Ylen mediamaksu: Yleisönosastojen nurisijat nolaavat itsensä

Mielipide 20.3.2010 13:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu mediamaksusta on vellonut jo niin kauan, että kypsymättömimpien mielipiteiden luulisi jo karsiutuneen.

Turha luulo.

”On väärin, että joutuu maksamaan Yleisradion palveluista, jos ei itse käytä niitä”, jaksavat markkinamekanistisen maailmankuvan sisäistäneet pässit yhä vain nurista yleisönosastoilla.

Tarkemmin ajatellen pässin titteli kuuluu medialle. Jos media ei pysty välittämään paremmin tietoa yhteiskunnallisista perusasioista, käy juuri näin, että ”vastinetta rahoille” -kansalaiset joutuvat nolaamaan itsensä julkisesti.

Mistä tuo kuluttajuuden ja asiakkuuden eetos oikein tulee? Eihän Yle ole kauppias, joka myy kansalaisille ohjelmiaan. Yle on puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen pyrkivä instituutio, joka pitää osaltaan yllä moniäänisyyteen ja tasa-arvoon pyrkivää yhteiskuntaa.

Jokainen käyttää ”Ylen palveluita” ihan vain kävelemällä vapaasti kadulla.

Jos se on niin vaikeaa ymmärtää, lähetettäköön tulevaisuudessa kaikille konkreettinen tuote vastineeksi mediamaksulle: rintanappi, jossa lukee ”Tämän pinssin ostamalla olen osallistunut demokratian kustannuksiin”.

Asiakkuusajattelun lisäksi keskustelussa haamuilee talouskohtaisen tv-lupamaksun perinne.

Lupamaksu jää lähivuosina historiaan, mutta vuosi sitten ns. Lintilän työryhmäkin päätyi esittämään sen korvaajaksi nimenomaan talouskohtaista mediamaksua.

Tv-luvasta tuttu epäoikeudenmukaisuus siis säilyisi: pienituloinen yksineläjä maksaisi yhtä monta euroa kuin miljonääripariskunta.

Verotukseen perustuva Yleisradion rahoitus olisi siinä mielessä johdonmukainen, että muustakin yhteiskunnan ylläpidosta maksamme kykyjemme mukaan.

Viestintäministeri Suvi Lindénin (kok) viimeviikkoinen kanta, budjettirahoitus, vaarantaisi kuitenkin yhtiön puolueettomuuden. Kuvitteleeko joku, että Yleisradion ajankohtaisohjelmilta olisi odotettavissa kovinkin ärhäkkää kulloisenkin valtapuolueen (eli ruokkivan käden) etujen vastaista yhteiskuntakritiikkiä?

Onkin merkillistä, ettei Lintilän raportissakin esiteltyä ”henkilökohtaista veroa” ole kehitelty loppuun asti. Maksu olisi tasasuuruinen mutta tulojen mukaan porrastettu, se kerättäisiin verotuksen yhteydessä ja se ohjautuisi omaan rahastoonsa.

Käytännössä keski- ja hyvätuloisten verotus kiristyisi, sanoo raportti. Sietämättömästi vai hitusen? Se olisi olennainen tieto päättäjille.