Rakentamisen laatu romahti: Uusia asuntoja joudutaan korjailemaan jopa vuosia

SK:n arkistoista: Rakennuksilla virheitä piilotellaan eikä kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta.
Kotimaa 23.3.2014 08:30

© Pekka Nieminen

Helsinkiläinen Pinja Koski on kyllästynyt riitelemään rakennusyhtiön kanssa. Hän muutti viime kesänä Viikkiin uuteen hitas-asuntoon, ja kaiken piti olla kunnossa. Asunnosta löytyi kuitenkin monenlaisia vikoja, joita rakentaja on ollut haluton korjaamaan.

Koski esittelee makuuhuoneensa ikkunaa. Pokien väliin on satanut lunta. Hän ei usko rakennusyhtiön selitystä, jonka mukaan se kuuluu ikkunan ominaisuuksiin.

Makuuhuoneen vaatekaappi on jääkylmä, mikä viittaa seinän puutteelliseen eristykseen. Saunan oven muovilista on kiemuralla. Sitä ei ole suostuttu korjaamaan, ei myöskään olohuoneen parketin epätasaisuuksia. Pesuhuoneen mustan kaakelin lommo korjattiin valituksen jälkeen tussilla.

Kosken asunto sijaitsee pihatasossa, ja kaikkein pahin virhe löytyy lasitetulta parvekkeelta. Työn jälki on muuten siistiä, mutta pihalle avautuvaa lasiovea ei saa auki, koska sen eteen on pystytetty kivimuuri.

Koski ehdotti, että muuria siirrettäisiin tai lyhennettäisiin parikymmentä senttiä, mutta se on kuulemma mahdotonta, koska muuri kuuluu pihasuunnitelmaan. Lasitusliike syyttää virheestä arkkitehtiä.

”He väittivät aluksi, ettei ovea ole tarkoitettu kulkemiseen. Kysyin heiltä, miksi tässä on sitten ovi.”

Kaikissa alakerran asunnoissa on sama vika. Asukkaat kirjelmöivät jo syksyllä asiasta rakennusyhtiölle. Kosken ovi suostuttiin lopulta siirtämään parvekkeen etukulmaan, mutta se ei aukea edelleenkään kunnolla. Siirron takia myös muiden parvekelasien aukaiseminen on hankalaa.

Koski on tyytymätön ratkaisuun, mutta hän ei enää jaksa riitauttaa asiaa.

”Tämä ei ole tietenkään paha ongelma talvella, mutta kesällä haluaisin kyllä pitää parvekkeen auki.”

 

Kiinteistösijoittaja Kaisa Laakkonen pitää Kosken tapausta tyypillisenä. Laakkonen on taistellut rakennusyhtiöitä vastaan työkseen jo lähes 30 vuotta. Pisintä riitaa on ratkottu vuodesta 2000.

”Rakentamisen laatu on heikentynyt”, Laakkonen väittää.

Uusissa asunnoissa on hänen mukaansa säännönmukaisesti vikoja, joita joudutaan korjailemaan kuukausitolkulla tai jopa vuosia. Maalausjälki on usein kelvotonta, parketti on viallinen tai ilmanvaihto ei toimi.

Työmailla tärvellään rakennusaikana myös jo kertaalleen tehtyjä töitä. Pesuhuoneeseen on saatettu tehdä vedeneristykset, mutta sähkömies puhkoo asennustöissä eristeisiin reikiä.

Virheet johtuvat usein kiireen aiheuttamasta huolimattomuudesta, mutta Laakkosen mukaan käytössä on myös luvattoman heikkoja materiaaleja. Ikkunoita tehdään huonolaatuisesta puusta ja listoja muovista. Parketeissa saattaa olla puuta vain pinnassa, jolloin lattiaa ei voi hioa.

Rakentaminen on paljon monimutkaisempaa ja teknisempää kuin aikaisemmin, mutta Laakkosen mielestä myös eri ammattiryhmien yhteistyössä olisi toivomisen varaa.

