Mitä oikeasti tapahtui hulluna vuonna 1968?

Kotimaa 2.1.2009 13:40

Sanotaan, että vuosi 1968 muutti maailmaa. Noista ajoista on 40 vuotta, joten pyysimme lukijoitamme muistelemaan, mitä hullusta vuodesta on jäänyt mieleen.
vanahn ylioppilastalon valtaus
”Vallankumous yliopistolla on alkanut”, julistettiin Vanhalla ylioppilastalolla 25. marraskuuta 1968. (Kuva: Mikko Oksanen / Lehtikuva)

Erkki Vierikko Espoosta kirjoittaa:

”Seurasin korkeakoulunopettajana nuorisoradikalismin edesottamuksia parhaimmalta näköalapaikalta. Opiskelijoiden ehdotettua sinuttelua suostuin empimättä, semminkin kun siten syntyi avoin keskusteluyhteys.

Kaiken takana oli mitä ilmeisimmin pätemisvaje. Marcusen julistama mielikuvitus oli heille kuin oikotie valtaan ja pätemiseen. Sankaruuteen.

Erään opiskelijani puhuessa haltioituneesti vallasta heitin hänelle kysymyksen, että eikös tieto ole valtaa. Hän hämmentyi ja poistui sanaakaan sanomatta. Nuorilta radikaaleilta puuttui vallan ja vallankäytön oikeuttava orgaaninen palvelufunktio.

Mieleen jäi eräs miesopiskelija. Selostaessani espanjan kielen opetuksen lomassa sitä, mikä on olennaista tropiikissa hän istui takarivissä nojaten rennosti seinään, silmät kiinni ja kädet housuntaskuissa. Viesti oli selvä: Puhu mitä puhut. Kyllä me tiedetään.

Kuulin hänen saaneen kolmen kuukauden stipendin Nigeriaan. Aikaa kului. Työhuoneeni ovelle koputettiin. Sisään. Tulija oli samainen opiskelija. Heti kynnykseltä hän huudahti: Sä olit oikeessa.

Paljastui sekin, että vallantavoittelun kohteena oli koko maailman vapauttaminen kapitalismin kahleista. Bernard Shaw on todennut, että kaikkihan tietävät, että maailmaa ei voi muuttaa; ja sitten tulee yksi, joka ei sitä tiedä. Nyt itsestäänselvyydestä tietämätön oli kokonainen sukupolvi.”

Yksi vuoden merkittävimpiä tapahtumia Suomessa oli Vanhan ylioppilastalon valtaus marraskuussa. Nykyisin Ranskassa asuva Kari Björkman joutui tapahtumien keskipisteeseen sattumalta:

”Olimme ystäväni, edesmenneen Pertti Metsolan kanssa lähdössä vapaa-aikaa viettämäân kaupungille. Kaksi nuorta opiskelijaa täynnä intoa valloittaa kaupunki.

Tulimme Vallilan opiskelija-asuntolasta raitsikalla Mannerheimintielle. Ihmettelimme tavatonta väenpaljoutta, joka velloi Kolmen sepän patsaan tienoilla. Ei meillä ollut aavistustakaan, mitä oli kysymys.

Tunkeuduimme väkijoukkoon ja paremmin nähdäksemme, nousimme Vanhan portaat ylös pääoville. Sieltä näki hyvin koko aukion. Tuntui siltä, että olemme ajan hermolla, keskella säpinää.

Meilä ei ollut Peran kanssa pienintäkään aikomusta ryhtyä valtaamaan Vanhaa. Meillä oli kiire kaljoille. Kun ovi saatiin auki, väen paljous paiskasi meidät sisään.

Jäimme sinne vuorokaudeksi. Rahaa kerättiin ruokaan. Hattu kiersi ja kolikoita oli hävyttämön paljon. Väittelimme kaikesta mahdollisesta, lastenkasvatuksesta Marxismiin. Ei me niistä asioista mitäân tiedetty, mutta väittelynhalu oli kova.

Huhuttiin, että poliisi suunnitteli rynnäkköä valtauksen lopettamiseksi. Se olisi mielestämme ollut hieno loppu koko hommalle. Mutta se taisi olla vain huhu, joten kun vallankumouksellinen toiminta alkoi väsyttää, lampsimme opiskelija-asuntolaan Vallilaan ja painuimme pehkuihin.”

Aimo Miinalainen Porista kirjoittaa:

”Olin poikalyseon lukiolainen. Rehtorimme, joka oli hieno mies ja opetti ranskaa, piti uusille ylioppilaille puheen, jossa viitattiin Pariisin mellakoihin. Kyynelehtivä rehtori totesi liberaalina ymmärtävänsä asiaa, mutta kehotti kuitenkin oman kylän poikia sivistyneempään menoon. Elokuussa Prahan tapahtumat jäivät myös mieleen. Työmaan rakennuskyltin varoitus ’Varokaa putoavia esineitä’ käännettiin poikaporukassa tekstiksi ’Varokaa venäläisiä’. Se oli olevinaan kovakin mielenilmaus.”

Riihimäkeläiselle Atte Luomalle vuoden 1968 merkittävin tapahtuma oli ikimuistoinen ”mustalaisleiri”. Luoma kirjoittaa:

”Olin tuohon aikaan nuoriso-ohjaaja ja innokas partiolainen. Etsiskelin vakituista työtä ja myös uusia kokemuksia. Panin lehteen ilmoituksen halukkuudestani leirien suunnitteluun ja niiden johtamiseen. Olin siis tilattava leirinjohtaja. Ensimmäinen tilaus tulikin tuota pikaa Mustalaislähetys ry:stä. Se oli hengellinen järjestö, joka pyrki kohentamaan romaniväestön asemaa.

Keräsimme romanilapsia linja-autolla eri puolilta Helsinkiä – eniten kuitenkin Malmilta. Heitä kömpi esiin erilaisista kellariloukoista ja kohta oli parinkymmenen hengen leiriläisporukka saatu kokoon. Leiriläisten ikä vaihteli neljästä kahdeksaantoista vuoteen.  Lopulta koko porukka kuljetettiin Mustalaislähetyksen moottoriveneellä Tervaluotoon. Oli viisautta, että leiripaikaksi oli valittu saari. Sieltä ei voinut karata ja siellä sai olla omassa rauhassa.

Ensimmäisenä iltana tekivät leirin naisohjaajat suururakan pestessään saunassa koko leiriläisporukan putipuhtaaksi. Jynssäämiseen meni noin kolme tuntia. Sen jälkeen ohjelmassa oli yöpukujen ja hammasharjojen ja hammastahnan jako. Yöpukua kukaan ei oillut aiemmin käyttänyt ja hammastahna maistui monen mielestä niin hyvältä, että ennen kuin ehdimme hätiin, oli puolet putkilon sisällöstä jo syöty.

Tytöille oli leirillä oma talo ja pojille omansa, mutta saman perheen lapset halusivat nukkua samassa sängyssä – isot tytöt poikittain ja pienemmät siskot ja veljet keskellä. Yritimme parina yönä pitää pintamme tyttöjen ja poikien talosta, mutta se osoittautui turhaksi.

Vierailupäivä oli ikimuistoinen. Hagertit ja Nymanit tulivat tutuiksi ja sain lasten vanhemmista hyviä ystäviä, jotka moikkasivat minua vielä vuosienkin kuluttua. Yhdelle leiriläisellä tuli koti-ikävä ja hän lähti vanhempiensa kanssa kotiin. Mutta seuraavana päivänä hän palasi yllättäen takaisin – oli tullut ikävä leirille.

Eräällä iltanuotiolla vieraili intialainen opiskelijapoika, joka oli tutkinut romaniheimon tietä Intiasta tänne Eurooppaan.

Leiri oli rankka kokemus, mutta päivääkään siitä en antaisi pois. Romanilapset ovat välittömyydessään ja tunteidensa ilmaisemisessa aivan hurmaavia. Siinä meillä valkolaiskaaleilla on paljon oppimista.”

Onko sinulla omakohtaisia muistoja vuodesta 1968. Mistä silloin haaveilit ja ovatko nuo unelmat toteutuneet? Mikä Suomessa ja maailmassa on muuttunut 40 vuodessa? Millaisten asioiden puolesta sinä olisit valmis barrikadeille juuri nyt? Kerro meille tarinasi ja osallistu keskusteluun.