Mikko Valtonen budjetoi päästönsä samalla tavalla kuin rahansa – Hiilijalanjälki kutistui neljännekseen yllättävän helposti

Jos kaikki eläisivät kuin Valtonen, meille riittäisi yksi maapallo. Silti voisimme edelleen käydä elokuvissa, syödä ulkona, juoda kahvia ja matkustaa ulkomaille.
Kotimaa 23.1.2019 20:50
Jyväskylässä asuva Mikko Valtonen kulkee pyörällä vuoden ympäri.
Jyväskylässä asuva Mikko Valtonen kulkee pyörällä vuoden ympäri. © Miina Viljanen

Lapsena Mikko Valtonen kantoi sateen jälkeen kerrostalon parkkipaikalle kerääntyneitä kastematoja turvaan nurmikolle. Se oli luonnonsuojelua 1990-luvun Turengissa, Janakkalan suurimassa taajamassa.

Valtonen syntyi vuonna 1986, viikko Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen. Ilmastonmuutokseen hänet herätti ensimmäisen kerran Yhdysvaltojen entinen varapresidentti Al Gore, jonka ilmastodokumentti Epämiellyttävä totuus ilmestyi vuonna 2006, Valtosen ollessa 20-vuotias.

Kahden tunnin mittaisen, amerikkalaisittain mahtipontisen puheensa aikana Gore kertoo, kuinka ilmaston lämpeneminen uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Kuvat kiivaasti nousevista hiilidioksidikäyristä, hurrikaaneista ja sulavista jäätiköistä hätkähdyttivät ihmisiä ympäri maailmaa.

Nyt ilmastonmuutos on yksi 32-vuotiaan Valtosen pahimmista peloista: Mitä jos meitä ihmisiä ei enää sadan vuoden päästä ole? Mitä jos joudun vanhoilla päivilläni osaksi selviytymistaistelua, kun infrastruktuuri romahtaa?

”Oman hiilijalanjäljen kohtuullistaminen on ollut kuin toimintaterapiaa. Kun elän kestävästi, tiedän, ettei ihmiskunnan tuhoutuminen ollut ainakaan minun teoistani kiinni.”

 

Vuosi 2019 alkoi Valtosen osalta huojentuneissa merkeissä. Hän saavutti vihdoinkin tavoitteensa ja onnistui elämään ensimmäistä kertaa kestävästi.

Valtonen elää yhden maapallon taktiikalla eli kuluttaa tasan sen verran luonnonvaroja, kuin maapallo pystyy vuodessa tuottamaan.

Vuonna 2018 hänen hiilijalanjälkensä oli 2 500 kiloa: tuhat kiloa asumista, toinen tuhat kiloa tavaroita ja palveluja, 400 kiloa ruokaa ja sata matkailua. Yhteensä se on neljä kertaa vähemmän kuin keskivertosuomalaisen 10 000 kilon vuosittaiset hiilidioksidipäästöt.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin mukaisen 1,5 asteen saavuttaminen vaatisi, että suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki painuisi 3 000 kiloon vuoteen 2030 mennessä.

Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa luonnonvarojen tarvetta kattamaan. Viime vuonna suomalaiset kuluttivat luonnonvaransa jo huhtikuussa.

Tiukka ilmastodieetti näyttäytyy monelle suomalaiselle lähinnä hullujen hommana.

Valtonen aloitti elämänmuutoksensa keskivertosuomalaisittain kymmenen tonnin tasolta. Ensin hän vaihtoi lihan kasviksiin ja rupesi sammuttelemaan useammin valoja. Vuonna 2011 Valtonen lensi vaihto-opiskeluvuonna lehahtaneen romanssin perässä Brasiliaan, mutta sen jälkeen hän ei ole lentokoneeseen astunut.

Vuonna 2016, kun Al Goresta oli kulunut kymmenen vuotta, Valtonen huomasi hiilijalanjälkensä puolittuneen.

Onnistumisen jälkeen tavoite kestävästä hiilijalanjäljestä alkoi ensimmäistä kertaa tuntua mahdolliselta. Kolme vuotta sitten Valtonen päätti, että elää yhden maapallon rajoissa viimeistään vuonna 2025.

Toisin kävi, sillä tavoite täyttyi jo kahdessa vuodessa. Se tuli Valtoselle yllätyksenä.

”Kesti kauan, ennen kuin uskoin, että Suomessa on mahdollista elää kestävästi. Se johtuu siitä, ettei kukaan ollut tehnyt niin aikaisemmin julkisesti.”

Kun katselee tunnettujen ilmastoaktivistien listaa, on helppo ymmärtää, miksi tiukka ilmastodieetti näyttäytyy monelle suomalaiselle lähinnä hullujen hommana.

Ympäristöfilosofi Pentti Linkola on elänyt koko elämänsä askeesissa. Hän vastustaa ilmaston nimissä demokratiaa, markkinataloutta ja väestönkasvua.

Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius kertoo elävänsä hieman alle kolmen tonnin päästöillä. Häntä on luonnehdittu muun muassa ekofanaatikoksi ja Käpylän Gandhiksi.

”Se syö puuroa, joka on tehty kylmään veteen, koska sitä ei saa lämmittää. Jotain rajaa”, kuvaili eduskuntavaaleihin valmistautunut 18-vuotias äänestäjä Suomen Kuvalehdessä vuonna 2015.

 

Mielikuva kestävästä elämäntavasta on Valtosen mukaan useimmiten väärä.

”Elin viime vuonna täysin normaalia elämää. Normaalia, mutta hyvin tietoista.”

Jos Valtosen elintasoa tarkastellaan talouslukujen näkökulmasta, hän elää bruttokansantuotteella mitattuna kuin suomalaiset 1970-luvulla. Silloin maailmanlaajuinen kulutus ylitti maapallon kantokyvyn ensimmäistä kertaa.

Reilussa neljässä vuosikymmenessä vauhti on vain kiihtynyt. Suomalaisten lihankulutus on kasvanut 50 kilosta yli 80 kiloon vuodessa. Miljoonan auton raja rikkoutui vuonna 1976, ja nyt autoja on jo yksi kaksi ja puoli miljoonaa. Pitkillä matkoilla suomalaiset siirtyivät raiteilta ilmaan, ja vuonna 1972 alkanut reilaus jäi halpalentojen jalkoihin.

Miniyksiöbuumin alle unohtuu, että suomalaiset elävät leveämmin kuin koskaan: keskimääräinen asuinpinta-ala on noussut 19 neliöstä 40:een neliöön henkeä kohti.

Jyväskylässä asuvan Valtosen koti näyttää aivan tavalliselta asumukselta: ei suurta määrää krääsää, muttei myöskään tavaroista tyhjiä nurkkia. Hän jakaa 40-neliöisen yksiön tyttöystävänsä kanssa.

Asunnossa on keskimäärin 19 astetta lämmintä, mutta sitä ei neule päällä huomaa. Reissujen ajaksi hän vääntää patterit kokonaan pois päältä.

Lämmintä vettä Valtonen säästää käymällä pikasuihkussa ja pesemällä kätensä viileällä vedellä. Astiat hän tiskaa boolimaljassa, jottei koko allasta tarvitse täyttää. Viime vuonna lämmintä vettä kului viidennes suomalaisen keskivertokulutuksesta, kymmenen litraa päivässä.

”Ihmiset kuvittelevat, ettei ilman lämmintä vettä voi tulla puhdasta, mutta se on pelkkä myytti.”

Asumisen päästöjä kevensivät myös vihreä sähkösopimus ja ikkunoiden tiivistäminen. Auringon laskettua Valtonen sulkee asuntonsa verhot estääkseen lämpöä karkaamasta.

Sunnuntaisin Valtonen kokkaa kattilan täyteen kasvisruokaa, ja sitä he syövät tyttöystävänsä kanssa seuraavat kuusi päivää. Liikkuminen hoituu pyörällä ympäri vuoden, hangen korkeudesta riippumatta.

Valtonen sanoo, ettei ole joutunut luopumaan ilmastodieettinsä vuoksi mistään korvaamattomasta. Hän käy edelleen elokuvissa ja ulkona syömässä, juo kahvia ja syö herkkuja. Vaikka lentäminen on loppunut, ulkomaanmatkat säilyivät. Viime vuonna Valtonen kävi pyöräilemässä Virossa ja tänä vuonna hän matkustaa junalla Barcelonaan.

