My name is Sorjonen, Kari Sorjonen

Suomalainen katsoo yhä useammin lempisarjansa Netflixistä eikä televisiosta. Luulisi, että se tappaa kotimaiset tv-sarjat. Kävikin päinvastoin.

Sorjosen toista tuotantokautta kuvattiin lokakuussa 2017 Vantaalla. © FISHER KING OY

Tunnelma on painostava. Valvontaruudut valaisevat hallin harmaita betoniseiniä. Ollaan lähellä Venäjän rajaa.

Tämä on vakavien rikosten erikoisyksikkö. Poliisi jututtaa viereisessä kuulusteluhuoneessa nuorta naista. Luottamusta ei taida syntyä.

Oikeasti emme ole Itä-Suomessa, vaan varastohallissa Vantaan Vaaralassa. Täällä kuvataan Sorjonen-sarjan toista tuotantokautta. Ilman lämpöpuhaltimia hallissa ei tarkenisi kuin talvivaatteissa.

Sorjosen ensimmäinen kausi esitettiin Ylellä syksyllä 2016. Avausjakso sai televisiossa ja Yle Areenassa vaikuttavat 1,3 miljoonaa katsojaa.

Se oli vasta alkua.

Tyhjillään olevaa teollisuushallia ei uskoisi kuvausstudioksi, jossa tehdään sliipattua vientituotetta yli neljän miljoonan euron budjetilla.

Kun ohjaaja Juuso Syrjä katsoo monitorista kuvaa komisario Uusitalosta eli näyttelijä Ilkka Villistä, hän tietää, että Villin naama nähdään ainakin 40 maassa. Sorjonen on myyty myös suoratoistopalvelu Netflixin valikoimaan muun muassa Yhdysvalloissa, Britanniassa, Kanadassa ja Pohjoismaissa. Ulkomailla sarja tunnetaan nimellä Bordertown.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö