Poika

Hussein al-Taee tunnettiin karismaattisena ja selväsanaisena Irak-asiantuntijana, josta tuli kansanedustaja. Sitten hän jäi kiinni valehtelusta. Voiko al-Taeeta ymmärtää lukemalla Elina Hirvosen romaanin?

Kotimaa 13.09.2019 06:00
Teksti Vappu Kaarenoja kuvat Lasse Rantanen

Miehet bagdadilaisessa vankilassa haisevat kuolemalta. Poika käy vankilassa katsomassa isää, vaikka ei haluaisi nähdä tätä.

”En halua, että kukaan näistä on minun isäni.”

Vuosia kuluu, isä vapautuu. Perhe muuttaa Bagdadista Najafiin, pyhiinvaeltajien kaupunkiin.

Isä alkaa myydä pikkelssiä. Ulkopuolisille pitää uskotella, että isä on vain pikkelssikauppias, ei mitään muuta. Se, että hän kuuluu Saddam Husseinin vastaiseen vastarintaliikkeeseen, on perheen salaisuus.

Kun diktaattoria vastaan puhkeaa kapina, isä ja sukulaiset juhlivat Najafin kaduilla. Juhlat ovat äkkiä ohi.

”Diktaattori sulkee tiet ja lähettää joukkonsa jahtiin, murskaa kaupunkiin tulleen toivon kuin pikkulinnun niskan.”

Perhe pakenee Saudi-Arabiaan pakolaisleirille, josta pääsee Suomeen. Poika menee kouluun.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö