Mikael Jungner vastaa syytöksiin: Hölynpölyä

Kotimaa 21.5.2009 15:00

Ylen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin mielestä suomalaisen median on syytä olla vahvemmin verkossa ja kilpailla laadusta.

Mikael Jungner

”Ihan samassa mediamurroksessa ollaan”, Mikael Jungner lohduttaa kilpailijoita. Kuva Markus Pentikäinen.

Yleisradiolla on näinä päivinä vähän ystäviä.

Internetin keskustelupalstat ovat täyttyneet kiukkuisista kommenteista, joissa Ylen rahoitusmalliksi kaavailtua mediamaksua kritisoidaan olan takaa. Kaupallisten lehtitalojen johtajat haukkuvat Yleisradiota ahnaaksi käenpojaksi, joka kaventaa muiden elintilaa.

Yleisradion toimitusjohtajan Mikael Jungnerin mielestä osa kritiikistä on täydellistä hölynpölyä – esimerkiksi se että Ylen pitäisi rajoittaa toimintaansa internetissä.

Kriittisimmissäkään puheenvuoroissa ei ole kiistetty Ylen oikeutta Areenan ja Elävän arkiston kaltaisiin kansalaispalveluihin. Uutistoimistomainen vyöryminen nettiin herättää kuitenkin närää.

”Kirjoitettu uutinen on juuri se sanomalehtien bisnes”, totesi verkkolehti Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko kolumnissaan huhtikuun lopussa. Huuskon mielestä Yleä tarvitaan verkossa(kin) vain siihen, mitä muut eivät tee.

Jungner pitää syytöksiä hölmöinä.

”Yksi Ylen suosituimmista palveluista on teksti tv. Olisi absurdia ajatella, että teksti-tv on sallittua, mutta nettiuutisointi ei.”

”Netti perustuu tekstille, kuvalle ja äänelle. Se että Yle menisi nettiin pelkällä kuvalla ja äänellä olisi yhtä hölmöä kuin että joku lehti menisi sinne pelkällä tekstillä. Julkisen palvelun yhtiön nettiläsnäolo on itsestään selvää kaikille läpi Euroopan.”

Jungner ei myöskään usko, että Ylen jättäytyminen pois internetkisasta tuottaisi kaupalliselle toimijalle lisäarvoa. Hän muistuttaa kymmenen vuoden takaisista ajoista, jolloin Suomessa elettiin suurta nettihypeä.

”Se johti täydelliseen seinäänjuoksuun, jossa paloi satoja miljoonia euroja. Tässä kollektiivisessa hulluudessa Yle ei ollut millään tavalla mukana.”

Kaupallisen median kannalta internetin suurin ongelma on ilmaisuus. Tämä peruslähtökohta ei ole Yleisradion katala juoni, vaan se on rakennettu netin toimintalogiikkaan.

Jungner puhuu kuitenkin myös median välisen työnjaon tarpeellisuudesta. Mitä se voi käytännössä tarkoittaa, jos Yleisradionkin on tarjottava kirjoitettuja uutisia, koska noh, koska niitä kuuluu internetissä tarjota?

”Kilpailun tekee terveeksi se, että Ylen nettisivuilla ei mainosteta eikä Yle myy palveluita kansalaisille”, Jungner perustelee. ”Rahan kerääminen internetissä on kaupallisen median monopoli, Yle ei sinne tule. Tämä mahdollistaa kaikkien menestymisen. Sikäli on ollut outoa kuulla vaatimuksia, että Yle ryhtyisi perimään rahaa nettipalveluistaan.”

Jungner peräänkuuluttaa taas yhteistyötä: koko alan pitäisi yhdessä miettiä, miten internettiin saadaan niin vahva suomalainen journalistinen läsnäolo, että siitä on vastusta youtubeille ja facebookeille.

”Mutta jos Ylen pitäisi heikentää tuotteitaan, jotta kilpailijat pärjäisivät, silloin ollaan luomassa aikamoista miinaa. Jos suomalaisen kaupallisen nettimedian menestys rakennettaisiin sen varaan, että Yle lähtisi itse sabotoimaan sisältöjään, voi vain kuvitella mitä tapahtuu, kun googlet, microsoftit ja yahoot todella kiinnostuvat suomalaisista sisältömarkkinoista.”

”Mitä laadukkaampaa suomalainen nettisisältö on, sitä paremmin se kestää angloamerikkalaisen hyökyaallon muutaman vuoden päästä. Ja vastaavasti: mitä tiukempaa kotimaista laatukisaa käydään asiakkaiden ajasta, sitä vahvemmaksi suomalainen nettisisältö kehittyy.”

Aiheesta lisää
Yleisradio kunniaan
Pornon jälkeen seuraava nettihitti: Suomen Kuvalehden arkisto?

Mikael Jungner kommentoi SK:ssa 21/2009 (ilm. 22.5.) netin lisäksi mediamaksua ja Ylen valvontaa.