Alvar, patriarkka

Otavan kustantajan Alvar Renqvistin tulevaisuuden kohtaloittivat suku ja syntymävuosi 1868.

Kotimaa 15.02.2018 18:30
Teksti Risto Lindstedt

Alvar Renqvistin syntymästä on 150 vuotta. Renqvist vuonna 1930. © Apollo / Otavan kuva-arkisto

Kansallisen heräämisen liike eli kiihdytysvaihettaan, kun Alvar Renqvist aloitti oman urakkansa liikkeen hyväksi, kirjojen painatuksen ja levityksen.

Hänen aikalaisiaan olivat Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho, Juho Kusti Paasikivi ja Carl Gustaf Mannerheim. Kaikki kymmenen vuoden sisällä syntyneitä, erilaisiin tehtäviin, mutta samaan isänmaallisuuden liigaan päätyneitä.

Renqvist oli rahoittanut opiskelunsa kansakouluopettajana. Ruotsinkielinen filosofian maisteri oli jyrkästi samaa mieltä Hannes Gebhardin ja Eliel Aspelinin kanssa, jotka olivat perustaneet Otavan 1890. Yhtiön sivistyksellinen tarkoitus oli suomenkielisen kansalliskirjallisuuden kohottaminen ja sen levittäminen.

Hengen palo tarvitsi hehkuakseen talouden energiaa. Kirjojen piti olla kohtuuhintaisia, mutta kuitenkin niin, että talous oli saatava ”kokonaan affäärin kannalle”.

Alvar Renqvist valittiin 1893 Otavan toimitusjohtajaksi, vain 24-vuotiaana. Samana vuonna hän perusti koulukaverinsa Gösta Brandersin kanssa Akateemisen Kirjakaupan. Hän toimi viisi vuotta myös Akateemisen toimitusjohtajana. Myytyään osakkeensa Brandersille Renqvist hankki saamillaan varoilla lisää Otavan osakkeita.

Hän siirtyi kustannusvaikutusvaltaansa vahvistaneena Kansallispankin johtokuntaan 1898. Se tarkoitti neljän vuoden taukoa toimitusjohtajuudessa. Takaisin Otavaan Renqvist palasi 1904, ja se paluu oli voimissaan 34 vuotta.

Suomen Kuvalehden toimitus oli aluksi puutalossa Otavan kustantamon kupeessa Helsingin Uudenmaankadulla.

Suomen Kuvalehden toimitus oli aluksi puutalossa Otavan kustantamon kupeessa Helsingin Uudenmaankadulla. © Otavan kuva-arkisto

Renqvist oli avioitunut 1893 Karin Elisabeth Serlachiuksen kanssa. Morsian oli 20-vuotias, sulhanen 25. Kahdeksassa vuodessa syntyi viisi poikaa. Yrjö 1894, Heikki 1896, Hannes 1900 ja kaksoset Kari ja Jorma 1902.

Viidestä pojasta kolme oli 1920-luvulla Otavan johtotehtävissä. Neljäs, Kari, tuli mukaan 1931. Vain esikoispoika Yrjö teki uransa Otavan ulkopuolella, Helsingin yliopiston fysiologian professorina.

Pojat muuttivat sukunimensä 1935 Reenpääksi. Alvar Renqvist piti 65-vuotiaana itseään aivan liian vanhana sukunimeä vaihtamaan, tosin se vaati suvultakin useita kokouksia. Hänen isoisänsä, herätysjohtaja ja uskonnollisten kirjojen kustantaja Henrik Renqvist (1789–1866) oli kustantajadynastian perusjuuri, Heikki Kukkonen -nimisenä alun perin sukusaagan alulle saattanut.

Alvar Renqvistin pojanpojan, vuorineuvos Olli Reenpään mielestä Kukkos-papin kiivas uskonnollisuus muuttui isoisässä isänmaallisuudeksi.

Isänmaallisuus ei sinällään tee kenestäkään vakavikkoa, mutta totisena persoonana Alvar Renqvistiä pidettiin. Siihen vaikutti hänen isänsä kohtalo. Johan Renqvist oli vaihtanut armeijauransa postimestarin tehtäviin Oulussa. Hän velkaantui nopeasti, konttorissa oli ratkaisemattomia epäselvyyksiä, lopulta hän romahti ja viisihenkinen perhe joutui pakenemaan rekikyydillä Oulusta etelään sukulaisten suojiin.

Johan-isä kuoli 64-vuotiaana 1886, muutama vuosi pakoretken jälkeen. Alvar oli 18-vuotias, riittävän vanha ymmärtääkseen ja muistaakseen, ettei maailma ole kovinkaan hellämielinen ja helppo paikka. Se on vakava, ja sen kanssa selviämiseen tarvitaan ponnisteluja.

Renqvist julkaisi uhmakkaasti Minna Canthin ja Juhani Ahon kirjoja, jotka sisälsivät paheksuttavia vapaamielisyyksiä.

Suomen Kuvalehden mainos 1920-luvulla oli Arvo Kotilaisen käsialaa.

Suomen Kuvalehden mainos 1920-luvulla oli Arvo Kotilaisen käsialaa. © Otavan kuva-arkisto

Otavan kasvuponnisteluissa aloittamisen kitka oli vahva. Pääomien kanssa oli vaikeuksia, koulutus oli puutteellista ja osaaminen alalla vähäistä. Niillä vajeilla kustantamossa törmättiin suureen ja paisuvaan kysyntään.

Tehtäviä ei voinut vältellä vetoamalla erikoisosaamisen puuttumiseen. Asiat oli hoidettava ja niistä piti päättää yksinkertaisesti siitä syystä, että se oli velvollisuus. Alvar Renqvistin elämänasenteen hermojärjestelmänä toimi velvollisuusetiikka. Käsikirjoitusten lukemisesta ja rakennusurakoiden laskemisesta tuli toimitusjohtajan normitöitä kaikkien muiden vastuiden ohella.

