Nuorisoseura halusi kitkeä maaseudulta tappelut ja juopottelun – Mutta oliko yksi perustajista ”meirän Kustaa” vai ”niiren Kustaa”?

SK:n arkistoista: Kustaa Pernaa on suvun ylpeyden aihe – kunnes selviää, että samalla kylällä eli täyskaima. Ville Pernaa uppoutui historiaan ja selvitti kahden Kustaan arvoituksen.
Kotimaa 27.12.2018 20:50
Tällä paikalla Kauhavalla sijaitsi Kalan torppa, jossa ensim­mäinen nuoriso­seura perustettiin juhannuksena 1881. Juttu nuorisoseuraliikkeestä Suomen Kuvalehden numerossa 25–26/2013. © Marjo Tynkkynen

Kustaa Pernaa on ollu­t meidän sukumme ylpeys. Hän on ollut tekemässä Suomen historiaa.

Suomessa maaseudun nuorisolla ei ollut 1800-luvun jälkipuoliskolla muita harrastusmahdollisuuksia kuin kirkko, työnteko tai pahanteko. Politiikka ja kulttuuri olivat herrojen heiniä, ja tavallista kansaa keräävien yhteiskunnallisten liikkeiden nousu oli vasta tulossa.

Etelä-Pohjanmaalla puukkojunkkareiden pahin rynnistys oli talttumassa 1870-luvulla, mutta nuorten miesten rikosten määrä ja kuolleisuus olivat edelleen korkeita.

Kauhavalla järjestyksenpidosta vastasi kansanlaulusta tuttu ”Kauhavan ruma vallesmanni”, nimismies Adolf Hägglund, joka kovilla otteillaan ja pampun avulla oli saanut pitäjän olot kohtuulliseen hallintaan.

Viisi lyseolaispoikaa ryhtyi järjestämään nuorisolle muutakin toimintaa kuin sellaista, joka tapahtuisi Raamattu, viinapullo tai puukko kädessä.

Talvella 1881 nimismies Hägglund, joka muuten oli iso ja komea mies, sai kuulla, että paikkakunnan nuoriso suunnitteli nuorukaisyhdistyksen perustamista.

Juhannuksena 1881 viisi kauhavalaista lyseolaispoikaa päätti ryhtyä järjestämään nuorisolle muutakin toimintaa kuin sellaista, joka tapahtuisi Raamattu, viinapullo tai puukko kädessä. Ehkä opiskelua, näytelmiä, tanssia ja huveja. Eikä vallesmannilla ollut mitään sitä vastaan.

Poikaviisikko kokoontui juhlistamaan heistä yhden, Juho Heikki Kalan nimipäivää tämän perheen juhannuskoristeltuun kotiin. Kalan torpan tyttäristä vanhempi, Kaisa, kaatoi puuhakkaille nuorukaisille kahvia ja nuorempi sisar Hilma kantoi pullatarjotinta eli nisuprikkaa.

Nämä viisi nuorukaista perustivat ensimmäisen nuorisoseuran. Esimerkin innoittamana ja maalaisväestön kansallisen heräämisen tunnelmissa syntyi seuraavina vuosina nuorisoseuraliike, josta tuli maan suurin ja voimakkain nuorison liikuttaja.

Yksi viidestä perustajasta oli Kustaa P­ernaa.

Kustaa oli isoisäni setä, eli varsin läheistä sukua. Ja aina läheisempää sukua isäni ja isoisäni sukupolville, jotka ovat ylpeydellä vaalineet meidän Kustaan saavutuksia.

Nuorisoseuraliikkeen alullepanon lisäksi Kustaa oli paitsi lyseolainen myös tuleva ylioppilas.

Suvussa olikin suunniteltu jopa merkkimiehen ylioppilaslakin luovuttamista Kauhavan nuorisoseuramuseoon.

Isä-Antti, poika-Kustaa ja ä­iti-Hedvig Pernaa perhe­potretissa 1880-luvun alussa. © Marjo Tynkkynen

Toukokuussa 2009 tapahtui jotain yllättävää.

Tohtori Yrjö Larmola, Helsingin kaupungin entinen kulttuurijohtaja, lähetti sähköpostia, jossa hän kertoi olevansa äitinsä puolelta kauhavalaista Pernaan sukua. Larmola kirjoitti, e­ttä hänen äidinisänsä oli nimeltään Kustaa Pernaa. Vartuttuaan tämä tosin oli ryhtynyt käyttämään nimestään muotoa Kustaa Pernaja.

