Parempi kuin Patrik Laine? – Tapparan B-juniori Patrik Puistola on ”kokonaisvaltaisempi pelaaja”

15-vuotiaan tulevaisuuden ennustaminen on lantinheittoa. Yksi paha vamma voi torpata unelman jääkiekkourasta.
Kotimaa 17.9.2016 11:03
Teksti Petri Pöntinen – Kuvat Maija Tammi

Patrik Laine (vas.) ja Patrik Puistola tapasivat toisensa ensi kerran Hakametsän jäähallilla Tampereella.

Saapuminen on näyttävä, kuin elokuvasta.

Hopeanharmaa BMW kiihdyttää, kieppuu parkkipaikalla ympyrän, kunnes seuraa äkkijarrutus. Kuljettaja nousee autosta, lippalakki takaraivolla.

Tampereen Hakametsän hallilla päät kääntyvät. Kohta ohikulkija ojentaa kynän ja paperilappuja.

”Saisiko tähän kolme nimmaria?”

Käsialasta erottaa etukirjaimet mutta numerosta ei erehdy: 29.

Se on Patrik Laineen pelinumero.

Alkuvuosi on ollut satumainen: nuorten MM-kulta, aikuisten SM-kulta ja MM-hopea, NHL:n ensimmäisen kierroksen varaus numerolla kaksi.

Instagramissa, sosiaalisen median kuvapalvelussa, 18-vuotiaalla pelaajalla on 105 000 seuraajaa.

Hän nauttii huomiosta.

”Vielä tulee aika, jolloin kukaan ei tunnista eikä pysäytä kadulla.”

Pian nuori kiekkotähti kohtaa maailman parhaat jääkiekon World Cupissa Kanadassa.

Jäällä on taas uusi Patrik Laine.

Hän on hikoillut kesän, hankkinut lisää voimaa. Luistimilla on käännyttävä ja potkittava terävästi, jotta 194-senttinen hyökkääjä pääsee maalipaikoille pienessä kaukalossa.

Kuuluisaa laukausta, nopeaa, tarkkaa ja yllättävää, ei ole tarvinnut hioa.

”Se kuti on selkärangassa.”

 

Patrik on jo legenda – ainakin leipäpakkauksessa.

Tamperelainen leipomo valmistaa Patrik-ruispaloja ”voittajafiiliksen synnyttämiseen”. Tarinan mukaan vuonna 1779 Patrik merkkasi kirveellä männyn Hakametsässä. Hän oli ”niin voimakas ja nopea”, että ”juostessaan käänsi tuulen suunnan”.

Tapparan junioreille elävä Patrik on kaukaloiden Elmo.

Junioripäällikkö Marko Kangasjärvi kertoo tämän kesän ilmiöstä: pikkupojat ovat urakoineet jopa 8 000 vetoa, jäätelöpalkalla.

”Patrikin laukaus on kaikkien huulilla.”

Nelivuotiaana Patrik Laine tarttui mailaan. Viisivuotiaana hän kohotti jo pikkukiekkoja yläkulmiin. Isä sparrasi. Kilpailtiin, kumpi osui tarkemmin maalin ylänurkkiin kiinnitettyihin purkkeihin.

Joukkueharjoitusten tauoilla Patrik ampui aina. Toistoja, loputtomasti toistoja. Hän tutki NHL-tähti Aleksander Ovetškinin vetoa, kehitti siitä oman laukauksensa.

Jäällä kookas juniori ei juuri lainannut kiekkoa ketjukavereille. Hän halusi itse ratkaista ottelut.

Junioripäällikkö puolustaa seuran kasvattia.

”Olisiko hän nyt yhtä hyvä, jos ei olisi junnuna saanut olla vähän itsekäs?”

”Maalinteon oppii tekemällä maaleja.”

 

Syksyllä 2009 Patrik Laine oli 11-vuotias E-juniori, kun Jääkiekkoliitto kokosi seuraväen Vierumäen urheiluopistolle.

Vähäiset NHL-varaukset kertoivat karun tilaston; Suomessa ei kehittynyt enää huippupelaajia.

