Yleissivistys ja lukio: Mitä opetusministeri haluaa?

Netta Vuorinen
Mielipide 4.11.2009 17:01

Tänään ministeri Henna Virkkunen (kok.) halusi kiskoa lisää tehoa ylioppilaskirjoituksista. Tiedotteessaan ministeri kertoo, että yo-todistuksella pitäisi olla enemmän merkitystä korkeakoulujen pääsykokeissa.

Virkkusen mukaan toista kieltä – eli yleensä ruotsia – ei kirjoiteta enää niin usein. Ilmeisesti opiskelijat keskittyvät kirjoituksissa yhä enemmän reaaliaineisiin.

Virkkunen on kuitenkin alkanut pohdiskella, opetetaanko lukiossa liikaa erilaisia aineita. Tällä hetkellä nuoriso joutuu tankkaamaan kahdeksaatoista pakollista oppiainetta.

Ministeri heitti valtakunnallisilla lukiopäivillä ilmaan kysymyksen: onko yleissivistystä opiskella kaikkia nykyisia pakollisia aineita?

Minkähän voisi jättää pois, kemian vai psykologian, yhteiskuntaopin vai peräti liikunnan? Tätä Henna Virkkunen varoo sanomasta – kenties ministerin takaraivossa pyörii iänikuinen pakkoruotsikysymys?

Mutta mistä yleissivistys tulee? Sehän tiedetään, että lukiossa sitä lisätään. Tai ainakin pitäisi.

Pari vuotta takaperin Aatos Erkko nyrpisteli nenäänsä Sanoman toimittajakoulun hakijoiden tietämättömyydelle: ressukat olivat sekoittaneet keskenään rouskun ja rauskun (sieni vs. kala, toim. huom.). Helsingin yliopiston silloinen rehtori Ilkka Niiniluoto komppasi ministeriä ja valitteli yleissivistyksen olevan puutteellista ihan yliopisto-opiskelijoillakin.

Yleissivistys tuskin piilee tutkintotodistuksessa, oli siinä miten monta arvosanaa tahansa. Miksi siis vähentää pakollisia oppiaineita ja samalla lisätä yo-tulosten painoarvoa?

Jotta saadaan suomalaisille pidemmät työurat – sen asian tarpeellisuudesta tunnutaan olevan yhtä mieltä. Vaan entäpä yleissivistys? Mitä se on nykymaailmassa, jossa tehokkuus päihittää laaja-alaisuuden?

Keskustelu

No nythän ministeri Virkkunen kyllä tylsyttää kirvestään.
Juurihan on laajalti hyväksytty -ainakin alan keskusteluissa- opiskelijaksi pyrkivän soveltuvuuden suurmpi painoarvo pääsykokeissa takavuosikymmenten pelkkään yo-kokeisiin tähtäävän ulkoapänttäyksen sijaan…

Minusta koko lukio on hakusessa!!!
Lukiosta on tehty pikku-yliopisto, joka ei minusta ole lainkaan tarpeen kasvaville teineille = lue: vielä lapsille. Päinvastoin!
Minusta perusasioiden hyvä opetus yhteisöllisessä ympäristössä takaa yleissivistystä ja ennen kaikkea tasapainoisia, iloisia aikuistuvia nuoria. Nyt nuoret ovat stressaantuneita ja väsyneitä, monasti alisuoriutujia liian rankan systeemin takia.
Lukio on vain läpipaahtamista, pahimmassa tapauksessa yksin.
Olen todella pettynyt päättäjiin, jotka ovat täysin sokeutuneita tehokkuusajattelussaan unohtaen täysin lapsen biologisen ja henkisen kehityksen. Ne eivät ole nopeutuneet entisaikoihin verrattuna, systeemin vain on tehty lapsille sopimattomaksi.
Tahdon muutosta! Tahdon muutosta ennen, kuin omat lapseni menettävät toivon tulevaisuudestaan. Ennen kuin kukaan nuori tekee peruuttamatonta epätoivossaan.

Päättäjät, ministerit, opetushallitus ja muut vaikuttajat!
Nuorten asiat kuntoon inhimillisin keinoin. Kyllä me ehdimme, kyllä me pärjäämme.

Olen usein hämmästellyt, että teoriassa voi ylioppilaskirjoituksissa kirjoittaa kahdeksan laudaturia seitsemällä kielellä ja esim. terveystiedolla. Lukiossa todella pitää miettiä, mitä siellä opiskellaan.

Minulla on kaksi ehdotusta: Luonnontieteiden ja matematiikan tunteja on lisättävä radikaalisti kielten kustannuksella. On pöyristyttävää, että on tullut ilmi, ettei jotkut lyhyen matematiikan kirjoittajat tienneet montako sekunttia on minuutissa tai päivää vuodessa. Tampereen yliopiston tilastotieteen emerituslehtori Pentti Huuhtanen käyttää mainiota ilmaisua ”yleissivistysvammainen” puhuessaan yhteiskuntatieteilijöiden matematiikan ja luonnontieteiden tasosta.

Toinen ehdotus koskee myös peruskoulua: englanti ensimmäisenä kielenä pitäisi kieltää lailla. Perusteluna on, että tuskin missään muussa aineessa oppilaat saavat niin paljon ”tukiopetusta” kuin englannissa. Täysi-ikäisyyteensä tullessa keskiverto nuori on kuullut pelkästään televisiosta englania reilun kolmen työvuoden verran (5 000 tuntia).