Larmola esitteli viestissään hieman äidinisänsä elämänvaiheita sekä aprikoi, mahdammeko me olla sukua. Hän kertoi isoisänsä olleen juhannuksena 1881 Kalan torpalla perustamassa nuorisoseuraliikettä maahan.

Olin hämmennyksissä.

Tyhjästä ilmestyneen uuden Kustaan elämänvaiheet tuntuivat kovin vierailta, samoin kuin hänen vartuttuaan käyttöön ottamansa uusi sukunimimuunnos. Sukulaiseni olivat yhtä epäuskoisia.

Kustaa Pernaja, eri puolilla maata Kotkaa ja Kymiä myöden asunut sahanjohtaja ja alkoholitarkastaja, ei vaikuttanut yhtään tutulta. Ei sukulaiseltani – he ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta syntyneet ja kuolleet Kauhavalla, jonne meidän Kustaan isoisä jo 1830-luvulla asettui asumaan.

Vastasin Larmolalle hieman nenäkkäästi, että tuon toisen Kustaan elämänvaiheet eivät vaikuta lainkaan tutuilta, tuskin olemme sukua.

Ihmetys kasvoi, kun sain Larmolalta kuulla, että heidän Kustaansa olisi ylioppilas. On toki aivan mahdollista, että Kauhavalla, yhdellä pitäjän kulmalla, on ollut kaksi muutaman vuoden välein syntynyttä Kustaa Pernaata.

Mutta todennäköisyys sille, että 1880-luvulla samalta pieneltä paikkakunnalta löytyisi kaksi samannimistä ylioppilaaksi asti kouluja käynyttä nuorukaista, on jo hyvin pieni.

Pohjanmaan ensimmäinen suomalainen ylioppilastutkintoon johtava oppikoulu, Vaasan lyseo perustettiin vasta vuonna 1880. Lukioon meni tuolloin alle prosentti ikäluokasta, ja opintojen aikana joukko harveni helposti neljänneksellä. Ylioppilaita valmistui vuosittain vajaat 300 koko maassa.

Larmolan yllättävä yhteydenotto jäi vaivaamaan. Mysteeri vaati ratkaisua.

 

Hankin käsiini nuorisoseuraliikkeen historiaa käsitteleviä teoksia, luetteloita ja vanhoja asiakirjoja.

Käy ilmi, että ylioppilas-Kustaita on kuin onkin kaksi. Toinen Kustaa on Vaasan lyseon matrikkelitietojen ensimmäinen nimi. Hän aloitti opinnot Vaasassa 18-vuotiaana vuonna 1880 eli koulun perustamisvuonna.

Meidän Kustaa tuli lyseoon seuraavana vuonna. Hän oli vain 14-vuotias aloittaessaan opintonsa.

Olkoon vain Kustaita kaksi, mutta kumpi heistä oli perustamassa nuorisoseuraa?

Toinen Kustaa jatkoi opintojaan myöhemmin Jyväskylässä ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä keväällä 1886. Meidän Kustaa opiskeli poukkoilematta kymmenen vuotta Vaasan lyseossa. Ylioppilasjuhlia vietettiin keväällä 1891.

Olkoon vain Kustaita kaksi, mutta kumpi heistä oli perustamassa nuorisoseuraa?

Minulla on ohittamaton valtti taskussani. Nuorisoseuraliikkeen, maan ensimmäisen ja suurimman kansansivistäjän perustajalle sopivasti, ja monen muun nuorisoseuramiehen tapaan, meidän Kustaa jatkoi opintojaan myös ylioppilaaksitulon jälkeen. Hän kirjautui Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon jumaluusopilliseen tiedekuntaan, eli nykytermein hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Yrjö Larmola yllättää. Heidän Kustaansa opiskeli myös Helsingin yliopistossa – ja samassa tiedekunnassa. Larmola vielä nokittaa todisteilla: hän on aikanaan perinyt heidän Kustaansa opintokirjan, jonka on myöhemmin lahjoittanut Helsingin yliopiston museoon.

 

Kahden kauhavalaisen teologian ylioppilaan ja täyskaiman olemassaoloon on lähestulkoon mahdotonta uskoa. Olisiko jonkun sekaannuksen takia käynyt niin, että kyseessä olisi sittenkin yksi ja sama henkilö? Vai voisiko olla mahdollista, että kumpikin maalaispoika olisi tosiaa­n jatkanut opintiellä yliopistoon saakka?

Opintojen määrä ja menestys ei kummallakaan Kustaalla huimaa.

Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti näin on. Meidän Kustaan yliopiston opintokirja löytyy tädiltäni. Myös toisen Kustaan opintokirja on todella olemassa, se löytyy Helsingin yliopistomuseosta.

Näistä haurastuneista kirjoista käy ilmi, että opintojen määrä ja menestys ei kummallakaan Kustaalla huimaa. Meidän Kustaa aloitti opintonsa syksyllä 1891, jolloin hän opintokirjan mukaan opiskeli teologian perusteita välttävällä ahkeruudella ja menestyksellä sekä hepreaa ja kreikkaa tyydyttävällä ahkeruudella ja menestyksellä.

Toinen Kustaa oli käynyt samat kurssit viisi vuotta aikaisemmin syksyllä 1886. Häneltä heprea ja kreikka sujuivat ahkerasti, mutta teologiassa tyydyttävästi alkaneita opintoja haittasivat lukuisat poissaolot.

Molempien Kustaiden opinnot keskeytyivät aika lailla alkuunsa. Meidän Kustaalla ne jäivät ensimmäiseen vuoteen, ja toisen Kustaan opintokirjan merkinnät loppuvat kahden vuoden jälkeen.

Mutta opillista menestystä tarkastelemalla mysteeri ei selviä.

Pitää palata kauemmas, Kauhavalle ja j­uhannukseen 1881.

Toisen Kustaan opintokirjassa vuodelta 1886 sukunimenä on Pernaja. © Marjo Tynkkynen

Uppoudun Kauhavan historiaan.

Lehtien sivuilla ja kirjallisuudessa Suomen ensimmäisen nuorisoseuran isyydestä on käyty polemiikkia jo yli sadan vuoden ajan. Nyt tiedetään ne viisi kauhavalaista nuorukaista, jotka sen tekivät Kalan torpalla juhannuksena 1881.

Hankkeen puuhamies oli aktiivinen sivistysmies ja kiertokoulunopettajana Kauhavalla toiminut Matti Sippola. Hän oli ottanut asian esille jo talvella Kauhavan vallesmannin kanssa.

Viisikossa oli mukana kolme lyseolaista: tunnetuksi tulleeseen Alasten professorisukuun kuulunut Yrjö Näykki, kokouksen kirjurina toiminut kokouksen isäntä ja Kauhavan kunnankirjurin poika Juho Heikki Kala sekä Kustaa Pernaa. Viisikon täydensi talonpoika Mauno Fräntilä, joka toimi sittemmin kansakoulunopettajana.

Myöhemmin perustajien joukkoon on yrittänyt ilmoittautua moni muukin sittemmin nuorisoseuraliikkeessä toiminut aikansa kellokas.

Nuorisoseuraliikkeen historiaan on Suomessa syvimmin paneutunut opetusministeriön kansliapäällikkönä pitkään toiminut ministeri Jaakko Numminen. Hänen vuosikymmeniä valmistelemansa viiden järkäleen teossarja julkaistiin vuonna 2011 liikkeen 130-vuotisjuhlien kunniaksi.

Perustaja-Kustaa oli tuolloin 18-vuotias lyseolainen. Siis se toinen Kustaa.

Nuorisoseuraliikkeen perustamiseen Numminen paneutui nuorena innokkaana tutkijana jo 1950-luvulla ja on kirjoittanut aiheesta ensimmäiset tutkimuksensa tuolloin.

Numminen on selvittänyt juhannuksen 1881 tapahtumia tarkkaan mukana olleiden kirjeenvaihdon ja perustetun nuorisoseuran pöytäkirjojen avulla, mutta on joutunut osittain turvautumaan myös myöhempiin, toisen käden kuulopuheisiin.

Nummisen tutkimuksissa asia on kirkas: perustaja-Kustaa oli tuolloin 18-vuotias lyseolainen. Siis se toinen Kustaa.

Meidän Kustaata hän ei mainitse lainkaan. Epäilys nousee: onko suvussamme vaalittu tieto Kustaan nuoruuden toimista vain tarua?

 

Meidän Kustaalla piti keväällä 1881 kotona kiirettä. Isä-Antti oli ostanut Lapualta uuden talon, entisen pappilan, jota hän siirrätti Kauhavalle hirsi kerrallaan. Peltomaata raivattiin 40–50 miehen voimin, ja rakenteilla oli myös pitäjän suurin kivinavetta.

Esikoispoika-Kustaata olisi tarvittu apumiehenä töissä, mutta Kustaa taisi olla enemmän lukumiehiä.

Juhannuksensa 1881 meidän Kustaa oli 14-vuotias. Äkkipäätä ajateltuna tuntuu jo nuori ikä pudottavan nuorisoseuran perustajan viitan Kustaamme yltä. Eihän tuon ikäinen ole kovin vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen toimija tänä päivänäkään, saati sitten 1880-luvulla.

Oliko 14-vuotias liian nuori perustamaan nuorisoseuraa? Aikanaan Kustaan ylioppilaslakkia ei kuulemma huolittu museoon, koska kyseessä olisi ollut väärän miehen lakki.

Ihmettelimme kovasti, mutta ehkä he olivat oikeassa.

Toisaalta, ikä ei välttämättä ollut ongelma. Lyseossa opiskelu saattoi tuohon aikaan alkaa jo 14-vuotiaana. Keväällä Kustaa oli pyrkinyt ja päässyt Vaasan lyseoon. Lyseoon pyrkimisikä oli kiinni ennen kaikkea koululaisen vanhemmista ja siitä, milloin he katsoivat koulukykyä osoittaneen lapsensa kypsäksi osallistumaan lyseon pääsykokeisiin.

Miksi alhainen ikäraja? Tietenkin siksi, että perustajista nuorimmainenkin voisi liittyä jäseneksi.

Meidän Kustaa aloitti lyseo-opinnot Vaasassa syksyllä 1881, ja sitä ennen keväällä hän oli käynyt pääsykokeissa ja tullut hyväksytyksi lyseoon. Siksi Kustaamme täyttää perustamispapereiden Kustaa Pernaan tittelin ”lyseolainen” juhannuksena 1881, vaikka varsinaiset opinnot alkoivat vasta samana syksynä.

Nuoren, aloittavan lyseolaisen mukanaoloon viittaa eräs muukin seikka. Nuorisoseuran ensimmäisissä, keskikesällä tehdyissä sääntöluonnoksissa jäsenten alaikäraja oli neljätoista vuotta.

Miksi näin alhainen alaikäraja, kun täysi-ikäisyyden symboleista varhaisin eli ripillepääsykin edellytti kuudentoista vuoden ikää? Tietenkin siksi, että perustajista nuorimmainenkin voisi liittyä jäseneksi.

Myöhemmin kesällä, sääntöjen laadinnan edetessä, alaikärajaksi tuli viisitoista vuotta. Se oli ikä, jonka meidän Kustaa sopivasti ehtisi saavuttaa seuraavan vuoden toukokuussa eli juuri ennen kuin toisella paikkakunnalla opiskelevat lyseolaiset taas palaisivat kesälomaksi kotipaikkakunnilleen ja voisivat osallistua nuorisoseuran toimintaan.

 

Silti toinen Kustaa näyttäisi olevan todennäköisempi perustaja. Hän oli jo 18-vuotias ja vuoden Vaasan lyseossa opiskellut. Hän tunsi osan muista perustajista ennalta ja oli harjoittanut sivistystoimintaa aikaisemminkin. Toinen Kustaa oli nimittäin koko nuorisoseuran keskeisen perustajahahmon, Matti Sippolan seuraaja kiertokoulun opettajana Kauhavalla.

Mutta epäilyksiä jää ilmaan. Jaakko Numminen kirjoittaa varhaisissa tutkimuksissaan, että nuorisoseuraa rakensivat Jyväskylässä opiskelevat kauhavalaislyseolaiset. Kustaa Pernaan osalta tämä ei pidä paikkaansa, sillä myös vanhempi, toinen Kustaa, opiskeli perustamisen aikaan ja vielä pari vuotta sen jälkeenkin Vaasassa, ei Jyväskylässä.

Kaikkein suurimman varjon toisen Kustaan ylle heittää hänen sukunimensä. Kauhavan seurakunnan rippikirjoista käy ilmi, että toinen Kustaa otti jossain vaiheessa vuosien 1879 ja 1888 välillä käyttöön Pernaja-muodon sukunimestään.

Mutta milloin? Oliko toinen Kustaa sukunimeltään Pernaa enää juhannuksena 1881?

Uutta muotoa hän käytti varmuudella jo vuonna 1885, jolloin hän allekirjoitti kirjeen nimellä Köysti Pernaja. Vuonna 1886 yliopiston opintokirjaan merkittiin nimeksi Kustaa Pernaja.

Entäpä jos toinen Kustaa olikin sukunimeltään Pernaja silloin kun Kustaa Pernaa allekirjoitti perustamisasiakirjan?

Toinenkin nimeen liittyvä epäselvyys löytyy Kauhavan kirkon rippikirjojen avulla. Toisen Kustaan isä käytti sukunimeä Mäkipernaa 1880-luvun loppupuolelta lähtien.

Käsialojen vertailusta ei ole apua, sillä perustamisasiakirjan allekirjoitus on kovin erilainen verrattuna kummankaan Kustaan säilyneisiin allekirjoituksiin. Kustaiden nimikirjoitukset taas ovat keskenään samanlaisia, opetetun käsialan mukaisia.

Kauhavan nuorisoseuran v­iiri, jossa näkyy perustamisvuosi 1881. © Marjo Tynkkynen

Soitan Jaakko Nummiselle ja kerron kahden Kustaan arvoituksesta. Numminen ei ole kuullutkaan meidän Kustaasta, mutta lupaa kaivaa arkistojaan.

Nuorisoseuran pöytäkirjat ja jäsenluettelot eivät ole Nummisella, eikä niiden olinpaikka selviä millään.

Numminen soittaa takaisin pari päivää myöhemmin. Hän on löytänyt jotain.

Numminen on koonnut 1950-luvulla pahvikortistoa, josta löytyy keskeisten nuorisoseuralaisten toiminta. Kustaa Pernaasta on kortistossa useita merkintöjä, ja ne hämmentävät keitosta entisestään. Kaikki merkinnät ovat ajallisesti myöhempiä ja kertovat meidän Kustaan toimista.

Heinäkuussa 1891 hän oli pitänyt Kauhavan nuorisoseuran vuosijuhlassa esitelmän kansansivistyksen leviämisestä. Sanomalehti Pohjalainen selosti vuosijuhlan kulkua tarkkaan. Kustaa oli esitelmöinyt, kuinka sivistystaistelu on jatkunut läpi ihmiskunnan historian ja kuinka uusi aina on taistellut vanhan kanssa niin kauan kunnes se on voittanut. ”Sivistys on kansan kilpi, Suomen suoja sivistys”, oli Kustaa riimitellyt esitelmässään.

Seuraavana vuonna ylioppilas-Kustaa puhui jälleen nuorisoseuran kokouksessa ja vuosijuhlassa. Hän kehotti nuorisoa taistelemaan sen puolesta, mikä on oikeaa ja hyvää. Kustaan puhe upposi surkeasta säästä huolimatta yleisöön, ja sen jälkeen laulettiinkin joukolla Maamme-laulu.

Syksyllä 1892 Kustaa oli toiminut opettajana nuorisoseuran järjestämillä nuoremmalle työkansalle ja palvelusväelle suunnatuilla kansanopetuskursseilla.

 

Kauhavan rippikirjat kertovat myös Kustaiden liikkeistä. Niiden mukaan toinen Kustaa oli muuttanut pysyvästi pois Kauhavalta vuonna 1890 eli vuotta ennen kuin Nummisen kortistoon alkaa tulla merkintöjä Kustaasta.

Sitä ennenkin hän oli ollut liikkuvaisempaa sorttia. Vaasan lyseosta hän oli vaihtanut koulua Jyväskylään ja sieltä edelleen Helsinkiin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1886 ja siirtyi vakinaisemmin pois Kauhavalta.

Nuorisoseuratoimintaan hän osallistui loma-aikoina satunnaisesti, mutta piti kyllä yhteyttä kauhavalaistuttuihinsa.

Meidän Kustaa opiskeli Vaasan lyseossa koko 1880-luvun ja kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1891, minkä jälkeen kortistomerkinnät heinäkuussa 1891 alkavat.

 

Kahden Kustaan mysteeri alkaa ratketa, tai ainakin palat tuntuvat hiljalleen sopivan yhteen.

Juhannuksena 1881 nuorisoseuraa oli perustamassa toinen Kustaa. Hän oli muiden perustajien tuttu ja kiertokoulunopettajana paikallista älymystöä. Nummisen 1950-luvulla läpikäymissä jäsenluetteloissa Kustaan iäksi mainitaan perustamisaikaan 18 vuotta.

Vanhempi Kustaa osallistui seuran toimintaan alkuvaiheissa. Seuran järjestämissä ensimmäisissä iltahuveissa esimerkiksi esitettiin Aleksis Kiven Kihlaus-näytelmä, jossa Kustaalla oli Joosepin rooli.

