Englantiin päin rähmällään

Suomalaiset poliitikot ovat perinteisesti tukeutuneet Venäjään tai Saksaan. Sata vuotta sitten ystäviä haettiin kauempaa, suurvalta Isosta-Britanniasta.

Historia 20.06.2019 06:00
Teksti Vesa Vares
Mannerheim valittiin valtionhoitajaksi, koska hänellä oli hyvät suhteet länsivaltoihin. Kuva vuodelta 1918.
Mannerheim valittiin valtionhoitajaksi, koska hänellä oli hyvät suhteet länsivaltoihin. Kuva vuodelta 1918. © OM-Arkisto

Suomen historiasta muistellaan traumaattisina aikoja, jolloin suurvallan on koettu rajoittaneen Suomen suvereniteettia.

Usein tapahtumat ovat noudattaneet samaa kaavaa. Aluksi on ilmennyt suoranaista kilpalaulantaa hyvistä suhteista suurvaltaan. Omia sisäpoliittisia intressejä on edistetty varoittamalla suurvallan edustajia toisten suomalaisten vaarallisuudesta ja epäluotettavuudesta.

Aikaa myöten puhdasoppisuus on useimmiten havaittu liioitelluksi, ja on ryhdytty kysymään: kuka käytti ulkomaita apuna valtapyyteittensä vuoksi ja mustamaalasi omia kansalaisiaan?

Näissä traumoissa on lähes aina ollut kyse Venäjästä tai Neuvostoliitosta ja Saksasta. 1910–20-lukujen vaihteessa tilanne oli kuitenkin muutaman vuoden ajan toinen. Molemmat Itämeren suurvallat olivat romahtaneet, ja Euroopan valtiaita olivat Britannia ja Ranska.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö