Natriumglutamaatti: Vaarallinen lisäaine vai harmiton arominparantaja?

Miia Vähähyyppä
Kotimaa 28.4.2010 11:55

Natriumglutamaatti maistuu teolliseen makuun tottuneille. Sen haitallisuudesta on vähän näyttöä.

Natriumglutamaatti einekset Natriumglutamaattia on monissa einesruoissa. Kuva Kimmo Mäntylä / Lehtikuva.

Lisäaineiden välttäminen ei ole aivan yksinkertaista. Kierros lähikaupassa osoittaa, että kiisteltyä natriumglutamaattia on kanamarinadeissa, lihapullissa ja useissa valmisaterioissa. Sitä on myös lihaleikkeleissä, joita monet syövät leivän päällä päivittäin.

Natriumglutamaatti on glutamiinihapon suola, arominvahvenne, jonka tunnistaa pakkausselosteesta lisäainekoodilla E621. Se tuo ruokaan niin kutsutun umami-maun ja vahvistaa lihaisaa makua.

Keskustelupalstoilla ja blogeissa aiheesta kohistaan. Natriumglutamaatilla on huono maine, sillä se aiheuttaa joillekin yliherkkyysoireita: päänsärkyä, kuumotusta, hengenahdistusta, ihottumaa. Tutkijoiden yleisen mielipiteen mukaan se on kuitenkin vaaratonta.

Elintarvikekemian dosentti Marina Heinonen Helsingin yliopistosta on vakuuttunut aineen turvallisuudesta.

”Ei natriumglutamaattia voi koko ihmiskunnalta kieltää vain sen takia, että jotkut saavat siitä yliherkkyysoireita. Oireita voi saada monesta aineesta, vaikka punaviinistä.”

Ei täysin riskitön lisäaine

Natriumglutamaatissa on kuitenkin riskinsä, kuten missä tahansa lisäaineessa. Kaikkea ei voi tietää tai testata ennalta. Atsovärejäkin pidettiin turvallisena, mutta nyt esimerkiksi E 128 on kielletty, koska sillä todettiin olevan sekä perimää vahingoittavia että syöpää aiheuttavia vaikutuksia. Atsovärit saattavat myös lisätä lasten ylivilkkautta.

Useat lisäaineet ovat peräisin luonnosta, kuten vaikka levän karrageeni ja kananmunan lesitiini. Aineet itsessään ovat turvallisia, mutta kun yhdistetään uusia aineita, ei voi ennalta tietää, miten ne reagoivat keskenään.

EU rajoittaa natriumglutamaatin käyttöä. Sallittu määrä on prosentti tuotteen painosta. Marina Heinosen mukaan sille ei kuitenkaan ole asetettu ADI-arvoa eli päivittäistä ylärajaa aineen saannille. Natriumglutamaattia sisältäviä tuotteita voi siis syödä päivittäin paljonkin.

Kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta  sen sijaan hillitsisi natriumglutamaatin käyttöä. Ongelmana ei ole niinkään lisäaine tai sen vaarallisuus, vaan suolan määrä. Nimensä mukaisesti natriumglutamaatti sisältää myös natriumia, joka on suolan verenpainetta nostava ainesosa.

”Jonkin verran valmistajat kikkailevat ilmoittamalla suolan määrän prosentteina, jossa ei oteta huomioon natriumglutamaatin mukana tulevaa natriumia. Usein siis esimerkiksi lihaleikkeleiden natriumpitoisuus on suurempi kuin prosentista voisi päätellä. Tämä on suuri ongelma.”

Schwabin mukaan saman päivän aikana ei kannata syödä mikropizzaa, leikkeleitä, kaupan lihapullia ja hunajamarinoitua kanaa.

”Siinä on kyllä omassa verenpaineessa pitäminen.”

Ongelmallista on myös se, että natriumglutamaatin umami-maku pitää yllä himoa suolaiseen. Usein natriumglutamaattia syövät tottuvat makuun ja haluavat lisää, Schwab kertoo.