”Arkkitehdit piirtävät erikoisia taloja ymmärtämättä, kuinka niitä rakennetaan. Insinöörit eivät osaa suunnitella lämmitystä ja muuta tekniikkaa rakennuksiin, joissa on paljon ikkunapintaa”, hän luettelee.

”Sähkömiehet eivät pysy aina mukana tekniikan kehityksessä. Lattiakaatoja ei muisteta tehdä oikein, maalarit eivät ole välttämättä ammattilaisia, parkettien asentajat eivät tee pohjatöitä hyvin ja nurkat notkuvat.”

Laakkonen nostaa esimerkiksi Helsingin keskustasta ostamansa kovan rahan asunnon. Talo valmistui puolitoista vuotta sitten, mutta korjauksia tehdään yhä.
Lattialaatoissa oli vikoja, liesi ei toiminut ja ikkunat oli asennettu väärin. Lattian lämpötila ikkunoiden alla on noin 15 astetta.

”Asunnossa on vesikierteinen lattialämmitys, mutta ikkunan kohdalla lattia on aivan kylmä. Rakennusyhtiö tutkii parhaillaan, mistä vika johtuu.”

Laakkonen muistuttaa, että oman asunnon ostaminen on useimmille koko elämän kallein investointi. Ostaja joutuu luottamaan siihen, että asunto on kunnossa ja tekniikka toimii. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole.

”Tähänkin taloon oli nimetty valvoja, jonka piti valvoa rakennustöitä. Mikä on hänen vastuunsa?”
Kaikki asunnonostajat eivät osaa vaatia rakennusliikettä korjaamaan vikoja ja puutteita.

Laakkosen mukaan ostajan kannattaisi tarkistaa asunto heti, kun se on luovutettu, ja ilmoittaa virheistä myyjälle.

 

Keskustelu rakentamisen laadusta kiihtyi helmikuussa [2013], kun Laukaan ratsastuskoulun teräsrakenteisen maneesin katto romahti ja kymmenenvuotias tyttö kuoli.

Rakennustarkastajat ovat käyneet onnettomuuden jälkeen läpi eri puolella Suomea sijaitsevia teräsristikkorakenteisia halleja ja niiden piirustuksia. Ympäristöministeriö ryhtyi puolestaan valmistelemaan lakia, joka pakottaisi hallien omistajat huolehtimaan määräajoin niiden kuntotarkastuksista.
Vaikeimmin korjattavat rakennusvirheet liittyvät sisäilman ongelmiin. Ympäristöministeriön mukaan joka toisessa talossa on merkkejä liiallisesta kosteudesta.

Toisin sanoen 600 000-800 000 suomalaista altistuu kosteuden ja homeen aiheuttamille epäpuhtauksille päivittäin. Jopa 1 300 koulua, 250 000 pientaloa ja 8 000 kerrostaloa vaatisivat välitöntä korjausta.
Sisäilman ongelmat aiheuttavat vuosittain kolmen miljardin euron kustannukset. Se on paljon - sama summa kuluu rakennusten lämmittämiseen.

Suomen Rakennusterveyspalvelut Oy:n toimitusjohtaja Miika Natunen korostaa, että rakennusten sisäilmassa on paljon muitakin epäpuhtauksia kuin hometta: erilaisia kemiallisia yhdisteitä ja hiukkasia, jotka aiheuttavat hengitystiesairauksia sekä iho- ja silmäoireita.

”Virheiden korjaamista vaikeuttaa se, että ongelmat ilmenevät usein vasta vuoden tai kahden, joskus jopa yli kymmenen vuoden kuluttua”, Natunen sanoo.

Suomen Rakennusterveyspalvelut Oy on erikoistunut sisäilma- ja kuntotutkimuksiin. Natunen toimii asiantuntijana ja tavarantarkastajana asuntokauppoihin liittyvissä riidoissa. Hän korostaa, että sisäilman ongelmat koskevat myös uusia taloja.

”Kosteusongelmia syntyy, jos sateen tai sulamisvesien annetaan kastella rakennusmateriaaleja tai betonin ei anneta kuivua riittävästi ennen pinnoitteiden asennusta.”

Natunen muistuttaa, että paksun betonin kuivuminen voi kestää kuukausia. Myös betonin päälle levitettävän tasoitteen pitäisi antaa kuivua riittävän kauan.

”Näiden asioiden pitäisi olla nykyrakentajille jo päivänselviä asioita.”

Uudet energiatehokkuutta koskevat määräykset asettavat tiukkoja vaatimuksia rakentajille. Lämmöneristyksiä joudutaan lisäämään ja taloista tehdään ilmatiiviitä. Se edellyttää toimivaa ilmanvaihtoa, joka osataan myös säätää oikein.

”Karkeimmat rakennusvirheet liittyvät nimenomaan ilmanvaihtoon”, Natunen sanoo.

”Suunnitelmat muuttuvat usein työmaalla, eikä aina muisteta tarkastaa, kuinka muutokset vaikuttavat kokonaisuuteen. Jos ilmanvaihdon kanavakokoa pienennetään tai reittejä muutetaan, koneen tehot eivät välttämättä riitä.”

 

Hallitus tarttui ongelmaan muutama vuosi sitten Kosteus- ja hometalkoot -ohjelmalla, jota johdetaan ympäristöministeriöstä.

Hankkeen avulla pyritään jakamaan tietoa rakentajille, jotta asuntojen ostajat ja myyjät osaisivat varautua paremmin kosteusriskeihin. Tarkoituksena on myös vähentää oikeuteen päätyviä riitoja.

Ympäristöministeriössä uskotaan, että monet homeriidat olisivat estettävissä perusteellisella kuntotarkastuksella. Nykyisin kuntotarkastukset ovat vapaata yritystoimintaa. Niitä voi tehdä periaatteessa kuka tahansa, tarkastajilta ei edellytetä rakennusalan koulutusta.

Ministeriön työryhmä ehdottaa, että kuntotarkastajien koulutus säädettäisiin pakolliseksi ja pätevistä tarkastajista luotaisiin julkinen rekisteri. Myös jo tehdyistä kuntoarviosta pitäisi luoda rekisteri. Se ei olisi julkinen, tiedot luovutettaisiin vain kiinteistön tai asunnon omistajalle.

Miika Natunen suhtautuu ehdotuksiin epäillen. Hänen mukaansa ongelmat eivät ratkea, ellei rakentamista valvo puolueeton taho, eikä valitusten tekemiseen löydy nykyistä helpompaa tapaa. Hänen mielestään myös tarkastajien moraalissa on parantamisen varaa.

Hometalkoisiin liittyvä kaksivuotinen Toxtest-tutkimus päättyi maaliskuun alussa epäonnistumiseen. Puoli miljoonaa euroa maksaneessa hankkeessa tutkittiin huonepölyn myrkyllisyyttä. Tutkijat eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen mittaustavoista. Tutkimuksen jatkamisesta ei ole tehty päätöksiä.

 

Joensuulainen arkkitehti Jyrki Lappalainen muistuttaa, että suurilla rakennusliikkeillä on Suomessa hyvin suunnitellut laatujärjestelmät. Niitä ei kuitenkaan noudateta käytännössä, sillä Suomessa rakennetaan yleensä nopealla aikataululla ja jokainen keskittyy vain omaan työsuoritukseensa.

Lappalainen arvostelee nykyistä rakennustyyliä, jossa urakoita ketjutetaan aliurakoitsijoille ja niiden aliurakoitsijoille. Valvonta on retuperällä, virheitä piilotellaan eikä kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta.

”Aikaisemmin yksi rakennusliike hoiti itse koko urakan”, Lappalainen sanoo. ”Samat kaverit muodostivat tiiviin työryhmän, ja työn jälki oli kunniassa.”

”Nyt kaikki syyttelevät toisiaan, jos virheitä sattuu. Meiltä puuttuu työn arvostus.”

Lappalainen muistuttaa, että asuntokauppalaki antaa osakkaille mahdollisuuden valita oman tarkkailijan valvomaan rakennustöitä. Useimmiten päädytään kuitenkin urakoitsijan ehdottamaan valvojaan, joka on tämä palveluksessa myös muissa kohteissa.

”Valvoja ei välttämättä kiinnitä huomiota kaikkiin virheisiin, jos hänellä on oma lehmä ojassa.”

Laadukas rakentaminen pitäisi Lappalaisen mielestä varmistaa huolellisella valvonnalla, joka kattaa koko rakentamisen kaaren. Valvojan pitäisi olla täysin ulkopuolinen ja puolueeton henkilö, jonka valitsisi esimerkiksi kunnan rakennusvalvontaviranomainen.
Valvonta voitaisiin siirtää myös kokonaan viranomaisten vastuulle. Se edellyttäisi kuitenkin uusia virkoja ja lisäisi siten rakentamisen kustannuksia.

”Valvonnasta voitaisiin laskuttaa tietty maksu, joka olisi sidottu esimerkiksi kerrosalaan samalla tavoin kuin rakennusluvissa”, Lappalainen ehdottaa.

 

Uusien rakennusten takuuaika on lain mukaan kaksi vuotta. Mahdolliset virheet käydään yleensä läpi kaksivuotistarkastuksessa, jonka jälkeen rakentajan pitäisi korjata ne.

Käytännössä rakentajan vastuu kestää kuitenkin kymmenen vuotta, jos esimerkiksi huolimattomuudesta johtuvia virheitä havaitaan vielä takuutarkastuksen jälkeen.

Kosteusvirheet paljastuvat usein vasta vuosien päästä, kun kosteus alkaa tiivistyä esimerkiksi betonilaatan muovimaton rajapintaan. Asunnon ostaja voi ottaa silloin yhteyttä isännöitsijään, joka valittaa asiasta urakoitsijalle.

”Yksittäinen asunnon ostaja on aika heikoilla riidelleessään ison urakoitsijan kanssa”, Miika Natunen sanoo.

Riitatapauksissa asunnon ostaja voi ottaa yhteyttä myös kuluttajaneuvontaan. Se neuvoo yleensä sovittelemaan riitaa rakennusyhtiön kanssa tai ottamaan yhteyttä kuluttajariitalautakuntaan, jonne tulee vuosittain 100-200 asuntokauppaan liittyvää valitusta.

Valitukset koskevat myös suuria rakennusliikkeitä kuten YIT:tä, NCC:tä, Lemminkäistä ja Skanskaa, joilla on käytössään kehittyneet laatusertifiointijärjestelmät.
Osa riidoista menee oikeuteen asti. Jutut ovat yleensä monimutkaisia ja kalliita ja ne kestävät pitkään.

 

Aalto-yliopiston talonrakennustekniikan professori Jari Puttonen korostaa, etteivät rakennusten laatuongelmat ole uusi asia. Hänen mukaansa virheitä tehtiin vielä enemmän 1960-1970 luvuilla, kun betonielementtirakentaminen aloitettiin. Tuolloin rakennetuissa talossa jouduttiin laajoihin julkisivukorjauksiin jo 1990-luvulla.

”Rakennusprosessi on kehittynyt noista ajoista”, Puttonen sanoo. ”Mutta myös vaatimustaso on kohonnut. Asiakkaat eivät hyväksy enää samanlaisia virheitä kuin aikaisemmin.”

Puttonen vakuuttaa, että rakennusmateriaalit ovat parempia kuin aikaisemmin, esimerkiksi betoni on nykyisin huomattavasti laadukkaampaa kuin 1970-luvulla.

Hän muistuttaa, että rakentaminen perustui aikaisemmin paljolti käsityöhön. Nykyisin valtaosa työstä tehdään tehdasolosuhteissa, joten virheitä tulee vähemmän.

Heikko laatu johtuu myös hänen mielestään siitä, että rakennusprosessi on hajotettu useisiin aliurakoihin. Pääurakoitsija on usein vain töiden tilaaja. Työmaalla saattaa olla kymmeniä aliurakoitsijoita, joilla ei ole välttämättä edes yhteistä kieltä.

”Työmaalla tapahtuvaa valvontaa pitää tehostaa”, Puttonen sanoo. ”Mitkään määräykset eivät suojaa, jos rakennusmateriaalit kostuvat ulkona rakennusvaiheessa.”

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 13-14/2013.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.