Täällä kummittelee

Ovet avautuvat itsekseen. Valkoinen hahmo liikkuu öisin puistossa. Joku on selannut papereita, vaikka huoneessa ei ollut ketään. Helsingissä on paljon kummituksia.

Aleksanterinteatterin vintillä on tuolihuoneeksi nimetty tila, jossa on mystinen tuoli keskellä lattiaa.

Sinä päivänä Simo Jokinen uskoi nähneensä aaveen.

Aleksanterin teatterin toimitusjohtaja oli kävellyt teatterin narikkakäytävällä. Ovet katsomoon olivat kiinni.

Seinän takaa kuului vaimeaa musiikkia. Se kuulosti klassiselta.

Jokinen arveli, että näyttämöllä oli menossa harjoitukset. Näin täytyi olla.

Hän avasi oven katsomoon. Salissa olikin täysin pimeää.

”Musiikki loppui sillä sekunnilla. Siellä ei ollut ketään.”

Vuonna 1879 valmistuneessa Aleksanterin teatterissa uskotaan kummittelevan. Tarinoita on paljon. Kuuluu raskaita askelia, huokauksia, valot syttyvät ja sammuvat itsestään.

Teatterissa on nähty myös miehen hahmo.

”Joskus tulee spooky olo”, sanoo tekniikan päällikkö Janne Teivainen.

Selkäpiitä karmii. Tuntuu, että tilassa on muitakin, vaikka tietää olevansa yksin.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö