Onko Suomessa vielä sisua?

Susan Heikkinen
Kotimaa 16.4.2013 14:30

 

Kuvitus Ville Tietäväinen.

 

 

Kuluva talvi muistetaan talvena, jona Sisu lähti Suomesta.

Viimeinen pastilli valmistuu Suomen Aurassa näinä päivinä. Seuraava syntyy kevään korvalla pienessä San Pietro in Casalen kaupungissa Italiassa.

Tuolta Cloetta-konsernin tehtaalta on vain puolen päivän juoksumatka Parmaan ja Euroopan elintarvikevirastoon, jonka paikan Suomi hävisi taannoin.

Sisulla kansallisena myyttinä ei muutenkaan mene loistokkaasti.

Vuonna 2010 julkaistu Suomen maabrändiraportti ohittaa sisun yhdellä maininnalla: ”Kun tilanne on mahdoton, me sisuunnumme.”

Peräänantamattomuus kyllä mainitaan. Siihen raportin brittikonsultti viittaa sanalla madness.

Eukonkantorata ja suopotkupallokenttä, siinäkö sisun nykyiset näyttämöt?

Suomen Kuvalehti pyysi joulukuussa lukijoilta ehdotuksia nykypäivän sisukkaiksi suomalaisiksi. Ehdotukset jakautuivat yli 60 nimelle, jotka ovat kaikki mukana oheisessa sadan sisukkaan suomalaisen listassa. Loput nimet täydensi listalle SK:n toimitus.

Ennakkoon ei määritelty, mitä sisu tarkoittaa. Listaa voikin siis lukea ennen kaikkea yhtenä vastauksena siihen, mitä kaikkea nykypäivän sisukkuus on suomalaisten mielessä, lehden toimitus joukkoon lukien.

Muuan lukija ehdotti listalle ”tuntematonta insinööriä”, ja joukkoa voisi jatkaa: tuntematon työnhakija, totaalikieltäytyjä, teatterikorkeakouluun pyrkijä. Tuntematon pikkupotilas, puhelinmyyjä, pääluottamusmies.

Tai tuntematon evakkoleski, joita vielä elää keskuudessamme.

Vuonna 1940 sisu oli mitä ajankohtaisin puheenaihe. Ulkomaiset sotareportterit olivat juuri opettaneet sanan koko maailmalle. Sisu – sana joka selittää Suomen, otsikoi New York Times talvisodasta.

1942 Uusi Suomi -lehti etsi lukijakilpailun avulla parasta sisun määritelmää, ja sai yli tuhat vastausta:

”Sisu on tappelua tupella, kun puukko on poikki.”

”Sisu on voima, joka vastustaa keskenjättöä.”

”Sisu on taipumus ja kyky keskittyä ja eläytyä asianomaisen tärkeäksi katsoman tehtävän suorittamiseen (tehtävän suorittaminen käsitettynä niin laajasti, että siihen sisältyy asenteen säilyttäminenkin) niin voimakkaasti ja kokonaisesti, että tehtävä on suorittumiseensa asti asianomaisen toiminnan ja käyttäytymisen hallitsevimpana määrääjänä ei vain selvästi tajuisessa tahdontoiminnassa, vaan tajunnan hämärtyessäkin voimakkaimman vaiston veroisena käyttäytymisen säätäjänä, niin että sen määräävää vaikutusta eivät pysty kumoamaan voimakkaimmatkaan sitä vastustavat epämiellyttävät elämykset (esim. ankara uupumus tai kipu) tai tehtävän suorittamista palvelevan käyttäytymisen ristiriitaan joutuminen itsesäilytysvaistonkaan kanssa.”

Entä mikä oli se paras määritelmä?

”Sisu on vuosisataisten koettelemusten kansansieluun luoma voimareservi, joka ratkaisun hetkellä tekee mahdolliseksi yksilön toiminta- ja vastustuskyvyn jännittämisen yli normaalimitan.”

Vuosisataiset koettelemukset? Kansansielu?

 

Jo Mikael Agricola tunsi sisun, mutta hänen aikoinaan se tarkoitti ihmisluonnetta ylipäätään, sisintä. Sittemmin sana sai hengellisessä kirjallisuudessa kielteisen, luonteen pahuuteen viittaavan sävyn.

Myytti suomalaisten sisukkuudesta luotiin kansallishengen siivittämänä 1800-luvun lopulta alkaen. Todisteita haettiin jo silloin historiasta. Maantiede oli vuosisatoja luonut alueen asukkaille haasteita, jotka pakottivat yksilöitä ponnistelemaan jatkuvasti: karun maan, kylmän ilmaston ja vainolaiset. Jo Kalevala kertoo ylivoimaisen tuntuisista haasteista.

Vertailevaa tutkimusta muun maailman vitsauksiin ei taidettu tehdä, kun uutta kansakuntaa luotiin.

Vuosina 1908-1936 Suomi oli olympialaisten neljänneksi paras maa.

Kultakaudella sisu oli suomalaisen urheilun avainsanoja, jota eriteltiin ja määriteltiin. Lauri Pihkala erottelee Urheilun oppaassaan (Otava 1920) piiskasisun ja kuntosisun.

”Mielestämme se urheilija on sisukkain, joka päivästä päivään itseään pahimmin rääkkää. Saattaa laillaan ollakin, mutta ei totisesti sillä sisulla voiteta. Ei piiskalla koulittu hevonen virein ole eikä parhaiten juokse”, Pihkala kirjoitti.

”Ilman riemullista ja pidättämätöntä ponnisteluhalua, siekailematonta rohkeutta kilpailutilaisuudessa ei pakottavalla ja orjuuttavalla piiskasisulla tehdä mitään. Vain silloin on urheilijan sisu oikeassa kunnossa, kun esim. hiljaa juokseminen kilpailussa tuntuu tuskallisemmalta kuin kova meno. Sellaiselle urheilijalle riittää pieninkin piiskasisun muistutus loppupinnistyksen alottamiseksi. Pinnistystarmo siis riippuu enemmän kunnosta kuin sisusta. Urheiluharjoittelun ehkä tärkein temppu onkin sen vuoksi rohkean kuntosisun kasvattaminen.”

Pihkala puhui urheilun ruokahalusta: ”Kuten muukin makea, menettää mikä tahansa urheilulajikin makunsa, jos sitä saadaan mahantäydeltä ja liian usein. Ei leipurin poika sokeritortuista välitä. Mieliurheilua ei pidä harjoitella liian usein.”

”Työ, hapan, suolainen ja kuiva, mutta hyödyllinen, levein leuoin ja tarmokkaasti haukattu työ teille parhaiten luo urheiluherkun halun, sisun.”

Pihkala myös varoitti, että urheilijasta, joka pahasti loukkaantuu, ”ei tule rohkeaa ja sisukasta kilpailijaa siihen lajiin, sen paremmin kuin rottakoiran penikasta, joka kerran on saanut selkäänsä rotalta, virkansa kunnollista hoitajaa”.

Vuoden 2012 kesäolympialaisissa Suomi otti mitalitilaston jaetun sijan 60.

Urheilijoilla on silti paikkansa myös sadan sisukkaan nykysuomalaisen listalla. Miltä lista näyttää historiantutkijan silmin, professori Laura Kolbe?

”Lista on syntynyt melko sattumanvaraisista otoksista, ja moni tuttu nimi puuttuu, mutta se on oiva läpileikkaus suomalaisten tärkeiksi mielletyistä ominaisuuksista”, Kolbe vastaa.

”Valitut henkilöt edustavat moraalisia kvaliteetteja, joiden reunaehtona ovat olleet ankarat ajat, sodan kokemus, rauhan ja hyvinvoinnin taloudellinen ja sosiaalinen rakentaminen, pyrkimys kohti suurempaa yhteistä hyvää, itsensä voittaminen.”

Kolbe havaitsee listalta vahvan agraarisen latauksen, vaikka urbaaneitakin sankarikertomuksia joukossa on.

”Monien kohdalla näkyy myös ’luokkaretki’, sitkeä pyrkimys yhteiskunnalliseen mobilisaatioon työn kautta.”

 

SK:n lukijat perustelivat monia sisupussiehdokkaita myös heidän rehtiydellään, nöyryydellään, auttavaisuudellaan tai kaikenpuolisella esimerkillisyydellään. Sisukas on hyvän puolella – sinnikkäintäkään roistoa ei haluta tunnustaa sisukkaaksi, olkoonkin että yhden sankari voi olla toisen roisto.

Ehdotuksista päätellen sisukkuutta todistaa, että jotain on tehnyt yksin, omin käsin tai toisten arvostelusta piittaamatta. Tai että on saanut aikaan paljon ja ollut monessa mukana.

Monesti vaikeista sairauksista selviäminen koettiin sisukkuuden merkiksi, vaikka tutkimusten mukaan ainakaan syövän ennusteeseen ei vaikuta mitenkään, onko potilas taistelutahtoinen vai lannistunut.

Sisu-pastilli, joka kehitettiin turkulaisessa kellarissa vuonna 1928, on ollut enemmän kuin pelkkä pastilli. Vuosikymmenten mittaan sen mainosmiehet ovat pönkittäneet kansallista identiteettiä mieleenpainuvalla tavalla.

Sunnuntaipyöräilevä konttoristi ohittaa kilpapyöräilijät ja tarjoaa näille maalissa pastillia.

Korsto uimahousuissaan empii kalliolta sukeltamista, nainen kiusoittelee ettei tämä uskalla, kunnes pastillista löytyy rohkeus.

Mutta eipä unohdeta pastillin todellista käyttötarkoitusta.

Tanssilavojen kultakautena sillä tyypillisesti peitettiin rohkaisuryypyn hajua.

Sisukkaita ehdottaneiden kesken arvottiin viisi kirjapalkintoa. Palkinnot on lähetetty voittajille.

 

Sata sisukasta suomalaista

  • Ahtisaari, Martti: Presidentti, rauhanneuvottelija.
  • Alaniva, Niilo: 92-vuotias pellolainen sotaveteraani, haavoittui useasti, Lapin rakentaja, hoitaa yhä talonsa ja kerää marjat.
  • Alenius, Ele: Takavuosien vasemmistopoliitikko, jaksoi unelmoida ihmiskasvoisesta sosialismista, vaikka syytettiin neuvostovastaisuudesta.
  • Eronen, Yrjö: Rääkkylän kunnanjohtaja, taisteli kunnalle päätösvallan sosiaali- ja terveyspalveluihinsa.
  • Forssell, Mikael: Jalkapalloilija, loukkaantumisista huolimatta jaksaa yrittää, vaikka läpimurto maailmalla jäi tekemättä.
  • Foxell, Heidi: Poliisi, joka haavoittui vakavasti Hyvinkään ampumisvälikohtauksessa, toipuu yhä.
  • Gustafsson, Veikka: Vuorikiipeilijä.
  • Haavisto, Pekka: Presidenttiehdokas, voitti homoseksuaalisuuteen liittyvät asenteet.
  • Halonen, Tarja: Presidentti, oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja.
  • Hamunen, Salme: Helsinkiläinen eläkeläinen, tavallisen työn sankari, joka muutti maalta kouluttamattomana tyttönä, teki aina montaa työtä ja kasvatti yksinhuoltajana neljä lasta.
  • Happonen, Janne: Mäkihyppääjä, jaksaa yrittää vaikka on loukkaantunut usein.
  • Harkimo, Harry: Entinen yksinpurjehtija, lukihäiriöstään huolimatta nykyään liikemies ja suurten rakennusprojektien vetäjä.
  • Hautala, Heidi: Kehitysministeri, puolustanut ihmisoikeuksia usein yksinkin, ajanut kestävää kestävää kehitystä määrätietoisesti vuosikymmenet.
  • Heikkilä, Erpo: Earth Aid Finland -yrityksen toimitusjohtaja, joka on pistänyt kaikkensa peliin Haitin jälleenrakennuksen puolesta.
  • Heikkinen, Pekka: Näyttelijä, joka vammauduttuaan on jatkanut elämäänsä ja työtään pyörätuolissa.
  • Henriksson, Maimo:  Suomen Norjan-suurlähettiläs, tekee peräänantamatonta työtä pohjoismaisuuden eteen.
  • Hildén, Jukka: Duudson. Hassutteleva poikaporukka loi älyvapaasta temppuilusta kansainvälisesti menestyvää viihdettä, väheksynnästä piittaamatta.
  • Honka, Esko: 95-vuotias espoolainen sotaveteraani, vaimonsa pitkäaikainen omaishoitaja, asuu yhä taloaan.
  • Hursti, Heikki: Hyväntekeväisyysjärjestön johtaja, tekee kaikkensa köyhiä auttaakseen.
  • Hurtig, Johanna: Tutkija, vanhoillislestadiolaisten lasten hyväksikäytön paljastaja.
  • Hyppönen, Mikko: Tietoturvayritys F-Securen vetäjä, sinnikäs sodankävijä aina uusia tietoturvauhkia vastaan.
  • Hörkkö, Tuija: Laivatekniikkayritys Beacon Finlandin toimitusjohtaja, joka kehittyi vaatimattomasta koulutuspohjasta huolimatta kielitaitoiseksi yritysjohtajaksi, luotsasi yrityksen 1990-luvun laman läpi menestyväksi ja kuntoutui neliraajahalvauksesta.
  • Ihalainen, Lauri: Työministeri, pitkäjänteistä työtä sopimusyhteiskunnan puolesta jo 1970-luvun alusta.
  • Jalonen, Pentti: Raumalainen musiikkikasvattaja, yhä 88-vuotiaana mukana kulttuurielämässä.
  • Jungner, Mikael: Kansanedustaja, entinen Yleisradion toimitusjohtaja, selvisi syövästä ja sydänkohtauksesta.
  • Kaukonen, Timo: Saunakilpailija, joka paloi pahasti saunomisen MM-kisoissa 2010, toipuu yhä palovammoistaan.
  • Kervinen, Kaisa: Oululainen monien yhdistysten tarmonpesä, laittanut rappeutuneen kotitilansa isolla työllä kuntoon, harrastekirjailija.
  • Kettunen, Minna: Lapinlahtelainen kulttuuripersoona, isolla työllä remontoi ja pelasti Väärnin pappilan.
  • Kirvesniemi, Marja-Liisa: Takavuosien kilpahiihtäjä, väheksynnästä huolimatta nousi moninkertaiseksi olympiavoittajaksi, uran jälkeen ryhtyi yrittäjäksi.
  • Kivelä, Sirkka-Liisa: Professori, vuosikymmeniä puolustanut hyvää vanhuutta.
  • Kiviharju, Marita: Helsinkiläinen kampaaja, joka vammautui ryöstössä 1990-luvulla, mutta kuntoutui ja jatkaa työtään, on myös mm. hoivannut omaistaan ja ollut taloyhtiönsä puheenjohtaja.
  • Koivisto, Mauno: Presidentti, huolimatta vaikeasta lapsuudesta, teki pitkäjänteistä työtä politiikassa.
  • Koivu, Saku: Jääkiekkoilija, palasi huipulle syövän jälkeen.
  • Kononen, Valentin: Entinen kilpakävelijä, ehti kävellä valtavan määrän kilometrejä.
  • Koskiranta, Jasmin: Nuori helsinkiläisnainen, joka pikkutyttönä halvaantui kaulasta alaspäin, hiljattain luki ylioppilaaksi, bloggaa.
  • Kuparinen, Susanna: Teatteriohjaaja, toi sitkeällä työllä poliittisen dokumenttiteatterin Suomeen.
  • Kurikka, Pertti: Punkmuusikko, vetää suosittua kehitysvammaisten yhtyettä Pertti Kurikan nimipäiviä.
  • Kuusinen, Anitta: Inarilainen tunturipappi, jota on irtisanottu 1,5 vuotta.
  • Kyllönen, Anne: Kilpahiihtäjä, palautti Suomen naiset mitalikantaan ja venyy usein juuri loppumetreillä.
  • Kyttä, Marketta: Ympäristöpsykologian erikoistutkija, joka on 25 vuoden pätkätyöläisyydestä huolimatta jättänyt kädenjäljen kaupunkitutkimuksen alalle.
  • Kääriäinen, Seppo: Pitkän linjan keskustapoliitikko.
  • Könkkölä, Kalle: Vammaisten ihmisoikeuksien puolustaja, vammaisuuden estämättä nousi yhteiskunnallisiin tehtäviin.
  • Laaksonen, Anja: Rakensi Mikkeliin omin käsin Anjan Puiston, suuren puutarhan, josta tuli suosittu matkailukohde.
  • Larsen, Senja: Loi tyhjästä Senja opettaa sinulle ruotsia -Facebook-yhteisön, toi joukkorahoituksen Suomeen.
  • Lehto, Leevi: Runoilija, suomensi maailmankirjallisuuden vaikeimpiin teoksiin lukeutuvan tiiliskiven, James Joycen Ulysseksen.
  • Leyser-Kopra, Heidi: Maan ainoa päätoiminen eläinsuojeluvalvoja, kohtaa usein aggressioita ja on työskennellyt ala-arvoisissa oloissa.
  • Linkola, Pentti: Kalastaja-luonnonsuojelija, joka on jaksanut puhua luonnon puolesta vuosikymmenestä toiseen.
  • Loiri, Vesa-Matti: Viihdetaiteilija, yhä tuottoisa viime vuosien sairastelustaan huolimatta.
  • Lybäck, Christer: Kirurgi, entinen nuorisorikollinen joka ryhdistäytyi.
  • Mieto, Juha: Takavuosien kilpahiihtäjä.
  • Monroe, Michael: Rockmuusikko, periaatteistaan tinkimätön taiteilija, köyhyydessäkin pitkään elänyt.
  • Myllyaho, Mika: Teatterinjohtaja, kääntänyt henkilökohtaiset ongelmansa kuten paniikkihäiriön voimavaraksi ja tehnyt niistä taidetta.
  • Niinistö, Sauli: Tasavallan presidentti, pitkän linjan vastuunottaja, jota siviilielämässä ovat koetelleet vaimon kuolema ja Aasian tsunami.
  • Njila, Jude: Vantaalainen insinööri, pyörittää yhden miehen muuttofirmaa, tekee maisteriopintoja, jakaa lehtiä ja on kolmen lapsen isä, muutti Kamerunista 1996.
  • Nuutinen, David: Sisu-pastilleja pitkään valmistaneen makeisyhtiö Leafin toimitusjohtaja.
  • Nykänen, Matti: Entinen mäkihyppääjä, aina noussut jaloilleen rötösten ja vastoinkäymisten jälkeen.
  • Ohtonen, Kimmo: Toimittaja, joka ui Saimaan halki norpan suojelun puolesta.
  • Paakkanen, Kirsti: Pitkän linjan yrittäjä, pelasti Marimekon 1990-luvulla.
  • Pakkanen, Timo: Ympärivuotinen täyspäiväinen joulupukki, yhä sydänkohtauksesta selvittyään.
  • Perttunen, Ilkka: Kempeleläinen restaurointimestari, rakensi 10-vuotisena projektina ison hirsitalon omin käsin puunkaadosta alkaen.
  • Perä, Pekka: Talvivaaran toimitusjohtaja, loi työtä sinne missä ei ollut mitään, palasi vastuuseen ympäristövahinkoa hoitamaan.
  • Pesonen, Antti: Alajärveläinen yrittäjä, viiden lapsen isä ja Suomen Itsenäisyyspuolueen pitkäaikainen vetäjä.
  • Pietikäinen, Sirpa: Europarlamentaarikko, kokoomuspuolueen toisinajattelija 1980-luvulta lähtien.
  • Piispanen, Toni: Vammautunut urheilija, selättänyt vaikeutensa esikuvallisesti.
  • Putaansuu, Tomi: Mr. Lordi, omasta visiostaan sitkeästi pitänyt kiinni, nousi euroviisuvoittoon väheksynnästä huolimatta.
  • Rahim, Malalai: Seinäjokelainen lääkäri, alunperin Afganistanin pakolainen.
  • Rantanen, Siiri: Entinen kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja, oli pitkään huipulla vaikka oli perheenäiti, yhä 88-vuotiaana hiihtää.
  • Rautavaara, Einojuhani: Säveltäjä, sairastui 2004 vakavasti, parani ja työskentelee edelleen.
  • Rehn, Elisabeth: Entinen poliitikko, nykyinen kansainvälinen ihmisoikeustoimija.
  • Rehn, Olli: Komissaari, joka taistelee EU:n puolesta ja pitää rahaliittoa koossa.
  • Riihimäki, Petri: Ylihärmäläinen taidemaalari, urheilija, oman talon rakentanut yksinhuoltaja ja periaatteen mies.
  • Ruuska, Veikko: Eläkeläinen Haapavedeltä, kansakoulupohjalta opetellut monitaitoiseksi, 1972 sirkkeli vei sormia, ollut sitkeä mm. hankkimaan vaimolleen lääkärinhoitoa ja maakiistassa Maanmittauslaitoksen kanssa.
  • Ruuskanen, Antti: Keihäänheittäjä.
  • Räikkönen, Kimi: Kilpa-autoilija, usein noussut takaa-ajoasemasta voittoon.
  • Saarinen, Pirjo: Turkulainen kotiavustaja, vanhusten ja eläinsuojelun puolestapuhuja.
  • Sailas, Raimo: Valtiosihteeri, uskaltaa puhua Suomen taloudesta rehellisemmin kuin poliitikot.
  • Saksi, Veikko: Karjalan Kuvalehden päätoimittaja, on vuosikaudet jaksanut vaatia Karjalan palauttamista ja sotasyyllisyyksien purkamista.
  • Salama, Hannu: Kirjailija, 1960-luvun kapinallinen joka jaksaa yhä räksyttää maailmanmenoa vastaan.
  • Samulin, Aira: Tanssinopettaja, säilyttänyt elämänilonsa huolimatta perheväkivallasta ja tyttären skitsofreniasta.
