Käännekohta

politiikka

Huhtikuussa 1981 Suomen poliittinen järjestelmä mullistui. Pääministeri Mauno Koivisto ja presidentti Urho Kekkonen ottivat yhteen, ja Koivisto voitti. Siitä alkoi presidentin vallan kaventaminen.

Teksti
Tuomo Lappalainen

”Paskamaisesti alkaa tämäkin päivä, sanoi punakaartilainen kun saappaita aamulla jalkaan veti ja teloitettavaksi vietiin.”

Mauno Koiviston lausahduksesta oli hankala päätellä, oliko pääministeri jo kurkkua myöten täynnä hallitusyhteistyötä, vai yrittikö hän vain keventää tunnelmaa omalla vaikeaselkoisella tavallaan.

Teloituskomppanian eteen marssitettu punakaartilainen tuli Koiviston mieleen samana päivänä, 3. helmikuuta 1981, kun selvitysmies Matti Pekkanen julkisti valtioneuvoston juhlahuoneistossa esityksensä uudeksi tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi. Pekkanen oli tasapainoillut eri eturyhmien keskellä niin taitavasti, ettei mikään niistä – sen enempää työnantajat, työntekijät kuin maataloustuottajat – ollut tyytyväinen. Koivisto aavisti, että vaikeuksia oli edessä.

Sdp:n ja Keskustapuolueen puheenjohtajat, Kalevi Sorsa ja Paavo Väyrynen, olivat tavanneet kaksi päivää aikaisemmin. Tapaaminen oli pidetty salassa, sillä aihe oli arka. Sekä Sorsa että Väyrynen halusivat vaihtaa hallituksen. Piti vain keksiä, miten se tapahtuisi.