Aitoa ja keinotekoista

Keinotekoinen natriumglutamaatti valmistetaan käyttämällä mikrobeja, mutta sitä on myös luonnostaan esimerkiksi lihassa, sienissä ja tomaateissa. Kummallista on se, että yliherkkyysoireita tuntuu aiheuttavan vain keinotekoinen lisäaine.

Elintarvikekemian dosentti Marina Heinonen ei usko, että E621:llä ja luontaisella natriumglutamaatilla voisi olla eroa. Tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan ole tehty. Samasta glutamaatti-molekyylistä on joka tapauksessa kyse.

Useat ruokatalot ovat siivonneet natriumglutamaattia tuotteistaan. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Osa tuotteista sisältää edelleen hiivauutetta, joka on periaatteessa samaa tavaraa kuin natriumglutamaatti. Se on vain valmistettu luonnollisemmalla tavalla, eli uuttamalla hiivasta proteiinia.

Muut lisäaineet vaarallisempia

Natriumglutamaatti on nyt yleinen puheenaihe, mutta lisäaineiden vaarallisimmasta päästä se ei ole. Ursula Schwab kehottaa välttämään suuria määriä bentsoehappoa, nitriittiä ja atsovärejä. Atsovärit eivät ole Suomessa yleisiä, mutta varsinkin lapset saavat usein liikaa bentsoehappoa ja nitriittiä.

Schwab kertoo, että pieni lapsi saa jo kahdesta nakista viikon nitriittiannoksen täyteen. Liikaa käytettynä nitriitti voi aiheuttaa ihottumaa, vatsavaivoja ja päänsärkyä. Puolesta litrasta tiivistemehua saattaa saada jo liikaa bentsoehappoa, josta voi seurata nuhaa, päänsärkyä ja ihottumaa. Ylivilkkailla lapsilla oireet voivat pahentua.

Marina Heinonen ei näe syytä välttää lisäaineita. Hänen mukaansa ruoan lisäaineiden turvallisuus on luotettavien asiantuntijoiden arvioima.

”Ihmettelen, miksi lisäaineita pitäisi välttää, jos ei sitten eettisistä syistä tai oman yliherkkyyden vuoksi.”

Keskustelu

Sanoisin kokemuksesta, että lisäaineetonta ravintoa kannattaa suosia, ja sitä kyllä löytyy kunhan vähän viitsi nähdä vaivaa. Sitä vain kummasti oppii arvostamaan ”oikeita makuja”

Jos muutama harva ihminen uskoo saavansa natriumglutamaatista jotain yliherkkyysoireita, ei glutamaattia ole silti syytä poistaa elintarvikkeista. Hankalaa se olisikin, sillä kuten tuossa jutussakin todettiin, natriumglutamaatti on normaali luonnonaine, jota monet elintarvikkeet sisältävät ilman mitään lisäyksiä. Esim. USA:n lääke- ja elintarvike ministeriö (FDA) on luokitellut Na-glutamaatin turvalliseksi ruoka-aineeksi.

Nuo atsoväriaineet ovatkin sitten aivan toinen juttu. Ne on otettu elintarvikekäyttöön aikana, jolloin testaukset ja vaatimukset olivat nykyistä paljon heikommalla tasolla. Niiden kieltämistä pitäisi kyllä harkita vakavasti.

Toisaalta tunnettu tosiasiahan on, että jotkut ihmiset saavat yliherkkyysoireita jo kuullessaan sanan ”lisäaine”. Näin taitaa olla myös Na-glutamaatin suhteen. Joidenkin mielestä mm. bentsoehappo on haitallinen ellei peräti vaarallinen säilöntäaine. Kuitenkin samat ihmiset popsivat kourakaupalla bentsoehappopommia nimeltään puolukka – eivätkä saa mitään oireita! Kas, kun puolukoihin ei ole erikseen LISÄTTY bentsoehappoa. Että tällaisia me ihmiset olemme.

