua ”kaikessa heikoimman ja tavallisen palkansaajan puolelle”, ja että pääministerinä hän kutsuisi ensi töikseen kaikki osapuolet neuvottelemaan yli vaalikauden ulottuvasta selviytymisohjelmasta. Pekkarisen aplodit olivat Kiviniemeä raikuvammat, mutta Kiviniemen vastaavasti Pekkarista pitemmät.

Muista ehdokkaista Paavo Väyrynen vitsaili ”luontaisen vaatimattomuuden” estävän häntä kertomasta, kenellä ehdokkaista on parhaat näytöt muun muassa talous-, ulko- ja Eurooppa-politiikassa. Timo Kaunisto puolestaan muisteli menneitä taisteluvuosiaan MTK:n tiedotuspäällikkönä, kun EU-herroille piti kertoa, kuinka vaikeissa oloissa maata Suomessa viljellään.

Kaunisto ruoti myös ehdokkaista suorimmin keskustan nykytilaa. Hänen mukaansa puolueessa ei ole osattu erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin. ”Avataan yhdessä uusi ovi”, hän vetosi.