Munasta kuoriutui 50 vuoden pelastusoperaation kruunu – Tämä nuori merikotka on stadilainen

Metsästys ja ympäristömyrkyt lähes hävittivät uljaan petolinnun Suomesta. Uusia riskejä ovat tuulivoima ja taudit.
Kotimaa 16.4.2017 18:32

Helsingin ensimmäinen merikotkan poikanen kuoriutui saaressa. © Hannu Ekblom

Pesä on harmillisen hankalassa paikassa.

Hannu Ekblom tuijottaa mäntyä. Sen yhden haaran oksalle, kauas rungosta, merikotka on rakentanut pesän. Kokenut rengastaja alkaa kiivetä piikkikenkien, turvavöiden ja köysien turvin.

Määränpää odottaa 14 metrissä.

Tullessaan pesälle Ekblom peittää lippalakilla poikasen pään ja paketoi siivet muoviverkolla. Punnitus: paino 4 180 grammaa. Siipien, nokan, nilkkojen ja pesän mittaus. Neljä höyhentä dna-testiä varten.

Rengastaja niittaa kaksi alumiinirengasta, valkopunaisen oikeaan ja mustan vasempaan jalkaan.

Lopuksi hän valokuvaa poikasen.

On 1. päivä kesäkuuta 2016, historiallinen hetki.

Koukkunokka on asettunut Helsinkiin, suureen saareen muutaman kilometrin päähän Kauppatorista.

”Merikotkaa vihattiin.”

Vuonna 1975 kuoriutui neljä, viime vuonna löytyi lopulta 468 merikotkan poikasta. Uljas petolintu on levinnyt saaristosta sisämaahan, siirtynyt pesimään aarniometsistä hakkuuaukkojen mäntyihin.

Helsingissä merikotka saalistaa aamu- ja iltahämärässä merenlahdilla, lähellä kantakaupunkia.

”Uskomaton tuhkimotarina”, Hannu Ekblom, 65, sanoo.

Taiteilija Johannes Snellman rengasti ensi kerran kaksi merikotkaa kesällä 1917, vähän ennen Suomen itsenäistymistä. Linnut ammuttiin kuoliaiksi.

”Merikotkaa vihattiin”, Ekblom sanoo.

”Ihminen ja kotka kilpailivat samasta ravinnosta, kaloista ja linnuista.”

Merikotka suojeltiin vuonna 1926. Mutta vaino jatkui; pesintää häirittiin, pesäpuita kaadettiin, lintuja ammuttiin.

Huoli heräsi vuonna 1967, jolloin ilmestyi Teuvo Suomisen kirja Lintujemme katoava aateli.

Ornitologit eivät juuri kuulleet kimeää, kaklattavaa ääntä. Pesät olivat tyhjiä. Tai sitten löytyi ohuita, rikkoontuneita munankuoria.

Laboratoriossa paljastui syyllinen: DDT.

”Samalla aineella oli tapettu täitä lasten päistä”, Ekblom sanoo.

Ympäristömyrkkyjä oli useita: DDT, PCB, dioksiini, metyylielohopea. Myrkyt kerääntyivät ravintoketjun huipulle. Merikotka oli lentävä ongelmajäte.

Lintuja kuoli enemmän kuin syntyi.

Ratkaisu löytyi sikaloista.

Maailman luonnonsäätiö WWF:n merikotkatyöryhmä perustettiin vuonna 1973. Pelastusoperaatio vauhdittui.

Myrkytetty petolintu tarvitsi puhdasta ravintoa.

Ratkaisu löytyi maataloudesta. Tai tarkemmin, sikaloista. Hannu Ekblom aloitti oman souvinsa lapsuuden Särkisalossa, Turun saaristossa. Vuodesta 1982 hän lähetti 30 farmarille joka vuosi joulukortin: jos possuparkanne sattuu kuolemaan, ottakaa yhteyttä.

Särkisalon haaskalle raahattiin vuosittain tuhansia kiloja lihaa.

Sikavene oli Buster, perässä 20 hevosvoiman moottori. Veneen reunojen päällä oli paksu vaneri, jolla 250-kiloinen eloton emakko köllötti. Pois sika vinssattiin vaijeritaljalla. Pakkasella ruhoon oli tehtävä viiltoja, jotta kotkat pääsivät aterialle.

”Koukkunokka soveltuu vain raateluun”, Ekblom sanoo. ”Sillä ei lyödä paksua siannahkaa rikki.”

Ruokinta teetti 25 vuodessa ”valtavasti duunia”, mutta se kannatti.

Vuonna 1998 Suomessa ylittyi sadan, vuonna 2004 kahdensadan kuoriutuneen poikasen raja.

Tuulivoimapuistoista pelätään uutta ansaa.

Koiraspoikanen ristittiin Johannekseksi, Suomen ensimmäisen rengastajan mukaan.

Ekblom, WWF:n merikotkatyöryhmän jäsen, varusti Johanneksen satelliittilähettimellä Ahvenanmaan Sottungassa kesäkuussa 2011. Tapahtui jotain yllättävää: nuori kotka liihotti Puolaan.

”Aivan kuin sillä olisi eri geenit, kun se lähti suoraan etelään.”

Suojelutyö on tuottanut paljon tutkimustietoa.

Talvikotkat-projektissa Ekblom asensi erikoisvaa’an, jolla punnitsi sata kotkaa. Dna-testit paljastivat Lapin lintujen poikkeavan perimältään etelän yksilöistä. Satelliittikotkien havaittiin lentävän tuhansien kilometrien reissuja.

Johanneksen satelliitille annettiin kartoitustehtävä: tuulivoimalan riski merikotkalle.

Kymmenien myllyjen tuulivoimapuistoista pelätään uutta ansaa. Porissa lapa leikkasi merikotkan kahtia.

”Saalistaessaan merikotka katsoo alaspäin”, Ekblom sanoo. ”Se ei osaa varoa roottorin siipeä.”

Johannes on kiertänyt toistaiseksi tuulivoimalat. Kuusivuotias koiras lähestyy sukukypsyyttä. Satelliitti saattaa välittää pian uutta dataa: miten laaja on pariutuneen aikuisen reviiri?

Ekblomia alkanut kevät jännittää – ja pelottaa.

Kuolinsyy oli sama: lintuinfluenssavirus.

Vuodenvaihteen molemmin puoli kuoli äkillisesti yhdeksän merikotkaa. Linnut tutkittiin Evirassa.

Kuolinsyy oli sama: H5N8, korkeapatogeeninen lintuinfluenssavirus.

Kotkat olivat sairastuneet syötyään viruksen vaivaamia vesilintuja. Harjavallassa menehtyneen Ekblom tunsi hyvin.

”Olin rengastanut sen 14 vuotta, 6 kuukautta ja 16 päivää aiemmin.”

Espoolainen Ekblom, Suomenlahden kotkavastaava, aloittaa rengastuksen toukokuun puolivälissä. Juhannukseen mennessä paljastuu lopullisesti, miten lintuinfluenssa on vaikuttanut pesintään.

”Koko ajan tulee vastaan suunnattoman paljon uusia kysymyksiä.”

Kiipeily on entiselle tehdaspiippujen korjaajalle verissä. Myös numerot ovat visusti muistissa.

Ekblom on rengastanut 545 merikotkaa, toiseksi eniten koko maassa.

Juttu on julkaistu 16.4. klo 18.32 ja sitä on päivitetty 17.4. klo 9.35: poistettu otsikosta Johannes-kotka, joka ei ole syntynyt Helsingissä vaan Ahvenanmaan Sottungassa.