Ja sitten kummastellaan, kun kaiken ikäisten ihmisten syövät ja allergiat ovat lähteneet selvään nousuun. Mutta hei, eihän sen asbestinkaan pitänyt syöpää aiheuttaa. Oli mitä parhainta ja vielä allergiavapaata materiaalia. Näin totesivat huippuasiantuntijat silloin yhdestä suusta.

Kirjoittaja 2, atsovärit kyllä oli kielletty suomessa, kunnes eu:n myötä tulivat takaisin

Kaikki on vaarallista tai haitallista jos liikaa käyttää.Jopa vesi jos sitä juo liikaa jatkuvasti.

Natriumglutamaatti kyllä ainakin mausteseoksissa maistuu erottuvasti. Toinen on hiivauute jota löytyy vaikka mistä. Eikö oikeasti ole vaihtoehtoja ?
Ja mieluummin oikeaa sokeria pienempinä annoksina kuin keinotekoisia makeutusaineita.
Lapselleni en osta kuin sokeroituja tai täysin ilman lisättyjä makeutusaineita myytäviä juomia yms.
Aspartamiinit ja muut vastaavat tulisi kieltää.

Elintarvikekemian tohtori ei voi muuta sanoakkaan kuin että ne on turvallisia, muuten lähtisi työpaikka alta. Nämä on taas niitä höpinöitä että kaikki mikä tulee kemiateollisuuden koeputkesta ovat parempaa kuin luonnosta. Ihminen ei ole pystynyt YHTÄKÄÄN syötävää perus ruokaa rakentamaan paremmaksi mitä luonto on luonnut mitä tulee ruuan terveelisyyteen.

Yks vaan:

Mutta eihän hiivauute hiivauutetta lueta lisäaineeksi. Miksi sitä kannattaisi välttää? Käsitykseni mukaan se ei edes itsessään maistu miltään, se vain vahvistaa ruoan omaa aromia.

Natrium glutamaatti saa kaiken maistumaan samalta. Siinä on riittävä syy välttää sen syöntiä. Elintarviketeollisuus on tehnyt ruokakulttuurille valtavasti vahinkoa. Erikoista on se, että ihmiset eivät tästä hikeenny. Hyväksyisivätkö kuluttajat sen, että autotehtaat valmistaisivat vain sinisiä vm. -95 Opel Astroja? – En minäkään. Miksi sitten ruuassa sama hyväksytään?

Olen kuullut että esimerkiksi kouluruuassa käytetään paljon aromivahvennetta, vaikka sitä ei missään kerrota. Monelle varmasti koko aine on vielä kovin tuntematon.

Dosentti Heinonen taas edelleen vahvisti näkemystäni siitä, että suomalainen elintarvikehygienia on este ruokakulttuurin kehittymiselle. Kenen etua lisäaineden käyttö ajaa? Onko kuluttajan etu se, että leipä säilyy muovipussissa puoli vuotta tai että einespitsa säilyy jääkaapissa viikkoja? Ainakin se on kaupan ja tuotteen valmistajan etu. Kenen asialla tässä ollaan?

Ihmiset ovat näköjään päätäneet ulkoistaa makuaistinsa viranomaisille. Siltä ainakin vaikuttaa, kun syödään samalta maistuvia eineksiä ja katsotaan päivämäärästä onko leipä syömäkelpoista. Haloo!! Oman maku- ja hajuaistin pitäisi osata kertoa onko ruoka hyvää ja kun ruoka on hyvää, niin silloin se ei edes tarvitse ylimääräisi lisäaineita.

Mats-Eric Nilsson kirjoitta Petos lautasella -kirjassaan, että kautta aikojen ruokaa on väärennetty, mutta siitä on joutunut oikeuden eteen. Kalliiden raaka-aineiden korvaamista halvemmilla pidettiin moraalittomana, nyt sitä pidetään hyväksyttävänä.

Kuluttajat – vaatikaa puhdasta, maukasta ruokaa ja lukekaa tuoteselosteita. Varsinkin lasten tulisi saada natriumglutamaatitonta ravintoa. Onneksi monet koulut ovat jo luopuneet ko. aineen käytöstä.

Japanissa tunnetusti ihmisten elinikäodote on maailman huippua. Siellä natriumglutamaattia on käytetty (esim Ajinomoto -tuotemerkillä) paljon ja pitkään. Onko sitten runsas merenelävien ja levän osuus ruokavaliosta kumuloinut mahdollisia haittavaikutuksia, mene ja tiedä. Hyvin näyttäisivät kuitenkin natriumglutamaattinsa sietäneet.

Kyllä sitä mielellään olisi ilman natriumglutamaattia ja muita lisäaineita, mutta se ei vaan nykyään ihan helposti onnistu. Vaikka kotona ruoan tekisikin itse alusta asti, niin töissä tai koulussa on pakko syödä sitä mitä on tarjolla, vaikka se sitten olisikin täynnä lisäaineita.

luulen etta natriumglutamaatin suurin ongelma on siina etta sita kaytetaan eineksissa lahinna peittamaan raaka-aineiden puutteita, ja juuri muussa yhteydessa siihen ei Suomessa tormaakaan.

Jännä juttu että näissä kaikissa kirjotuksissa on ohitettu todellinen syy miksi e621 käytetään. Eli tuote on käynyt läpi niin kovan teollisen prosessin että siitä on kadonnut maku. Eli tuote on niin huonolaatuinen ettei se maistuisi miltään ilman natriumglutamaattia / hiivauutetta. Varsinkin kevyttuotteissa e612 on tuttu koska raaka-aine on jouduttu pilkkomaan osiin jotta siitä saadaan rasva tai sokeri pois. Tämän jälkeen ruoka-aine kootaan uudelleen. Jotta tuote maistuisi joltakin sokerin ja rasvanpoiston jälkeen siihen pitää lisätä lisäaineita jotta ensinäkin a. ruoka pysyisi koossa. b. ruoka maistuisi joltakin. c. jotta siinä olisi väriä. Eli kaikki tuotteet jotka sisältävät e612 ovat raaka-aineiltaan ja prosessoinnin niin luokattomia ettei niitä kannata ostaa. Valmistaja ei itsekään usko että tuotetta pystytyttäisiin myymään ilman huijausta. Joten mikä on kyseisen valmistajan moraali?

Kannattaa katsoa ja lukea tuo allaoleva sivu! Huh! Ruotsin Kuluttajaliitto varoittaa sen vaaroista ja kertoo suoraan mitä vaaroja piilee e 621:ssä. Se on yhdellä sanalla sanottuna hermomyrkky.

Itse ihmettelin viime syksynä miksi minulla tiettyinä päivinä lihakset kipuilivat, hengitys vinkui ja näkökyky huononi ja puhe puuroutui. Pitäessäni päiväkirjaa ja tarkkaillessaan tilanteita missä kivut tulevat, niin huomioni kiinnittyi tiettyihin kouluruokiin. Koulukeittiön henkilökunnan kanssa tutkimme asiaa ja syyksi paljastui natriumglutamaatti!!! Keittiön jääkaapissa oli 3 l sanko aromivahventeita, jota ” heitettiin” keittoihin, liharuokiin, laatikoihin.

Uskomatonta, mutta totta. Suomessakin on suositukset kuinka paljon ihminen voi turvallisesti saada ko ainetta päivässä. Mutta kuka pystyy laskemaan ja tietämään milloin turvallinen raja päivässä ylittyy. Toki allergikkona en itse pysty sitä yhtään käyttämään. Olen heti kipeä ja työkyvytön. Tänä päivänä ei kunnassamme käytetä laitosruuissa missään enää tätä aromivahvennetta. Ihan huippujuttu!

Allt du behöver veta om glutamat – Sveriges Konsumenter i Samverkan
http://www.konsumentsamverkan.se/11verk/…/msgveta.htm – Käännä tämä sivu
4.10.2007 – Om en vuxen människa på 70 kilo utsätts för 10 gram natriumglutamat ökar glutamathalten i blodet till 20 gånger den normala. Om möss får …
‎Varför glutamat är farlig.