Vaikka Renqvist oli totinen, tosikko hän ei ollut. Hän erottautui kustantajana änkyräkonservatiiveista julkaisemalla uhmakkaasti Minna Canthin ja Juhani Ahon kirjoja, jotka sisälsivät paheksuttavia vapaamielisyyksiä.

Riski piti ottaa heti, kun se havaittiin. Muuta otettavaa ei juuri ollutkaan, mahdottomuudet piti muuttaa mahdollisuuksiksi.

Määrätietoisesti toimiminen ei ole mahdollista ilman rohkeutta. Toimitusjohtajalle on varattu kärkirohkeana olijan paikka. Otavan toinen toimintavuosikymmen oli vauhdin vuosikymmen.

Toimitalo valmistui 1906 Helsingin Uudenmaankadulle. Rohkeaa oli myös julkaista suomalainen ensyklopedia, legendaarinen kymmenosainen suurteos. Teoksen julkaisemiseen tosin tarvittiin Otava ja WSOY:n perustama yhteinen Tietosanakirja-osakeyhtiö. Teoksen kymmenen varsinaista osaa ilmestyivät 1909–1920 ja vielä täydennysosa vuonna 1922.  Kysyntää riitti ja kustantamon maine tietosanakirjatalona kesti lähes koko 1900-luvun.

Suomen Kuvalehti perustettiin 1916. Maailmansodan keskellä se oli jo uhkarohkeaa. Johtokunta vaati pöytäkirjaan merkinnän, että hankkeeseen ryhdytään toimitusjohtajan omalla vastuulla.

Alvar Renqvistin pojista Yrjö oli 24- ja Heikki 22-vuotias, hyvässä jääkäri-iässä molemmat. Isä ei halunnut lähettää poikiaan Saksaan. Hän halusi sen sijaan perustaa lehden ajamaan samaa asiaa, Suomen itsenäisyyttä. Sotilaallisia ratkaisuja tärkeämpää oli sisäisen yhtenäisyyden ylläpitäminen. Renqvistin pojanpoika professori Heikki A. Reenpää pitää ajatuskulkua Suomen Kuvalehden perustamisen lähtöruutuna. Lehti on ollut Otavan tuottoisin yksittäinen kustannustuote. Sota lietsoi tietämisen nälkää, kuvajournalismi kiihdyttävää ihmettelyä.

Suomen Kuvalehden menestys vauhditti uuden painotekniikan käyttöönottoa. Alvar Renqvist sai vääntää pitkään, kunnes Hietalahden syväpaino otettiin käyttöön 1921. Suvun asuintalo Hietalahteen valmistui kahdeksan vuotta myöhemmin.

Toimitusjohtajuusvuosien jälkeen Alvar Renqvist hoiti vielä yhdeksän vuotta johtokunnan puheenjohtajuutta aina kuolemaansa 1947 saakka. Hän oli 79-vuotias.

Otavan syväpainoa esiteltiin SK:n numerossa 40 vuonna 1922. Painokoneisto oli massiivinen ja moderni.

Otavan syväpainoa esiteltiin SK:n numerossa 40 vuonna 1922. Painokoneisto oli massiivinen ja moderni. © Otavan kuva-arkisto

Valokuvissa kameraan katsoo ilmeetön Alvar Renqvist. Kyökkipsykologiassa se diagnosoidaan kivikasvoisuudeksi. Toisaalta kysymyksessä oli aikaansa ja kuvaustekniikkaan sidottu poseeraamisen tyylilaji. Eloilmeisiltä eivät näyttäneet edes lapset. Kuvaan asettuminen oli myös harvinaista, juhlavaa ja historiallisesti merkittävämmäksi koettua kuin nykyinen selfieräpse.

Oli myös ”sunnuntai-iltapäivien” Alvar Renqvist. Se Alvar, joka kesällä 1920 pojalleen Heikille lähettämässään kirjeessä pohtii Hvitträskin järven partahilla sijaitsevan Honkaniemen myymistä. Huvilan käyttö vähenee, kustannukset eivät.

Tunteet kirivät kuitenkin taloudellisten argumenttien edelle. Miten kesäkauden ulkopuolellakin on hauskaa matkustaa viikonvaihteessa huvilalle, jonne pojatkin varmaan rouvineen tulisivat. Ellei niin voisi enää tehdä, ”sunnuntai-iltapäivät voisivat käydä aika ikäviksi”, Renqvist kirjoittaa. Lapsenlapsista ei ollut vielä tietoa. Huvilaa ei myyty eikä perhekeskeisyyttä budjetoitu.

Yhden miehen voimin suuren yhtiön luonut, kaikkea valvonut ja kaikesta vastannut johtaja oli vaikutusvaltainen myös yhtiönsä ulkopuolella. Poikia oli viisi. Ilmiselvä patriarkka.

Tai sitten kyse oli roolista, jota hän piti yllä samanlaisella aikaansa sidotulla tyylillä kuin poseerasi valokuvissa. Rooli ei ollut koko luonne.

 

Lähteet: Juhani Salokanteleen teos Hengen paloa ja painettua sanaa, Renqvist-Reenpäät kustantajina 1815–2015 (Otava 2015) sekä puhe Alvar Renqvist – 150 vuotta kustantajan syntymästä (pidetty 14.2.2018).

 

Juttu julkaistu 15.2.2018 klo 18.30. Juttua muokattu 21.2.2018. Tarkennettu ensimmäisen Tietosanakirja-teossarjan kustantajaa ja sarjan osien ilmestymisvuosia.

Sisältö