Avaruusajan ruokahylly

Tekoäly ohjaa jättiläismäistä logistiikkakeskusta Sipoossa. Koneet korvaavat parituhatta työpaikkaa mutta kutistavat kauppalaskua kymmenillä miljoonilla euroilla.

Kotimaa 20.04.2018 06:00
Teksti Petri Pöntinen Kuvat Marjo Tynkkynen Grafiikka Hannu Kyyriäinen

Kyydissä on 10 000 kiloa makaronia.

Perillä Sipoon Bastukärrissä puomi nousee, kun kamera on tunnistanut täysperävaunurekan rekisterikilven. Kuljettaja ilmoittautuu tulovalvojalle, joka kertoo laiturin numeron.

Inex Partnersin, S-ryhmän jakeluyhtiön uusi logistiikkakeskus on maailman suurimpia automatisoituja ruokakoneita.

Ilmasta rakennus näyttää jättiläismäiseltä U-kirjaimelta.

Sen sisään mahtuisi kaksi Helsinki-Vantaan lentokentän terminaalia. Vuorokaudessa saapuu ja lähtee tuhat rekkaa ja jakeluautoa. Kahdensadan lastauslaiturin lävitse kulkee vuodessa noin puolitoista miljardia kiloa tavaraa.

Kahden vuoden ylösajo on loppusuoralla. Viimeinen osa, 200 000 kuution pakastin, otetaan käyttöön elokuussa.

Tarjotinvaraston 550 000 paikkaa tyhjenevät reilussa vuorokaudessa.

Ovella A141 kuski siirtää pässillä, lavansiirtovaunulla, makaronikuormaa. Rekan uumenista on muutama metri tarkistusportille.

Ihmisen fyysinen työ loppuu, koneen alkaa.

Portti tunnistaa tuotteen lavalapun viivakoodista. Yhtäkkiä lava pysähtyy. Näyttöruutu ilmoittaa: Korkeusmittaus epäonnistui. Lasti on 9,30 senttiä liian korkea.

Tietokoneille on syötetty tiedot makaronilavasta: korkeus, leveys, paino, kappalemäärä. Jos jokin ei täsmää, kuorma ei etene. Jo lavasta törröttävä tikku tai repsottava muovi pysäyttää lavan.

Koko ruokaketju on digitalisoitu.

Kassoihin kytketty tekoäly laskee tuotteiden menekkiä päivittäin ja ennustaa juhlapyhien piikit. Tilaukset lähtevät automaattisesti tehtaille. Koneäly optimoi myös myyntiä, päättää, miten paljon hyllytilaa kukin pastalaatu saa kussakin myymälässä.

Sama data ohjaa tilauksia, tuotantoa ja logistiikkaa.

”Siitä syntyy tehokkuuskone”, sanoo S-ryhmän kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu.

Vastaanotossa varastotyöntekijä vapauttaa ylikorkean kuorman. Lähetys on kunnossa, mutta kasaan painuvat pussit hämäävät porttia, digitaalista tarkastajaa.

Makaronit siirtyvät järjestelmälavoille, joiden liikkeitä sensorit seuraavat. Alkaa matka kuljetinradalla kohti varastoa. Siellä koneäly sijoittaa kuorman eri puolelle hallia. Jos kuljettimen laakeri hajoaa, tavarat ohjataan vaihtoehtoiselle reitille.

Ruokalassa höyryää pasta carbonara. Sama ateria on tarjolla kolmessa työvuorossa. Ruokamammutti lepää vain sunnuntaiyönä.

Valopainikkeet ohjaavat työntekijöitä tuotteiden keräämisessä.

Kuivatuotteiden siipi on yhtä pitkä kuin yleisurheilukentän juoksurata, 400 metriä.

Potkulautoja seisoo parkissa. Kuivatuotteiden siipi on yhtä pitkä kuin yleisurheilukentän juoksurata, 400 metriä.

Korkeassa varastossa on huimat 55 000 lavapaikkaa. Jos kaikki olisi kahvia, puruja riittäisi suomalaisille lähes vuodeksi.

Vielä 1990-luvun alussa lukuisat elintarvikeyritykset jakoivat tehtailta myymälöihin. Sadat autot kävivät päivittäin isoissa kaupoissa. Se oli kallista ja hankalaa; takahuoneet pullistelivat tavaraa.

Nykyisin suora jakelu olisi mahdottomuus. Prismoissa päivittäistavaroiden määrä on räjähtänyt 5 000:sta 25 000:een. Yksin spagetteja, nuudeleita ja makaroneja on parisataa eri tuotetta.

Mutta ei kaikki ruoka kierrä Sipoon kautta.

Tuore leipä, kala ja valtaosa maitotuotteista on edullisinta toimittaa suoraan myymälöihin. Yhä suositumpi lähiruoka kulkee myös tuottajalta tiskille tai maakunnalliseen terminaaliin, josta se jaetaan kauppoihin.

Keskittämisen idea – tehokkuus – toimii jo Pohjanmaan kasvihuonevihanneksissa.

Täydessä kuormassa yhden tomaattilavan kuljetus Närpiöstä Sipooseen maksaa kymmenen euroa ja Siuntiosta Vaasan Prismaan toisen kymmenen euroa.

”Yksikään viljelijä ei vie tuotteitaan halvemmalla kaikkiin S-ryhmän kauppoihin”, sanoo Inex Partnersin toimitusjohtaja Jari Pousi.

Ruoan keskitetty jakelu on lisääntynyt miljardilla kilolla 20 vuodessa. Suunnitteilla on, että Sipoo hoitaisi myös isojen panimoiden jakelun.

Suurissa erissä tilattava tuontiruoka viipyy viikon varastossa. Mutta arkiset menekkituotteet kuten pehmopaperit ja kahvit vain piipahtavat Sipoossa.

Logistiikan kannalta kalleinta on seisottaa tavaramassoja.

Automatisoitu logistiikkakeskus seisoo vain sunnuntaiyönä.

Joskus virhe korjataan väärin. Syntyy ketjureaktioita, tavarat ruuhkautuvat.

Lähes autiossa hallissa koneet ahertavat vähässä valossa.

Puristus ja imu – hedelmäsäilykkeet siirtyvät liukuhihnalle. Kohta kollin, myymäläerän, alle sujahtaa tarjotin. Kollien armeija etenee metrin sekunnissa tarjotinvaraston suuntaan.

Kuivatuotteiden keräilykoneisto on kuin sokkeloinen vuoristorata.

Kuljetinverkostoa risteilee kilometritolkulla. 11 500 eri tuotteelle on luotu profiili; miten se kestää purkaa, kuljettaa ja pakata. Ennen käyttöä on säädetty automaation tuhansia laitteita.

”Teknologia on pompannut 50 vuotta eteenpäin”, sanoo laitevalvoja Hannu Ylikotila.

Espoon Kilossa hän ajoi trukilla kilometrien reittejä, keräsi tavaroita käsin. Sipoossa on päiviä, jolloin voi vain seistä, valvoa koneita. Mutta on myös päiviä, jolloin joutuu kävelemään 20 kilometriä, ratkomaan automaation virhekoodeja.

Tekoäly on yhtä hyvä kuin ihmisen syöttämä data. Ja valtavan koneiston sisäänajo kestää aikansa.

”Ongelmatilanteita on satoja, jopa tuhansia.”

Yksi liukuhihna seisoo. Kaksi laitevalvojaa puhdistaa sensorin peilejä. Ei apua. Sitten yhteys control roomiin, valvomoon. Jos on laitevika, kutsutaan huoltomies talon sisältä. Jos koodissa on häikkää, otetaan yhteys laitetoimittajan etätukeen Saksaan.

Joskus virhe korjataan väärin. Syntyy ketjureaktioita, tavarat ruuhkautuvat useassa paikassa.

Voi kuvitella kiireen, jos hakkeri pysäyttäisi tämän ruokakoneen.

Seisokit ovat kalliita. Toisinaan Ylikotilan on puettava turvavaljaat ja kiivettävä korkealle varastoon.

”Vaatii kylmiä hermoja suoristaa lava käsin 20 metrissä.”

SK-video: Valmiit rullakot ja lavat odottavat noutoa lähetysalueella.

 

Koneääni ilmoittaa: ”Ota kaksi Pedigree.”

Varastomies ajaa trukkia luurit korvilla. Hän pysähtyy käytävällä A10 hyllyn 167 kohdalla. Nostaa kaksi koiranmuonasäkkiä ja kuittaa: ”Kaksi ookoo”.

Ihminen ei ole vielä niin älykäs, että saisi opetettua koneen keräämään tehokkaasti joka kollin. Siksi tuhansia tuotteita on poimittava käsin tai puoliautomaattisesti.

Pakkaus voi olla liian pehmeä kuten vessapaperisäkki. Tai liian korkea, pieni, suuri tai hankalasti käsiteltävä.

Kolmion muotoinen pullo on logistiikan painajainen.

Öljy- ja etikkatuotteet ovat taas rikkoutuessaan riski kuljettimille. Kohujuoma limuviina on sekin manuualikeräyksessä. Ei kannata tuhlata konevoimaa – menekki kaupoissa on vähäinen.

Automaatioon soveltuvat parhaiten tiiliskivimäiset massatuotteet kuten kahvipaketit. Tai sokeripakkaukset.

Aamulla Suomen Sokerilta saapui sata lavaa makeaa, reilut 30 000 kiloa.

 

Tämä on ruokakoneen sydän.

Reilussa vuorokaudessa 66 nosturia tyhjentävät ja täyttävät varaston 550 000 tarjotinta.

Kone on opetettu päättelemään kuin šakinpelaaja. Algoritmi, matemaattinen ohje, optimoi 30 liikettä etukäteen.

Huhkittavaa riittää. Sipoosta lähtee ruokaa 1 168 myymälään.

Nosturi lastaa hihnalle kerralla neljä kollia, myymäläerää. Pian tarjotin lähtee kollin alta pois, alkaa pakkaus. Eräänlaiset kakkulapiot täyttävät lavat ja rullakot. Täälläkin tekoäly järkeilee. Raskaat alle, kevyet päälle. Salsat ja tortillat vierekkäin, jotta hyllytys on nopeaa myymälässä.

Automaatio kerää lavallisen ruokaa kymmenessä minuutissa, varastomies tunnissa.

Sipoossa koneet korvaavat parituhatta käsiparia. Säästynein palkkakuluin rahoitetaan reilun puolen miljardin investointi. Myös kuluttajien ruokalasku pienenee.

”Kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain”, lupaa Inex Partnersin Pousi.

Avaa tietografiikkasivu
Näin pyörii ruokakone
203 000 kiloa banaaneja, 109 000 kahvipakettia, 51 000 energiajuomaa päivässä. Sipoon logistiikkakeskus toimii tauotta vuorokauden ympäri.

Ruokakauppa on keskittynyttä. S-ryhmän ja Keskon osuus on yli 80 prosenttia.

Digilogistiikka vahvistaa yhä S-ryhmän neuvotteluasemaa. Tavarantoimittajien on täytettävä tiukat ehdot, jotta pakkaukset soveltuvat automaatioon. Tai sitten on maksettava vähän enemmän tuotteiden käsin keräilystä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on selvittänyt kahdesti, käyttääkö S-ryhmä väärin määräävää markkina-asemaansa. Käsittelyt on keskeytetty: ei riko kilpailulakia.

”Voimme puuttua vain räikeisiin väärinkäytöksiin”, sanoo johtaja Kirsi Leivo.

”Kilpailulaki on kuin kirves, kun kauppatapojen tarkempi sääntely tarvitsisi puukkoa.”

Sipoon uusi jakelukeskus kertoo S-ryhmän luottamuksesta kivijalkakauppaan. Verkkokauppaa jarruttavat Suomen pitkät etäisyydet ja pieni väestö. Viime vuonna markkinajohtaja möi ruokaa seitsemällä miljardilla eurolla. Netissä alle puoli prosenttia siitä.

Ensi tammikuussa saksalaisketju Lidl avaa Järvenpäähän uuden logistiikkakeskuksen.

Siellä tuotteet kerätään perinteisesti käsin.

”Syynä on puhtaasti joustavuus”, sanoo Lidlin toimitusjohtaja Lauri Sipponen.

”Automaatio on kallis investointi. Ja kallis muokata uusiksi, jos kulutustottumukset muuttuvat.

Sipoossa kypsytetään vuodessa yli 50 miljoonaa kiloa banaaneja.

Uudet logistiikkakeskukset ovat valmistautumista kilpailuun Amazonin kanssa.

Neljän asteen ilma hytisyttää. Työvuoron aikana Matias Loukola tarkistaa satoja lavoja hedelmiä ja vihanneksia.

Ihmissilmä on ainakin vielä nopeampi laadunvalvoja kuin konenäkö.

”Voi olla 30 lavaa hyviä omenia, kolme ihan karmeaa.”

Sipoossa kypsytetään yli 50 miljoonaa kiloa banaaneja vuodessa. Lisää lämpöä ja etyleenikaasua – viisi vuorokautta kestävä kypsytys on taitolaji.

Laadukkaat hedelmät ja vihannekset ovat kivijalkakaupan käyntikortti. Heviin kiteytyy kuluttajan epäluulo verkkokauppaan. Löytyykö kassista puoliksi mätiä omenia tai raakoja tomaatteja?

Kauppaketjut eivät juuri rummuta ruoan verkkomyyntiä. Ostosten keräily ja toimitus on kallista. Sen sijaan kivijalkakaupat kehittyvät kohti itsepalvelua. On viivakoodeja lukevia skannereita, itsepalvelukassoja, jopa automaattikauppoja, joissa ei ole työntekijöitä.

Verkkokaupan ennustetaan vähentävän myyjien työpaikkoja. Voi olla, että vain työn luonne ja paikka vaihtuvat.

Yhdysvalloissa verkkojätti Amazonin algoritmi tunnistaa ostajien mieltymykset. Koneäly lisää myyntiä. Mutta laajan valikoiman nopeaan toimitukseen tarvitaan valtavasti ihmiskäsiä. Yli 125 000 varastotyöntekijää ahertaa 140 jakelukeskuksessa.

Euroopassa yhtiön varastoja on seitsemässä maassa. Seuraava rakennetaan Ruotsiin, uutisoitiin hiljan.

Lidlin toimitusjohtaja Sipponen on varma, että jonain päivänä Amazon tarjoaa suomenkielisillä verkkosivuilla myös ruokaa.

”Ei ole merkitystä, tuleeko kolapullo lähempää vai kauempaa. Volyymit ratkaisevat.”

Verkkovaltias tuskin horjuttaa Suomen ruokakauppaa. Mutta vaatteet, urheiluvälineet, kosmetiikka ja elektroniikka on helppo tilata yhdellä klikkauksella.

S-ryhmällä on Sipoon-tontilla myös puoliautomatisoitu käyttötavaroiden logistiikkakeskus. Uudella, tehokkaalla teknologialla Prismat ja Sokokset varautuvat Amazonin tuloon.

”Globaali kilpailu kovenee”, kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu sanoo.

 

Iltakuudelta lähetysalueella on rauhallista. Kelmutettuja rullakoita ja lavoja odottaa noutoa Loimaalle, Iisalmeen, Mänttään, Ouluun.

Tietokoneiden algoritmit ovat laskeneet aikataulut.

Jotta 3–4 rekkakuormaa ehtii Oulun Prismaan aamukuudeksi, kuivatuotteita on alettava kerätä Sipoossa edellisenä aamuna kello kymmenen. Myös tiellä tehokkuus on tapissaan: 32 metriä pitkiä rekkoja, kyydissä 132 lavaa.

Laiturilla F675 seisovat Kontulan S-marketin neljä rullakkoa.

Automaatiota kuormitetaan tasaisesti läpi vuorokauden. Siksi Kontulan sipuleita on alettu kerätä yöllä kello 3.44 ja kuivatuotteita aamulla kello 8.03.

Helsingin jakeluautot lähtevät viimeisinä, Kontulan S-markettiin pikkutunneilla. Ennen lastausta kuljettaja ampuu skanneripistoolilla viivakoodiin, varmistaa että oikeat rullakot tulevat kyytiin.

Lähiöön on tilattu parituhatta kiloa ruokaa ja pehmopapereita.

 

Juttua varten on haastateltu myös Inex Partnersin logistiikkapäälliköitä Mikko Kymäläistä ja Sami Korhosta.

Sisältö