Opettaja, joka ei opeta: ”Järjen velttoudesta on vaikea luopua”

Kokeita ei ole, ja oppilaat antavat itse arvosanat. Pekka Peura vaatii kouluihin ”aitoa oppimista”.

koulu
Teksti
Leena Kylliäinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Oppitunnit eivät ole vielä alkaneet. Käytävät täyttyvät oppilaista, puheensorinasta ja kännyköiden piipityksestä.

Yhden oven kohdalla käytävä on kuitenkin tyhjä. Oppilaat istuvat jo luokassa tekemässä pitkän matematiikan tehtäviä, vaikka opettajaa ei näy missään. He yrittävät ymmärtää, miten vektorien summa lasketaan.

Kolmiulotteinen koordinaatisto ei avaudu ilman vaimeaa keskustelua. Pulpetit on siirretty pieniin ryhmiin, ja nuoret keskustelevat enimmäkseen matematiikasta. Yhdessä ryhmässä puhutaan kyllä välillä myös eilisestä shoppailupäivästä, mutta pian kolmiulotteinen avaruus nielaisee shoppailijatkin.

Opettajan saapuminen ei häiritse luokan työrauhaa. Pekka Peura istahtaa pöydän kulmalle ja katsoo luokkaansa.

Takana istuva tyttö viittaa ja pyytää luokseen. Peura kyykistyy pulpetin viereen ja alkaa neuvoa hiljaisella äänellä, miten vektorin pituus lasketaan.