Leijonat oli menestynyt arvokisoissa joukkueena. Viisikkopeli oli ollut maailman parasta. Mutta tiukoissa paikoissa oli puuttunut sniper, taitava, kylmähermoinen maalitykki.

Maalivahti, joukkueen ainoa yksilöurheilija, oli usein pelastanut mitalin.

Vierumäen seminaarissa päätettiin, että yhtä lailla puolustajia ja hyökkääjiä on valmennettava yksilöllisesti. Nuorisomaajoukkueiden ammattivalmentajat jalkautuivat kentälle.

Myöhemmin liitto palkkasi seuroihin 25 taitovalmentajaa. He kiersivät myös maaseudun pikku halleissa.

Aamujäillä valmentaja opetti kädestä pitäen taitoa, iltajäillä joukkue harjoitteli pienissä ryhmissä.

Haussa oli uusi Teemu Selänne.

 

Peli, luistelu, luonne.

Jääkiekkoliitto määritteli kolme kehityskohdetta pelaajien yksilölliseen harjoitteluun.

Peli oli Patrik Laineella verissä.

Hän ampui 14-vuotiaana kuin aikuinen mies, liigapelaaja.

”Teknisesti laukaus oli niin helppo, luontainen”, Tapparan taitovalmentaja Mika Nieminen sanoo.

Hän valmensi Lainetta tovin C-junioreissa. Vuoden 1995 maailmanmestari neuvoi, millä eri tavoin yllättää maalivahti. Kun on juonikas, ei tarvitse laukoa joka kerta täysillä.

”Toiset eivät hiffaa sitä koskaan.”

Nieminen näki, että Laine osasi lukea peliä. Luisteli pää ylhäällä, katse kiekossa. Hakeutui oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, lapa jäässä. Ja sitten ampui, asennosta kuin asennosta.

”Patrik halusi kiekkoa, halusi tehdä maaleja”, Nieminen sanoo.

”Se on suurinta lahjakkuutta jääkiekossa.”

Patrik Laine muuttaa Tampereelta Kanadan Winnipegiin.

Patrik Laine muuttaa Tampereelta Kanadan Winnipegiin. Äiti lähtee mukaan.

 

Palo peliin oli kuitenkin turmella Patrik Laineen uran.

Keväällä 2014 hän loukkaantui B-juniorien pudotuspeleissä. Kesällä hän sai kuntoutusohjelman ja pääsi Tapparan liigajoukkueen rinkiin.

Mutta seuraava kausi oli vaikea.

”Patrikilla oli yhä ääretön intohimo pelata”, sanoo Tapparan urheilukoordinaattori Marko Ojanen.

”Mutta ääretön intohimo harjoitteluun oli haaste.”

Loukkaantuminen ei ollut ainoa murhe. Luistelu, toinen huippupelaajan kriteeri, ei riittänyt enää peleissä. Hän ei päässyt tekopaikoille.

”Fysiikka ei ollut valmis. Siitä seurasi henkinen lama.”

Syksyllä Tšekin junnuturnauksessa kiehahti. Numero 29 näytti keskisormea valmentajalle, koska ei ollut päässyt jäälle pelin lopussa. Seurasi passitus Suomeen kesken turnauksen.

Patrik Laine oli leimattu pahaksi pojaksi.

Mutta Tappara ei jättänyt 16-vuotiasta yksin, paiskomaan turhautuneena mailoja.

Ojanen, entinen liigapelaaja, selitti kärsivällisesti, miksi piti harjoitella enemmän: Tarvitset lisää kestävyyttä, voimaa ja nopeutta. Vain sitten voit käyttää vahvuuttasi, laukaustasi. Ja kun teet taas maaleja, itseluottamuksesi palautuu.

Talven mittaan luisteluvoima ja -tekniikka kehittyivät. Hyökkääjä ymmärsi myös joukkuepelin tärkeyden; kun puolusti viisikon mukana, avautui hyökkäyspelissä enemmän paikkoja.

Kausi päättyi keväällä 2015 nuorten MM-kisoihin Sveitsissä.

Peli kulki: 8 maalia, 3 syöttöä.

”Hän oli aivan eri Patrik Laine kuin vuotta aiemmin”, Marko Ojanen sanoo.

 

Vaikeina hetkinä auttoi myös urheilupsykologi.

Tuolloin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Niilo Konttinen teki töitä Tapparalle. Hän tiesi, että pettynyt urheilija saattaa jäädä jumiin kielteisiin tunteisiin.

Junioritähti kuuli, että epämiellyttäviä kokemuksia ei pidä kieltää.

”On päästävä negatiivisten tunteiden taakse, käännettävä ne oppimiskokemukseksi.”

Patrik Laine oppi, luonne vahvistui.

Laineen tapaus ei ole poikkeus, Konttinen sanoo. Nuorilla saattaa olla vaikeuksia sitoutua huippu-urheilijan arkeen, päivästä ja vuodesta toiseen. He elävät hetkessä, some-rytmissä.

Piirre on myös etu. Etenkin lyhyessä ja intensiivisessä turnauksessa.

Nuorten kotikisoissa Patrik Laine, Jesse Puljujärvi ja Sebastian Aho olivat hämmentävän rohkeita, luovia ja itsevarmoja. Ei merkkiä miesten maajoukkueen viime hetkien karvaista Ruotsi-tappioista.

”He eivät jää historiaan kiinni”, Konttinen sanoo.

”He osaavat heittäytyä peliin ilman että pelkäisivät virheitä.”

 

Patrik Laine puki Leijona-paidan ensi kerran reilut kolme vuotta sitten. Vierumäen Pohjola-leiri on nuorten pelaajien ensimmäinen maajoukkueseula.

Tänä talvena urheiluopistolle kutsuttiin vuonna 2001 syntyneiden parhaimmisto, 44 poikaa.

Viikon päätteeksi valittiin leirin tähtipelaaja.

Seura- ja maajoukkuevalmentajat kuvaavat: ”Hienoa uhrautumista joukkueen eteen.” ”Hirveä asenne ja tosi kovapäinen.” ”Poika, joka menee suoraan maalille ja tekee maaleja.”

Myös hän on Patrik.

Hyökkääjä Patrik Puistola, Tapparasta.

 

Isä odottaa poikaa uintikeskuksen ovella Tampereen Kalevassa.

Kohta sininen mopoauto päristää parkkipaikalle. Autosta astuu nuori mies, lippalakin alta pursuaa kihara takatukka.

Patrik Puistola kulki jäähallissa jo vauvana. Ruotsin Jönköpingissä, sillä isä Pasi Puistola pelasi HV71:n riveissä.

”Ennen kuin Patrik osasi kävellä, maila pysyi kädessä.”

Poika ei ole liimannut NHL-tähtien julisteita seinille. Esikuva on lähellä. Patrik oli 10-vuotias, kun isä juhli Suomen toista maailmanmestaruutta Slovakian Bratislavassa.

Hän on aina halunnut pelata numerolla 21, samalla kuin Pasi.

Isän pelipaikka, puolustaja, ei kelvannut.

”Rakastan tehdä maaleja, uudelleen ja uudelleen.”

Patrik Puistola on lisännyt voimaharjoittelua tänä kesänä.

Patrik Puistola on lisännyt voimaharjoittelua tänä kesänä.

 

He eivät ole jättiläisiä. Isä 182 senttiä, poika 180 senttiä.

Jotta noilla raameilla menestyy kaukalon kaksinkamppailuissa, on oltava läpeensä urheilullinen.

”Mitä monipuolisemmin harrastaa nuorena, sen parempi”, Pasi Puistola sanoo.

Isä vei pojan painisalille; kehonhallinta kehittyi. Poika innostui jalkapallosta; pelisilmä parani. Hän laukoi kiekkoja levyltä, kieputti puukuulaa mailalla.

Ja isän kanssa oli alituiseen peli pystyssä. Milloin pöytälätkää, milloin höntsyä tossuilla tai luistimilla.

Tänä kesänä isä ja poika ovat myös harjoitelleet yhdessä.

”On hankittu lisää voimaa”, Patrik Puistola sanoo.

Hän pelaa Tapparan B:ssä. Tässä iässä voima alkaa tarttua. Seurajäillä on hiottu myös nopeita käännöksiä ja lähtöjä, jotta luistin kulkisi kansainvälisissä kaukaloissa.

Ensimmäinen testi lähestyy. Alle 16-vuotiaat pikkuleijonat kohtaavat lokakuussa Saksan.

Ottelu on lähtölaukaus kohti ammattilaisuraa.

Isän peliura jatkuu Liigassa Lahden Pelicansissa. Hän ei päässyt koskaan ”isoon show’hun”.

”En näe mitään estettä, miksi Patrik ei voisi pelata NHL:ssä.”

”Mutta se on pitkä matka.”

 

Viisitoistavuotiaan uran ennustaminen on lantin heittoa. Yksi paha vamma voi torpata unelman.

Mutta ikäisekseen Patrik Puistola on harvinaisen kypsä pelaaja.

Tapparan urheilukoordinaattori Marko Ojanen on vaikuttunut näkemästään.

”Patrik Puistolan intohimo harjoitteluun on korkeampi kuin Patrik Laineella tuossa vaiheessa.”

”Hän on myös kokonaisvaltaisempi pelaaja.”

Mutta Laineella on se laukaus, maailmankuulu pelote. Puistola tunnetaan peliälystä ja taitavista käsistä. Hän iskee osumansa läheltä maalia.

”Jos se on Patrikin erityispiirre, valmentajan täytyy vahvistaa sitä”, Ojanen sanoo.

”Vain siten voi nousta massasta maailmanhuipuksi.”

Jääkiekkoliiton linjaus, yksilöiden valmennus, näkyy jo NHL-varauksissa. Tänä kesänä 15 suomalaista varattiin, heistä neljä arvostetulla ensimmäisellä kierroksella.

Pohjola-leiri, 15-vuotiaiden maajoukkuetesti, ennustaa tulevaa: leiriläisistä kymmenkunta poikaa pelaa joku päivä A-maajoukkueessa.

Mutta osa nuorista kehittyy hitaasti.

Seurojen olisi löydettävä myös ne, jotka eivät ole lapsitähtiä. Urheilukoordinaattori Ojanen sanoo, että heitäkin on treenattava yksilöinä, oikein harjoitusohjelmin.

”Ei kaikista tule maailman parhaita 17-vuotiaina.”

 

Patrik. Patrik.

He kättelevät ja esittäytyvät Hakametsän hallilla. Hymyilyttää. He eivät ole tavanneet koskaan.

Lempinimet ovat lähes samat.

Patrik Laine on Pate, Patrik Puistola Patu.

Vanhempi Patrik on hiljan nähnyt nuoremman Patrikin pelaavan harjoituspelissä.

”Hyvän näköistä tekemistä. Kiekko pysyy hallussa.”

Yhteiskuvia, sitten Puistola lähtee harjoituksiin. Seuraavana päivänä alkaa B-juniorien SM-sarja.

Laine jättää pian jäähyväiset Tampereelle.

Jääkiekon Maailman Cupin jälkeen hän muuttaa Kanadaan, äidin kanssa. Hän pelaa NHL:ää Winnipeg Jetsissä, samassa seurassa, jossa Teemu Selänne aloitti 24 vuotta sitten.

Selänne laukoi tulokaskaudellaan 76 maalia. Fanit hehkuttavat uutta suomalaista maalintekijää. Hän on ”Selänne-Plus”.

Laine nojaa parkkipaikalla BMW:n kiiltävään konepeltiin.

”Teemun ennätystä ei rikota ikinä.”

 

Jääkiekon World Cup pelataan 17.91.10 Kanadan Torontossa. Suomi kohtaa avausottelussaan Team North American, alle 23-vuotiaista yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista pelaajista kootun joukkueen.