Valtonen pudotti tavaroihin ja palveluihin käyttämänsä kuukausibudjetin 250 euroon eli puoleen aiemmasta.

Vaikeinta oli luopua ylimääräisestä kuluttamisesta.

”Aiemmin ostin spontaanisti kaikkea kivaa ja kiinnostavaa. Pahimmillaan jouduin raahaamaan niitä samoja tavaroita jätesäkeissä kierrätyskeskukseen jo puolen vuoden päästä.”

Valtonen pudotti tavaroihin ja palveluihin käyttämänsä kuukausibudjetin 250 euroon eli puoleen aiemmasta. Pienempi budjetti on vähentänyt ostoksia, jotka paljastuvat myöhemmin turhiksi tai heikkolaatuisiksi.

Mutta mistä Valtonen löytää kestäviä tavaroita kertakäyttökulttuurin aikakaudella?

”Ostin vuosi sitten sekä sukat että kengät elinikäisellä takuulla”, Valtonen sanoo ja ojentaa sukkaansa pöydän alta. ”Viime vuoden paras ostos oli paistinpannu, jonka pitäisi kestää koko eliniän.”

Seuraavaksi ostoslistalla on elektroniikkaa. Valtosen nykyinen Applen läppäri on neljä vuotta vanha ja voi hajota minä hetkenä hyvänsä. Kiikarissa on pieni irlantilainen yritys, joka valmistaa läppäreitä puisella kuorella ja kymmenen vuoden elinkaarella.

Valtosen nykyinen puhelin toimii samalla periaatteella: yritys lupaa huoltaa puhelinta kuuden vuoden ajan, ja varaosia on helppo vaihtaa myös itse.

Valtonen osti vuosi sitten sukat ja kengät, joiden luvattiin kestävän hänen elämänsä loppuun asti.

Valtonen osti vuosi sitten sukat ja kengät, joiden luvattiin kestävän hänen elämänsä loppuun asti.© Miina Viljanen

Yksi projektin suuritöisimmistä osa-alueista on ollut Valtosen mukaan tiedonhaku, johon kului varsinkin alussa valtavasti aikaa.

Elämäntapatestit eivät ole tarpeeksi tarkkoja ja antavat tilanteesta usein liian myönteisen kuvan. Niinpä Valtonen joutui laskemaan itse: siirtyminen vihreään sähköön –390 kiloa, sisäilman lämpötilan lasku –340 kiloa, ikkunoiden tiivistäminen –250 kiloa.

Kulutuksestaan Valtonen pitää kirjaa kuukausittain: Vaatteet kymmenen euroa kuussa, kodin elektroniikka 15 euroa. Vapaa-aika 30 euroa, kahvilat ja ravintolat 45 euroa.

Loppujen lopuksi hiilijalanjäljen laskeminen ei ole Valtosen mielestä sen kummempaa kuin mikä tahansa budjetointi.

Jokaisella meistä on käytettävissä rajallinen määrä niin rahaa kuin luonnonvaroja. Junamatka Jyväskylästä Helsinkiin maksaa lompakolle 37 euroa ja ilmastolle vajaan kilon hiilidioksidipäästöjä.

Ilmastodieetti on opettanut Valtoselle paljon päästöistä ja niiden suurusluokista. Ongelmana on hänen mielestään se, ihmiset elävät usein harhaanjohtavien mielikuvien varassa. Esimerkiksi kierrätyksestä puhutaan niin paljon, että moni kuvittelee sen olevan yksi tärkeimmistä ilmastoteoista.

”Sen sijaan asumista tai lentämistä ei ole otettu samanlaiseen tarkkailuun, vaikka päästöjen näkökulmasta kokoluokka on aivan toinen.”

Myös esimerkiksi kasviksia pidetään automaattisesti ilmaston kannalta hyvänä vaihtoehtona, vaikka riisin ja kasvihuoneessa kasvatettujen vihannesten ilmastovaikutus on yhtä suuri kuin broilerin ja sianlihan.

 

Valtonen on koulutukseltaan luokanopettaja. Alun perin hän halusi opiskella kasvatustieteitä voidakseen muuttaa maailmaa paremmaksi kasvatuksen kautta. Maailmanparannusajatukset hän piti kuitenkin pitkään vain omana tietonaan.

”Ehkä se johtui sellaisesta kollektiivisesta ilmastohiljaisuudesta. Yritin aluksi avata suuni, mutta niistä keskusteluista ei koskaan tullut kovin rakentavia.”

Kun hänen tuttavansa hehkutti lähtevänsä valtameren yli lomailemaan, Valtonen seisoi vieressä ja hymähteli. Hän koki olevansa ilmastoahdistuksensa kanssa yksin, ja ahdistus kasvoi sitä suuremmaksi, mitä kauemmin hän piti suunsa kiinni.

Häntä ahdisti aikuisten ihmisten saamattomuus: Tavalliset kansalaiset, jotka vierittivät kaiken vastuun poliitikoille ja yrityksille. Yritykset, jotka odottivat kuluttajien ja poliitikkojen tarttuvan toimeen. Poliitikot, jotka uskoivat siihen, että ilmastonmuutos ratkeaa yksilöiden ja yritysten valinnoilla.

Valtonen kertoo esimerkin kansainvälisistä lennoista. Kun Suomessa lasketaan maan vuosittaista hiilijalanjälkeä, kansainväliset lennot eivät kuulu osaksi laskutoimitusta. Ne eivät ole Suomen asia, koska ne tapahtuvat jossain muualla.

Suomi ei ole laskutapansa kanssa yksin, sillä samanlaista tekniikkaa käyttävät kaikki muutkin maat.

”Ja näin kansainvälinen lentomatkailu ei ole kenenkään vastuulla.”

 

Kolme vuotta sitten Valtonen tuli ilmastovakaumuksensa kanssa kaapista ulos. Vuonna 2016 hän perusti blogin ja jakoi ajatuksiaan niin lähipiirille kuin suurelle yleisölle.

Jos joku nyt hehkuttaisi kaukolentomatkastaan Valtoselle, hän kertoisi tulevansa lentomatkailusta lähinnä surulliseksi.

Valtonen on sitä mieltä, että jokainen suomalainen pystyy vähintään puolittamaan päästönsä. Esimerkiksi viiden tonnin vuosittaisiin päästöihin mahtuu kevyesti vielä yksi Espanjan-lento.

Nyt Valtonen haluaa auttaa muita saavuttamaan saman tavoitteen. Väitöskirjassaan hän suunnittelee mallia, jonka avulla ihmiset voivat opetella hiilijalanjälkensä pienentämistä ryhmissä.

Lisäksi Valtonen auttaa muun muassa Ylen Ilmastouutisten Timo Korpea pudottamaan päästönsä vuodessa kahteen tonniin.

”Päästösensei Mikko Valtonen”, Korpi kuvailee ensimmäisellä ilmastovideollaan.

 

Taloustieteen mittareilla Valtosen elämäntapa ei ole se kaikista suotuisin: kun kulutus romahtaa, talous syöksyy perässä.

Valtonen ei talouden mittareita kumarra. Hänen mielestään on suorastaan älytöntä, että talous asetetaan kaiken edelle: ensin pitäisi miettiä luontoa, sitten ihmisten hyvinvointia. Vakaa talous tulee Valtosen listalla vasta kolmantena.

”Ilmastonmuutos tarkoittaa joka tapauksessa ruumiita, ja minä toivon, että ne ruumiit korjattaisiin ensisijaisesti talouden tasolla.”

Valtonen kuvailee Suomea, jossa kaikki elävät yhden maapallon rajoissa. Siellä ei näy talousromahdusta vaan ihmisiä, jotka liikkuvat enemmän ja syövät terveellisemmin. Heillä on myös reilusti nykyistä vähemmän turhaa tavaraa ja enemmän aikaa muille ihmisille.

”Niin ja sitten Suomeen saapuisi toimittajia ympäri maailmaa ihmettelemään, että miten suomalaiset ovat niin sisukasta porukkaa.”

Mikko Valtoselle riittää elämiseen yksi maapallo.

Mikko Valtoselle riittää elämiseen yksi maapallo.© Miina Viljanen