Ihan nappiin juhlat eivät onnistuneet.

Nuorisoseura järjesti tansseja ja huvituksia alusta lähtien sekä suurena voimainponnistuksena Etelä-Pohjanmaan maakunnalliset nuorisojuhlat heinäkuussa 1883. Ne pidettiin Kauhavalla, nykyisessä Pernaan kylässä.

Ihan nappiin juhlat eivät onnistuneet.

Tuhatpäinen yleisöjoukko kertoi siitä, että nuorisoseuran sivistystoiminta oli voittanut puukkojunkkareilta alaa seudulla. Häjyjen maakunnallisista johtohahmoista Rannanjärvi oli kuollut puukkoon edellisenä vuonna elotalkoissa, ja Isontalon Antista oli pahimmat höyryt puhaltanut ulos Vaasan lääninvankilassa istuttu kahdentoista vuoden tuomio.

Vallesmanni Hägglund oli pystynyt Kauhavalla palauttamaan esivallan kunnioituksen ja saanut aikaan jonkinlaisen järjestyksen.

Silti Kauhavan nuorisojuhla-alueen liepeillä viina ja olut tekivät kauppansa, tuhansia pulloja myytiin. Juhlien jälkeen läheisessä Sippolan kestikievarissa tapahtui miestappo.

Nuorisoseuraa syytettiin lehdistössä oluen­ salamyynnistä, ja ruotsinkieliset paheksuivat voimakasta suomen kielen asia­n ajamista.

Juhlien jälkeen Kauhavan nuorisoseuran toiminta hiipui.

 

Meidän Kustaan mukanaolosta juhannuksena 1881 tai heti sen jälkeisinä vuosina ei löydy jälkiä. Hän opiskeli Vaasassa koko vuosikymmenen ja asui Kauhavalla vain koulun loma-aikoina kunnes kirjoitti ylioppilaaksi 1891.

Nuorisoseuran toiminta elvytettiin muutamien vuosien tauon jälkeen, ja hyvästä syystä. ”Kauhavan nuoriso oli taas ehtinyt vaipua miltei entiseen raakuuteensa. Juoppous ja tappelut kuuluivat taas päiväjärjestykseen”, kuvasi perustajista Matti Sippola 1880-luvun jälkipuoliskoa nuorisoseuran kirjoituskokoelmassa.

Meidän Kustaa palasi Kauhavalle ylioppilaana ja ryhtyi nuorisoseura-aktiiviksi, kuten Nummisen kortiston merkinnöistä käy ilmi.

Kustaa valittiin vuonna 1892 myös koko maakunnan alueella toimivan Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran johtokuntaan.

Uudelleenvalintaa ei enää tullut, sillä Laihialla loppiaisena 1893 pidettyyn vuosikokoukseen saapui surusanoma. ”Seuran johtokunnan jäsen, ylioppilas Kustaa Pernaa oli muutama päivä takaperin kuollut Kauha­valla”, kerrottiin Pohjalaisessa. Saman lehden etusivulla oli 25-vuotiaana kuolleen Kustaan kuolinilmoitus.

Kustaa Pernaan hauta­kivi Kauhavan vanhalla hautausmaalla. © Marjo Tynkkynen

Ajan mittaan näyttää siis käyneen niin, että kaksi Kustaata ja heidän nuorisoseurauransa ovat niputtuneet yhdeksi.

Toinen Kustaa kuului perustajaviisikkoon ja jäi sittemmin pois toiminnasta. Meidän Kustaa ryhtyi aktiiviksi vasta myöhemmin, ja hänen työnsä päättyi isorokon aiheuttamaan varhaiseen kuolemaan.

Meidän Kustaan nuorisoseuraura jatkui vielä postuumisti, kun Kauhavan nuorisoseura julkaisi Orvokki-nimisen kirjoitus­kokoelman myöhemmin 1893. Kokoel­massa julkaistiin Kustaalta kaksi tekstiä: yltiöromanttinen runo nimeltään Lemmen kahle ja paatoksellinen tarina Eräs kesäilta.

Tarinassa Kustaa-vainaa kirjoitti kuin 120 vuotta myöhempää mysteerin ratkaisua ennakoiden: ”Mutta taivaan alla kaikki ompi katoovaista, kuuluu sääntö viisahasta luonnonlaista.”

Juttu on julkaistu ensi kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 25–26/2013.