  • Sara, Magreta: Inarilainen luokanopettaja, joka taisteli viestintäyhteydet Lisman erämaakylään.
  • Saraste, Yrjö: Helsinkiläinen sotainvalidi, joka näkövammastaan huolimatta seuraa medioita ja kirjoittaa päivittäin mielipidekirjoituksia maan lehtiin.
  • Saukkonen, Kalevi: Maratoonari, joka on juossut yli 1 500 maratonia ja jatkaa yhä.
  • Schroderus, Petrus: Työttömäksi jäänyt oopperalaulaja, joka palasi vanhaan ammattiinsa poliisiksi.
  • Selänne, Teemu: Jääkiekkoilija, yhä 42-vuotiaana tehokas NHL-pelaaja.
  • Siitonen, Hannu: Entinen keihäänheittäjä, luontokuvaaja, kuukkelien elinympäristön puolustaja.
  • Soini, Timo: Perussuomalaisten puheenjohtaja, puski puolueensa vakavasti otettavaan asemaan.
  • Stenros, Pirkko: Huonekalusuunnittelija, yhä yli 80-vuotiaana Muurame-kalusteiden takana.
  • Sukari, Toivo: Liikemies, menestynyt vaatimattomista lähtökohdista ja heikosta koulumenestyksestä huolimatta.
  • Suomi, Juhani: Tutkija, 20 vuotta tutki Kekkosta terveytensä reistaillessa ja erimielisten savustuksen kohteena.
  • Taalas, Petteri: Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja, vuosikausia puolustanut vakavasti otettavaa ilmastotiedettä skeptikkojen pommituksessa.
  • Taiveaho, Satu: Entinen poliitikko, ei ole antanut lapsettomuuden ja adoptioprosessin keskeytymisen lannistaa.
  • Taskinen, Juha: Itseoppinut luontokuvaaja, sitkeä saimaannorpan puolustaja.
  • Tateno, Izumi: Pianisti, toisen käden halvaannuttuakin jatkoi uraansa yksikätisenä.
  • Tiilikainen, Teija: Ulkopoliittisen instituutin johtaja, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä EU:n asioista rehellisemmin kuin poliitikot.
  • Typpö, Tuula: Kokkolalainen kilpauimari, kärsinyt rappeuttavasta lihassairaudesta lapsesta asti, silti menestynyt myös terveiden sarjoissa.
  • Tähti, Leo-Pekka: Pyörätuolikelaaja, moninkertainen paralympiavoittaja ja ME-mies.
  • Urpilainen, Jutta: Valtiovarainministeri, puolustanut Suomea Euroopan talouskriisissä.
  • Viljanen, Ilkka: Viulisti, jonka sormet katkaisi sirkkeli, kuntoutui ja soittaa taas.
  • Virén, Lasse: Entinen kilpajuoksija, joka olympialaisissa 1972 kaatui kesken 10 000 metrin kilpailun mutta voitti silti ME-ajalla.
  • Väyrynen, Paavo: Poliitikko, moninkertainen presidenttiehdokas, ei ole lannistunut epäonnistumisista ja pilkasta.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 6/2013.

Keskustelu

———-Wikipedia jäi tuossa varsinaisesti mainitsematta.

Tuosta sisukkaiden suomalaisten luettelosta voi sanoa, että se on näennäisestä kattavuudestaan huolimatta suppea ja subjektiivinen.

”Tuosta sisukkaiden suomalaisten luettelosta voi sanoa, että se on näennäisestä kattavuudestaan huolimatta suppea ja subjektiivinen.”

Totta. Melko valjun vaikutelman tuo lista loppujen lopuksi jätti. Siis nimenomaan kokonaisuutta arvioitaessa.

Kieltämättä mukana on iso joukko ilahduttavia valopilkkujakin, mutta kokonaisvaikutelmaa painaa melkoisesti alaspäin se porukka, joka on kelpuutettu mukaan lähinnä puoluejäsenkirjan tai sopivaan hyvävelikerhoon kuulumisen perusteella.

Noh, tämähän on tietysti maan tapa meillä. Vaikka sisun kanssa sillä ei mitään tekemistä olekaan. Pikemminkin se edustaa juuri vastavoimaa sisulle ja sisukkuudelle.