Tarhaan vai kotiin

Suomessa lapsia hoidetaan kotona pitkään. Onko se hyvä asia?

Kotimaa 09.03.2018 06:00
Teksti Mikko Huotari Kuvat Jonne Räsänen
VATT:n johtava tutkija Mika Kortelainen ja kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa yhteiskunta tarjoaa tukea kotihoitoon siihen asti, kun nuorin lapsi on kolmevuotias. Pitkän kotihoidontuen vastustajien mukaan tuki kannustaa äitejä pysymään kotona. Se heikentää naisten urakehitysmahdollisuuksia ja tasa-arvoa työelämässä.

Hallitus päätti lyhyen riitelyn jälkeen helmikuussa, että perhevapaajärjestelmää ei tällä hallituskaudella uudisteta. Kiistan ytimessä oli kotihoidon tuki, kokoomuksen mukaan keskusta ei halua leikata sitä.

Perhevapaauudistuksessa on riidelty myös lapsen edusta, eli siitä, onko pienelle lapselle hyväksi käydä kodin ulkopuolella hoidossa.

Lasten kiintymysmalleja tutkineen kasvatustieteiden tohtorin Erja Rusasen mukaan paras paikka pienille lapsille on kotona. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava tutkija Mika Kortelainen taas korostaa, että myös kotihoidon laatueroista pitää olla huolissaan.

 

Pitäisikö suomalaiset lapset viedä nykyistä aiemmin päivähoitoon?

KORTELAINEN: Kansainvälisten tutkimusten mukaan päivähoidolla voi olla positiivisia vaikutuksia alle kolmivuotiaiden lasten taitoihin ja oppimiseen. Laadukkaan päivähoidon vaikutukset ovat suurempia ja positiivisempia heikompiosaisten lasten kohdalla. Varsinkin heidän osallistumisastetta varhaiskasvatukseen pitäisi lisätä, koska se on nykyisin hyväosaisten perheiden lasten osallistumisastetta merkittävästi alhaisempi.

Suomessa päivähoitoon osallistuminen on muutoinkin paljon alhaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa ja OECD-maissa keskimäärin.

RUSANEN: Lapsia ei pitäisi viedä nykyistä varhaisemmassa vaiheessa hoitoon kodin ulkopuolelle. Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän lapset ovat tuntimäärällä mitattuna päivähoidossa, sitä enemmän heillä on häiriökäyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta.

On totta, että Suomessa päivähoitoon osallistuminen on alhaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Tilastoja ei voi kuitenkaan vertailla noin vain keskenään, koska muissa Pohjoismaissa ja esimerkiksi Hollannissa tehdään huomattavasti enemmän osa-aikatöitä kuin Suomessa.

Se tarkoittaa, että Suomessa päivähoitoon osallistuvat lapset ovat tuntimääräisesti enemmän hoidossa. Kerääntyvien hoitotuntien määrällä on suuri merkitys lapsen kehitykselle, ja tätä näkökulmaa ei juurikaan oteta huomioon.

”Kansainvälisessä vertailussa Suomen päivähoito on laadukasta.”

Onko suomalainen päivähoito laadukasta?

RUSANEN: Laatu vaihtelee. Tutkimuksissa oletetaan, että suomalainen varhaiskasvatus on laadukasta, mutta sitä ei mitata kunnolla, kuten monissa ulkomaisissa tutkimuksissa. Olen aikoinaan kouluttajana ohjannut opiskelijoiden harjoittelua kymmenissä päiväkodeissa ja olin aina ahdistunut, kun tulin sieltä pois.

En usko, että varhaiskasvatus on ratkaisu heikoista oloista tulevien lasten auttamiseen. Alan koulutus keskittyy normaalien ja terveiden lapsien kasvattamiseen. Joillakin perheillä voi olla isoja ongelmia, ja epäilen, pystytäänkö heikoista oloista tulevia lapsia auttamaan päivähoidossa.

KORTELAINEN: Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomessa on laadukasta päivähoitoa ainakin ryhmäkokojen, resurssien ja varhaiskasvatuksen opettajien koulutustason suhteen. OECD:n vertailun mukaan Suomessa päiväkotiryhmien maksimikoot olivat pieniä, joskin ryhmät ovat kasvaneet viime vuosina.

Eikä kotihoitokaan ole tasalaatuista. Kansainväliset tutkimustulokset viittaavat siihen, että kotihoidon laadussa on todennäköisesti eroja perhetaustan suhteen. Ne voivat olla suurempia kuin päivähoidon laatuerot. Tämän vuoksi heikompiosaisten perheiden lapsille laadukkaasta päivähoidosta voi olla merkittäviä hyötyjä.

”Oletetaan, että päivähoito on laadukasta. Mutta sitä ei mitata.”

Ehkäiseekö varhaiskasvatus syrjäytymistä?

KORTELAINEN: Varhaiskasvatukseen osallistumisella on pitkällä aikavälillä hyötyä esimerkiksi opinnoissa menestymisessä. Tulee vähemmän keskeytyksiä esimerkiksi toisen asteen oppilaitoksissa. Positiivisia vaikutuksia on havaittu myös kognitiivisiin taitoihin, vuorovaikutustaitoihin ja muihin taitoihin, jotka ovat myöhemmin työelämässä hyödyllisiä.

RUSANEN: Päivähoito ei kykene nykyisissä puitteissa auttamaan lapsia, joiden perheissä on tavanomaista suurempia ongelmia. Hoidettavia lapsia on paljon, ryhmäkoot ovat suuria, hoitopäivät ovat pitkiä ja henkilökunta vaihtuu liikaa. Pitäisi olla paljon räätälöidympiä ratkaisuja niille perheille, joilla on syviä ongelmia.

KORTELAINEN: Perhetaustan vaikutus lapsen taitoihin ja osaamiseen voi vähentyä varhaiskasvatuksen ansiosta. Jos olemme huolissamme perhetaustan vaikutuksista, niin näyttäisi olevan pikemminkin niin, että laadukas päivähoito vähentää eriarvoisuutta ja kotihoito lisää sitä. Tässä on kyse lasten tasa-arvosta.

RUSANEN: Ainakin hyvin laajan Young Finns -projektin vielä julkaisemattomien tulosten mukaan häiriökäyttäytymistä on koululaisilla, joiden vanhemmilla on alhainen koulutustaso ja jotka ovat osallistuneet päivähoitoon, mutta ei korkeasti koulutettujen vanhempien lapsilla. Perheen ongelmat ennustavat häiriökäyttäytymistä mutta päivähoito vielä enemmän.

Kotihoidontukeen liittyvässä keskustelussa ministeri Grahn-Laasonen on pitänyt esillä tutkimusta, jonka tuloksien mukaan alle kolmevuotiaana varhaiskasvatuksessa olleet kouluttautuvat muita paremmin. Tulkinta on virheellinen, sillä kun tutkijat ottivat huomioon sosioekonomiset tekijät, yhteys hävisi täysin. Tuloksia selittivät perheen tulot ja työttömyys, ei päivähoidon aloitusikä.

KORTELAINEN: Olen samaa mieltä, että kyseisen tutkimuksen johtopäätöksiin pitää suhtautua varauksella, koska käytetty tutkimusasetelma mahdollistaa vain yhteyden arvioinnin.

Ongelma on se, että Suomessa ei ole vielä tehty uskottavaa tutkimusta varhaiskasvatuksen todellisista vaikutuksista. Siksi viittaan mieluummin kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka perustuvat uskottaviin tutkimusasetelmiin.

 

Viittaatte kumpikin tutkimuksiin vaikka olette samaan aikaan eri mieltä lähes kaikesta. Kuinka se on mahdollista?

RUSANEN: Nähtävästi olemme lukeneet eri tutkimuksia. Minä perustan päätelmäni kehityspsykologiseen ja aivotutkimuksesta saatuun tietoon sekä sellaisiin empiirisiin tutkimuksiin, joissa on tutkittu lasten stressiä ja sosioemotionaalista kehitystä tutkimusasetelmilla, joissa samoja lapsia on tutkittu päivähoidossa ja kotona. Niissä myös päivähoidon laatua on mitattu.

En luota tutkimuksiin kouluttautumisen ja päivähoidon yhteydestä, sillä ne jättävät useita tärkeitä selittäjiä pois: ryhmän koon, hoitajien vaihtuvuuden, lapsen stressin tai kiintymyksen laadun kotona ja hoidossa. Tällöin voi tulla pahoja virhetulkintoja.

KORTELAINEN: Varhaiskasvatuksesta ja sen vaikutuksista on hyvin paljon teoreettista ja käytännöllistä tutkimusta eri tieteenaloilla. Useimmissa tutkimuksissa on kuitenkin vaikea sulkea pois muita selittäviä tekijöitä lapsen kehitykselle. Näkemykseni perustuvat tutkimuksiin, jossa on hyödynnetty luotettavia tutkimusasetelmia. Niitä on vähemmän, mutta niiden perusteella voidaan tehdä syy-seurauspäätelmiä ja näin sulkea pois muiden tekijöiden vaikutukset.

Ne tutkimustulokset ovat linjassa sen kanssa, että laadukas varhaiskasvatus tuottaa lyhyen ja pidemmän aikavälin hyötyjä erityisesti heikomman perhetaustan lapsille.

 

Mitä taloudellisia seurauksia on sillä, että Suomessa lapsia hoidetaan pitkään kotona?

KORTELAINEN: Kotihoidon tukea käyttävistä yli 90 prosenttia on naisia. Äideille sillä on selviä vaikutuksia. Lapsien syntyessä naisten työurat heikkenevät palkkakehityksen ja työllistymisen näkökulmista. Se vaikuttaa myös työelämän tasa-arvoon.

On vaikea arvioida, mikä nykyjärjestelmän vaikutus on kansantalouteen, koska vertailukohtaa ei ole. Taloudellisesti merkittävää näyttäisi olevan, jos naisten työllisyysaste kasvaisi.

RUSANEN: Jos lähdetään isäkiintiöiden kasvattamiseen, niin se suosii perheitä, joissa on samankokoiset, korkeat tulot ja molemmat vanhemmat ovat motivoituneita hoitamaan lasta. Jos tulot ovat erisuuret, niin sellaiset perheet joutuvat epätasa-arvoiseen asemaan. Suurempituloinen ei voi jäädä hoitamaan lasta kotiin, vaikka haluaisi, eikä pienempituloinen käyttää toiselle kiintiöityä aikaa. Lapsi joutuu ryhmään iässä, joka ei vastaa hänen kehitystään.

 

Pitäisikö miesten olla enemmän lasten kanssa kotona?

KORTELAINEN: Jos tilannetta voidaan muuttaa niin, että saataisiin isiä osallistumaan nykyistä enemmän lastenhoitoon, se lisäisi tasa-arvoa ja parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla.

RUSANEN: En halua väheksyä isän roolia kasvattajana, mutta pääasiallisesti pienen lapsen kiintymys kohdistuu äitiin. Vauvan hoitoa ajatellen äiti on isää valmiimpi, koska raskaana ollessaan äiti luo parhaimmillaan vahvoja mielikuvia tulevasta lapsesta. Se ja monet hormonaaliset tekijät auttavat äitiä oppimaan nopeasti, miten lasta pitää hoitaa.

Jos perhevapaauudistus tehdään kiintiömallilla siten, että isälle kiintiöidään nykyistä huomattavasti enemmän, niin silloin puututaan perheiden itsemääräämisoikeuteen. Perhe päättää, eivät ministerit. Lapsen näkökulmasta olisi tärkeä, että lapsi voi kiintyä ihan pienenä muutamaan, joista yksi on muita tärkeämpi.

Erja Rusanen: Vanhempien pitää saada valita, kumpi hoitaa lasta.

 

Eikö perheen valinnanvapaus säily, vaikka yhteiskunta lopettaisi yli kaksivuotiaan kotihoidon tukemisen.

RUSANEN: Vanhempien pitää saada valita, kumpi hoitaa lasta, sillä he tuntevat parhaiten juuri oman lapsen ja perheen tilanteen. Toivoisin suvaitsevaisuutta erilaisia valintoja kohtaan ja vanhempiin luottamista.

KORTELAINEN: On hyvin epätodennäköistä, että isien osallistumista saataisiin nostettua merkittävästi, jos perheillä on itsemääräämisoikeus. Ainakin Norjassa ja Ruotsissa isille kiintiöiminen on nostanut isien osallistumista.

Mika Kortelainen: Isien osallistuminen ei kasva ilman kiintiöitä.

 

Minkälainen olisi ihannemalli perhevapaajärjestelmälle?

RUSANEN: Lapsen olisi hyvä olla ensimmäinen ikävuosi kotona siten, että lapsi saa kiintyä yhteen ihmiseen muita vahvemmin.

Toisen ikävuoden aikana vanhemmat voivat tehdä hoitovastuun kanssa vaihtoja, jos kumpikin vanhempi on hoitanut lasta syntymästä asti. Kotihoidontuki pitäisi säilyttää kolmevuotiaaksi asti.

Kolmannen ikävuoden loppupuolella lapsella pitäisi olla mahdollisuus osallistua kodin ulkopuoliseen leikkitoimintaan pari kolme tuntia kerrallaan joitakin kertoja viikossa.

KORTELAINEN: En halua tutkijana määritellä mitään ihannemallia, mutta tukijärjestelmää voitaisiin kehittää monin tavoin. Olen samoilla linjoilla Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta -selvityksen kanssa, joka suositteli, että kotihoidon tukea lyhennetään kolmesta vuodesta kahteen vuoteen.

Lisäksi selvityksen toinen suositus oli, että varhaiskasvatusmaksuja pitäisi alentaa erityisesti pienituloisten perheiden osalta. Sitä nykyinen hallituskin on tehnyt, mutta sitä voisi tehdä vielä lisää.

Mika Kortelainen

  • Ikä: 39
  • Työ: Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava tutkija ja tutkimusohjaaja
  • Koulutus: dosentti, kauppatieteiden tohtori

Erja Rusanen

  • Ikä: 59
  • Työ: Helsingin yliopiston yliopistonlehtori
  • Koulutus: Kasvatustieteiden tohtori
Sisältö